On se niin hassua, kun peruukki lentää päästä. Tai kun poliitikon tupee lentää tuulessa. Ja epäonnistuneen kampaajalla käynnin jälkeen vitsaillaan : "Kaljukin olisi ollut parempi." No, näitä "hassuja" juttuja tukattomuudesta riittää. Kekkostakin kai aina irvailtiin kaljuudestaan.
Joskus kyllä harmittaa se, kun ei voi itse sanoa siihen mitään vastineeksi. Olisi kai aina kornia paukauttaa: "Ole tyytyväinen, että sulla on hiukset!" Varsinkin, jos se toinen ei tiedä alopeciasta. Eihän nyt kukaan nainen voi olla kalju, joten tuskin kaljuista naisista vitsaileminen ketään ärsyttää! Eihän hän tietenkään voi tietää, miten paljon sellainen huumori suututtaa.
Kerran eräs tuttavani sanoi, että hän on melkein kalju, kun hän oli leikkauttanut hiuksensa. Sanoin, että tuo kyllä vähän harmitti, kun kyllä hän tiesi minun tilanteeni. Hän kyllä pyysi anteeksi, mutta siltikin tuntui jotenkin turhauttavalta. Ei sitä hiuksellinen koskaan täysin ymmärrä.
Eräs tuttavani kysyi, että tuntuuko minusta pahalta, kun muut puhuvat kampaajista ja kampauksistaan minun seurassani. Ei minua haittaa normaali hiuksista kertominen, eikä sitä minun takkiani tarvitse tietenkään lopettaa. Mutta se "olisinpa kalju, kun nämä mun hiukset ovat niin kamalat" -valittaminen ei ole niin kauhean ihanaakaan aina.
Joku alopeetikko sanoi, ettei hän ainakaan halua olla ilonpilaaja ja että normaali huumori pitää kestää. Kyllähän sen useimmiten kestääkin ja se pieni ärtymys menee ohi nopeasti. Ja helpompaahan olisi, että pystyisi aina olemaan täysin immuuni noille jutuille. Mutta siltikin välillä kiukuttaa, kun ei voi koskaan sanoa mitään. Enhän minäkään vitsaile kenenkään ulkonäöstä, joten miksi muiden pitäisi saada vitsailla kaljuudesta? Tai ehkä rupeankin vitsailemaan pitkistä hiuksista, kyllähän niistäkin varmasti huumoria löytyy, kun oikein yrittää!
On se niin hassua, kun peruukki lentää päästä. Tai kun poliitikon tupee lentää tuulessa. Ja epäonnistuneen kampaajalla käynnin jälkeen vitsaillaan : "Kaljukin olisi ollut parempi." No, näitä "hassuja" juttuja tukattomuudesta riittää. Kekkostakin kai aina irvailtiin kaljuudestaan.
Joskus kyllä harmittaa se, kun ei voi itse sanoa siihen mitään vastineeksi. Olisi kai aina kornia paukauttaa: "Ole tyytyväinen, että sulla on hiukset!" Varsinkin, jos se toinen ei tiedä alopeciasta. Eihän nyt kukaan nainen voi olla kalju, joten tuskin kaljuista naisista vitsaileminen ketään ärsyttää! Eihän hän tietenkään voi tietää, miten paljon sellainen huumori suututtaa.
Kerran eräs tuttavani sanoi, että hän on melkein kalju, kun hän oli leikkauttanut hiuksensa. Sanoin, että tuo kyllä vähän harmitti, kun kyllä hän tiesi minun tilanteeni. Hän kyllä pyysi anteeksi, mutta siltikin tuntui jotenkin turhauttavalta. Ei sitä hiuksellinen koskaan täysin ymmärrä.
Eräs tuttavani kysyi, että tuntuuko minusta pahalta, kun muut puhuvat kampaajista ja kampauksistaan minun seurassani. Ei minua haittaa normaali hiuksista kertominen, eikä sitä minun takkiani tarvitse tietenkään lopettaa. Mutta se "olisinpa kalju, kun nämä mun hiukset ovat niin kamalat" -valittaminen ei ole niin kauhean ihanaakaan aina.
Joku alopeetikko sanoi, ettei hän ainakaan halua olla ilonpilaaja ja että normaali huumori pitää kestää. Kyllähän sen useimmiten kestääkin ja se pieni ärtymys menee ohi nopeasti. Ja helpompaahan olisi, että pystyisi aina olemaan täysin immuuni noille jutuille. Mutta siltikin välillä kiukuttaa, kun ei voi koskaan sanoa mitään. Enhän minäkään vitsaile kenenkään ulkonäöstä, joten miksi muiden pitäisi saada vitsailla kaljuudesta? Tai ehkä rupeankin vitsailemaan pitkistä hiuksista, kyllähän niistäkin varmasti huumoria löytyy, kun oikein yrittää!
No comments:
Post a Comment