En ole kertomassa eräästä määrittelemättömän ajan takaisesta uudesta vuodesta vaan viime tiistaista. Sille päivälle osui kaksi ekaa kertaa. Ystäväni Oulusta oli tulossa Helsinkiin (ja tänne Vantaalle!) talvilomallaan ja hän pyysi minua mukaan katsomaan Kansallisbaletin esitystä. Innostuin suunnattomasti, koska en ole koskaan käynyt katsomassa balettia, puhumattakaan Kansallisbaletista. Oopperatalossakaan en ollut koskaan käynyt, vaikka kulmilla olen aina asunutkin.
Pian tajusin, että Inkaa tuskin kiinnostaa moinen kultturelli tapahtuma. Ei häntä varmaan olisi edes päästetty sisään eli minun olisi jätettävä hänet ensimmäistä kertaa ilman korvaamatonta ja kaikkivoipaa itseäni! Isäntä oli iltavuorossa, joten hänkään ei voinut jäädä tyttärensä kanssa kaksin. Onneksi äitini oli sinä iltana jouten, joten hän tuli isäni kanssa Inkaa hoitamaan. Jos äitini ei olisi päässyt, olisi baletti saattanut jäädä väliin. En ollut todellakaan huolissani miten mummo pärjää tyttärentyttärensä kanssa tai Inka mummonsa kanssa. Suurin huoli oli, että miten minä pärjään! Huoli oli täysin turha. Osasin nauttia illasta täysin rinnoin (heheh, kirjaimellisesti) ja salaa jo odotan seuraavaa. En soittanut tai tekstannut kotipuoleen kertaakaan.
Ensimmäistä kertaa lähes seitsemään kuukauteen jätin siis Inkan useaksi tunniksi hoitoon ja ensimmäistä kertaa kävin katsomassa balettia. Kuvittelin jännittäväni lähestyvää tiistaita enemmän, mutta olin yllättävän rauhallisin mielin. Ennen lähtöäni Inka söi soseillallisen sekä jälkkärimaitohörpyt ja jatkoi leikkejään mummon ja papan kanssa. Olin pumpannut maitoa jääkaappiin ja pakkaseen, mutta tuttipulloon tottumaton tytär kuulemma lähinnä leikki pullolla "pureskellen" tuttiosaa. Iltapalapuuro hedelmäsoseineen oli maistunut normaaliin tapaan. Palatessani tyttö oli nukkumassa matkarattaissa, joihin hän oli lyhyen heijaamisen jälkeen simahtanut.
Illan esitys oli nimeltään Bella Figura, joka koostui kolmesta erillisestä teoksesta. Koska en ole nähnyt muita balettiesityksiä on vertaaminen vaikeaa. Tästä ei siis ole tulossa mikään balettiarvio. Olin viehättynyt ja vaikuttunut tanssijoiden liikkeistä, vartaloista, eläytymisestä ja siitä käsittämättömästä harjoittelun määrästä. Kahden ystävättären seura oli mitä parasta ja iltaani kuului ehdottomana osana lasi valkoviiniä. Keskustellessamme teoksista huomasimme kukin miettineemme onko niissä jokin juoni. Pieni perehtyminen teoksiin olisi ollut varmasti paikallaan, mutta verekseltään katsominen oli varmasti yhtä sykähdyttävää. Sen verran esitys minua vavahdutti, että joskus on päästävä katsomaan balettia uudelleen. Tämän vähän erikoisemman teoksen jälkeen esimerkiksi tutummat Joutsenlampi tai Pähkinänsärkijä voisivat olla paikallaan.
En ole kertomassa eräästä määrittelemättömän ajan takaisesta uudesta vuodesta vaan viime tiistaista. Sille päivälle osui kaksi ekaa kertaa. Ystäväni Oulusta oli tulossa Helsinkiin (ja tänne Vantaalle!) talvilomallaan ja hän pyysi minua mukaan katsomaan Kansallisbaletin esitystä. Innostuin suunnattomasti, koska en ole koskaan käynyt katsomassa balettia, puhumattakaan Kansallisbaletista. Oopperatalossakaan en ollut koskaan käynyt, vaikka kulmilla olen aina asunutkin.
Pian tajusin, että Inkaa tuskin kiinnostaa moinen kultturelli tapahtuma. Ei häntä varmaan olisi edes päästetty sisään eli minun olisi jätettävä hänet ensimmäistä kertaa ilman korvaamatonta ja kaikkivoipaa itseäni! Isäntä oli iltavuorossa, joten hänkään ei voinut jäädä tyttärensä kanssa kaksin. Onneksi äitini oli sinä iltana jouten, joten hän tuli isäni kanssa Inkaa hoitamaan. Jos äitini ei olisi päässyt, olisi baletti saattanut jäädä väliin. En ollut todellakaan huolissani miten mummo pärjää tyttärentyttärensä kanssa tai Inka mummonsa kanssa. Suurin huoli oli, että miten minä pärjään! Huoli oli täysin turha. Osasin nauttia illasta täysin rinnoin (heheh, kirjaimellisesti) ja salaa jo odotan seuraavaa. En soittanut tai tekstannut kotipuoleen kertaakaan.
Ensimmäistä kertaa lähes seitsemään kuukauteen jätin siis Inkan useaksi tunniksi hoitoon ja ensimmäistä kertaa kävin katsomassa balettia. Kuvittelin jännittäväni lähestyvää tiistaita enemmän, mutta olin yllättävän rauhallisin mielin. Ennen lähtöäni Inka söi soseillallisen sekä jälkkärimaitohörpyt ja jatkoi leikkejään mummon ja papan kanssa. Olin pumpannut maitoa jääkaappiin ja pakkaseen, mutta tuttipulloon tottumaton tytär kuulemma lähinnä leikki pullolla "pureskellen" tuttiosaa. Iltapalapuuro hedelmäsoseineen oli maistunut normaaliin tapaan. Palatessani tyttö oli nukkumassa matkarattaissa, joihin hän oli lyhyen heijaamisen jälkeen simahtanut.
Illan esitys oli nimeltään Bella Figura, joka koostui kolmesta erillisestä teoksesta. Koska en ole nähnyt muita balettiesityksiä on vertaaminen vaikeaa. Tästä ei siis ole tulossa mikään balettiarvio. Olin viehättynyt ja vaikuttunut tanssijoiden liikkeistä, vartaloista, eläytymisestä ja siitä käsittämättömästä harjoittelun määrästä. Kahden ystävättären seura oli mitä parasta ja iltaani kuului ehdottomana osana lasi valkoviiniä. Keskustellessamme teoksista huomasimme kukin miettineemme onko niissä jokin juoni. Pieni perehtyminen teoksiin olisi ollut varmasti paikallaan, mutta verekseltään katsominen oli varmasti yhtä sykähdyttävää. Sen verran esitys minua vavahdutti, että joskus on päästävä katsomaan balettia uudelleen. Tämän vähän erikoisemman teoksen jälkeen esimerkiksi tutummat Joutsenlampi tai Pähkinänsärkijä voisivat olla paikallaan.
No comments:
Post a Comment