Vauvan bolognese

Joskus ala-asteikäisenä kirjoiteltiin ystäväkirjoihin. Kun kysyttiin lempiruokaa, taisin joka kerta kirjoittaa spaketti ja jauhelihakastike. Lempiruoka on tainnut pysyä samana näihin päiviin asti, mutta nyt ystäväkirjan lempiruokariville kirjoittaisin pasta bolognese tai yleensä ottaen pastaruoat. Ah, niin parhaita! Ajattelin tartuttaa lempiruoan myös tyttäreeni. Eilen ruokalistalla oli yllätys-yllätys spagetti bolognesea. Kokkasin samalla vaivalla Inkalle oman version bolognesea sekä muita soseita pakastimeen.

Inka on pääsääntöisesti syönyt itsetehtyä ruokaa. Poikkeuksena ovat hedelmäsoseet, joita olemme antaneet purkista. Nykyään kaapista löytyy myös muutamia valmiita ruokaruokia hätävaraksi tai reissuruoaksi. Jos lapsi on jo pakattuna turvakaukaloon, itsellä on kengät jalassa ja pää on lyönyt tyhjää, on kätevämpi napata mukaan ruokapurkki kuin etsiä ensin rasia ja sitten noukkia pakastimesta eri pakasterasioista erilaisia ruokanappeja. Vaikka jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu vaivalloisemmalta, teen sen silti mielelläni. Jos olemme lähdössä Inkan kanssa kyläilemään, otan kyllä rasiaan pakasteesta ruokaa. Jos olemme lähdössä jonnekin, enkä ole varma päivän kulusta otan mieluummin "kuivan" purkkiruoan mukaan, koska sen voi tuoda kaappiin takaisin.

Mutta siihen vauvan bologneeseen. Silmäilin joitakin ohjeita, mutta lopulta tein ruoan ihan oman pääni mukaan. Keitin pienessä kattilassa vettä ja laitoin kiehuvaan veteen pari ruokalusikallista jauhelihaa kypsymään. Sekaan heitin pätkittyä spagettia, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa, tomaattimurskaa ja tuoretta tomaattia. Mausteeksi ripsautin mustapippuria sekä lopuksi tuoretta persiljaa. Soseutin lopputuloksen sauvasekoittimella. En soseuttanut mössöä ihan sileäksi vaan jätin tarkoituksella pientä suutuntumaa ja karheutta. Spagetti bolognese maistui Inkalle loistavasti ja äiti oli iloinen!

Kaikkien ruoka samalla liedellä. Kannen alla kypsymässä Inkan porkkanat.

Kokkauksen vaikein ja sotkuisin osuus.

Samalla vaivalla kun tein aikuis- ja vauvabolognesea keitin myös muita juureksia. Porkkanaa keitin soseeksi sellaisenaan. Toiseen satsiin keitin bataattia ja kesäkurpitsaa. Kun ne olivat kypsiä, soseutin osan bataatista ja kesäkurpitsoista sellaisenaan. Lopusta keitinvedestä otin osan talteen ja heitin mukaan kuskusia. Kansi kiinni ja hetken muhiminen. En osannut arvioida kuskusin turpoamista, siksi keitinvettä oli tallessa. Soseutusvaiheessa tallessa ollut vesi olikin tarpeen, koska mössöstä meinasi tulla jankkia. Liemellä oli hyvä hieman notkeuttaa sosetta. Kuskusmössö pääsi tänään lounaslautaselle avokadon kanssa ja hyvin maistui sekin.

Soseet jäähtymässä ja pakastusta odottamassa.

Seuraavaksi keittelyä odottaa parsakaali, lohi ja kvinoa. Pakastimesta löytyy valmiiksi soseutettuina muun muassa kanaa ja poroa, joita on kätevä laittaa kasvisnappien kaveriksi. Minusta tuntuu hyvältä tarjota lapselle kotiruokaa, koska sitähän hän tulee syömään myöhemminkin. Inka tottuu ruoan rakenteeseen ja oikeisiin makuihin. En ole suurempia laskeskelmia tehnyt, mutta voisin kuvitella, että itsekeitetyt kasvikset ja aikuisten ruokaan päätyvistä lihoista talteenotetut palat tulevat myös halvemmiksi kuin pelkkien valmisruokien ostaminen. Pidän muutenkin kokkailusta ja perustyytyväinen Inka antaa ruoan (myös omansa) valmistamiseen hyvän mahdollisuuden. Kahdessa viikossa Inkan ruokien tekoon menee tunti-pari, kun kerralla tekee isomman satsin. Täytyy kyllä myöntää, että tarjoamme tyttärellemme huomattavasti parempaa ja ravitsevampaa ruokaa kuin mitä itse syömme... Täytynee siis pian alkaa syödä samaa ruokaa kuin mitä Inka syö, kuin että antaisi samaa ruokaa Inkalle mitä me syömme.

Joskus ala-asteikäisenä kirjoiteltiin ystäväkirjoihin. Kun kysyttiin lempiruokaa, taisin joka kerta kirjoittaa spaketti ja jauhelihakastike. Lempiruoka on tainnut pysyä samana näihin päiviin asti, mutta nyt ystäväkirjan lempiruokariville kirjoittaisin pasta bolognese tai yleensä ottaen pastaruoat. Ah, niin parhaita! Ajattelin tartuttaa lempiruoan myös tyttäreeni. Eilen ruokalistalla oli yllätys-yllätys spagetti bolognesea. Kokkasin samalla vaivalla Inkalle oman version bolognesea sekä muita soseita pakastimeen.

Inka on pääsääntöisesti syönyt itsetehtyä ruokaa. Poikkeuksena ovat hedelmäsoseet, joita olemme antaneet purkista. Nykyään kaapista löytyy myös muutamia valmiita ruokaruokia hätävaraksi tai reissuruoaksi. Jos lapsi on jo pakattuna turvakaukaloon, itsellä on kengät jalassa ja pää on lyönyt tyhjää, on kätevämpi napata mukaan ruokapurkki kuin etsiä ensin rasia ja sitten noukkia pakastimesta eri pakasterasioista erilaisia ruokanappeja. Vaikka jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu vaivalloisemmalta, teen sen silti mielelläni. Jos olemme lähdössä Inkan kanssa kyläilemään, otan kyllä rasiaan pakasteesta ruokaa. Jos olemme lähdössä jonnekin, enkä ole varma päivän kulusta otan mieluummin "kuivan" purkkiruoan mukaan, koska sen voi tuoda kaappiin takaisin.

Mutta siihen vauvan bologneeseen. Silmäilin joitakin ohjeita, mutta lopulta tein ruoan ihan oman pääni mukaan. Keitin pienessä kattilassa vettä ja laitoin kiehuvaan veteen pari ruokalusikallista jauhelihaa kypsymään. Sekaan heitin pätkittyä spagettia, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa, tomaattimurskaa ja tuoretta tomaattia. Mausteeksi ripsautin mustapippuria sekä lopuksi tuoretta persiljaa. Soseutin lopputuloksen sauvasekoittimella. En soseuttanut mössöä ihan sileäksi vaan jätin tarkoituksella pientä suutuntumaa ja karheutta. Spagetti bolognese maistui Inkalle loistavasti ja äiti oli iloinen!

Kaikkien ruoka samalla liedellä. Kannen alla kypsymässä Inkan porkkanat.

Kokkauksen vaikein ja sotkuisin osuus.

Samalla vaivalla kun tein aikuis- ja vauvabolognesea keitin myös muita juureksia. Porkkanaa keitin soseeksi sellaisenaan. Toiseen satsiin keitin bataattia ja kesäkurpitsaa. Kun ne olivat kypsiä, soseutin osan bataatista ja kesäkurpitsoista sellaisenaan. Lopusta keitinvedestä otin osan talteen ja heitin mukaan kuskusia. Kansi kiinni ja hetken muhiminen. En osannut arvioida kuskusin turpoamista, siksi keitinvettä oli tallessa. Soseutusvaiheessa tallessa ollut vesi olikin tarpeen, koska mössöstä meinasi tulla jankkia. Liemellä oli hyvä hieman notkeuttaa sosetta. Kuskusmössö pääsi tänään lounaslautaselle avokadon kanssa ja hyvin maistui sekin.

Soseet jäähtymässä ja pakastusta odottamassa.

Seuraavaksi keittelyä odottaa parsakaali, lohi ja kvinoa. Pakastimesta löytyy valmiiksi soseutettuina muun muassa kanaa ja poroa, joita on kätevä laittaa kasvisnappien kaveriksi. Minusta tuntuu hyvältä tarjota lapselle kotiruokaa, koska sitähän hän tulee syömään myöhemminkin. Inka tottuu ruoan rakenteeseen ja oikeisiin makuihin. En ole suurempia laskeskelmia tehnyt, mutta voisin kuvitella, että itsekeitetyt kasvikset ja aikuisten ruokaan päätyvistä lihoista talteenotetut palat tulevat myös halvemmiksi kuin pelkkien valmisruokien ostaminen. Pidän muutenkin kokkailusta ja perustyytyväinen Inka antaa ruoan (myös omansa) valmistamiseen hyvän mahdollisuuden. Kahdessa viikossa Inkan ruokien tekoon menee tunti-pari, kun kerralla tekee isomman satsin. Täytyy kyllä myöntää, että tarjoamme tyttärellemme huomattavasti parempaa ja ravitsevampaa ruokaa kuin mitä itse syömme... Täytynee siis pian alkaa syödä samaa ruokaa kuin mitä Inka syö, kuin että antaisi samaa ruokaa Inkalle mitä me syömme.