Sattuu ja tapahtuu

Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista aihetta. Kirjoitettavaa on siitä, tästä ja tuosta. Ensimmäisenä ajattelin päivittää teille tyttären unitilannetta. Yöimetyksen lopettamisen jälkeen Inka nukkui yönsä loistavasti ainakin viikon. Nyt on lähes viikko mennyt niin, että likka herää yöllä itkemään, mutta tyyntyy pian sylissä hyssyttelemällä ja jatkaa uniaan omassa sängyssään. Seuraava herääminen onkin yleensä siinä puoli kuuden ja puoli seitsemän hujakoilla! Siihen aikaan aurinko jo paistaa täydeltä terältä ja likka tosissaan vaatii saada jo maitoa. Joskus käy hyvä tuuri ja tyttö nukahtaa vielä rinnalle (jess!?) ja minä saan jatkaa uniani.

 

Olen todella aamu-uninen ja aikaiset herätykset tuntuvat välillä todella raskailta. Usein kidutan itseäni menemällä pötköttelemään eteisen tai Inkan huoneen pehmeälle matolle samalla, kun Inka leikkii ja tassuttelee ympäriinsä. Vaikeinta on siihen aikaan aamuyöstä pitää silmiä auki, mutta heti kun nousen pystyyn niin olen aivan hereillä. Miksi sinne matolle pitää käydä pötköttelemään..?! Ja tosiaan, meillä on nykyään eteisessä ihana uusi harmaa matto ja Inkan huoneessa on samantapainen ruohonvihreä matto. Inka-raukka on joutunut hengailemaan kylmillä lattioilla ja nyt itsekin olen vasta innostunut olemaan enemmän lattian tasolla, koska on pehmeä ja lämmin matto alla...

 

Pehmeällä matolla on myös hyvä pyllähdellä! Inkan siis. Hänen lempitouhunsa taitaa olla tällä hetkellä se, että minä pötköttelen lattialla ja hän nousee minua vasten seisomaan. Hän riemastuu itsekin uudesta taidostaan ja innostuu päästämään toisen käden irti! Hän siis seisoo yhdellä kädellä! Lauantaina kävimme mummilassa ja siellä hän keksi nousta portaita vasten. Inka katseli yläkertaan päättäväisin mielin, mutta ei päässyt (vielä/onneksi) ensimmäiselle askelmalle. Polvi kyllä nousi siihen malliin, että kohta mennään!

 

Seisoskelutreeniä mummilassa.

 

 

 

Kävimme mummin ja ukin kanssa lauantaina Uutelassa järjestelyllä Aurinkokävelyllä. Aurinkoa ei varsinaisesti näkynyt, mutta kävelyä oli sopivasti. Hiekkapolun varrelta löytyi kaikenlaisia esittelykojuja ja alansa asiantuntijoita. Me keskityimme metrilakuun (namnam!) ja maisemien katseluun. Näissä samoissa maisemissa kävimme isännän kanssa kävelemässä viime elokuussa, jolloin olimme vielä kaksin...

 

 

Keinuminen taitaa olla yksi joka lapsen lempipuuhista. Meidänkin lapsi siitä nauttii kovasti. Kun keinumiseen yhdistää kukkuu-leikin, saa varmasti kikatuksen aikaiseksi. Mikä vilpitön riemu!

Mummilan pihalla.

 

Kun tapahtuu niin kai sitä välillä sattuukin. Laittelin tänään pyykkejä narulle ja tyttö tapansa mukaan auttoi äitiään. Hän nosteli märkiä pyykkejä korista ja seisoskeli sen laitaa vasten. Yhtäkkiä kävi humps vaan, kun tyttö olikin kellahtanut laidan yli koriin naama edellä! Parku oli karmaiseva! Ylähuulesta tuli hieman verta, hampaat taisivat osua siihen. Lohduttelun jälkeen huuhtelin suuta kylmällä vedellä ja pian neiti rauhoittuikin ja tahtoi rinnalle. Juominen sujui ongelmitta (samoin iltapuuron syönti), joten tuskinpa sen isompaa vahinkoa suuhun sattui. Molemmat säikähdimme todella!

Pottarintamalle kuuluu uutta. Inka on nyt kahdesti kakannut pottaan! Äiti on niiiiiin ylpeä! Eihän hän sinne itse hakeudu, mutta rupsuttelun jälkeen olen kiikuttanut hänet potalle toimittamaan asian loppuun. Joka päivä pottaan tutustumme ja pidämme sitä ystävänä. Täytyy myöntää, että ensimmäisestä kerrasta otin jopa kuvan, mutta valitettavasti jätän julkaisematta. Mutta toki näin tärkeä asia piti jakaa!

 

Lähipäivinä on taas touhuttu paljon. Takana on pari reissua pääkaupunkiin, lounastelua keskustassa, luuhailua ostoskeskuksessa, työhaastattelussa piipahtamista, jätskejä Espalla. Reissu naapuripitäjään Espooseen ihailemaan ystävän ihanaa kasvavaa vauvakumpua. Ystäviä lapsineen meillä ja pihalla. Ai että, kesä!



Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista aihetta. Kirjoitettavaa on siitä, tästä ja tuosta. Ensimmäisenä ajattelin päivittää teille tyttären unitilannetta. Yöimetyksen lopettamisen jälkeen Inka nukkui yönsä loistavasti ainakin viikon. Nyt on lähes viikko mennyt niin, että likka herää yöllä itkemään, mutta tyyntyy pian sylissä hyssyttelemällä ja jatkaa uniaan omassa sängyssään. Seuraava herääminen onkin yleensä siinä puoli kuuden ja puoli seitsemän hujakoilla! Siihen aikaan aurinko jo paistaa täydeltä terältä ja likka tosissaan vaatii saada jo maitoa. Joskus käy hyvä tuuri ja tyttö nukahtaa vielä rinnalle (jess!?) ja minä saan jatkaa uniani.

 

Olen todella aamu-uninen ja aikaiset herätykset tuntuvat välillä todella raskailta. Usein kidutan itseäni menemällä pötköttelemään eteisen tai Inkan huoneen pehmeälle matolle samalla, kun Inka leikkii ja tassuttelee ympäriinsä. Vaikeinta on siihen aikaan aamuyöstä pitää silmiä auki, mutta heti kun nousen pystyyn niin olen aivan hereillä. Miksi sinne matolle pitää käydä pötköttelemään..?! Ja tosiaan, meillä on nykyään eteisessä ihana uusi harmaa matto ja Inkan huoneessa on samantapainen ruohonvihreä matto. Inka-raukka on joutunut hengailemaan kylmillä lattioilla ja nyt itsekin olen vasta innostunut olemaan enemmän lattian tasolla, koska on pehmeä ja lämmin matto alla...

 

Pehmeällä matolla on myös hyvä pyllähdellä! Inkan siis. Hänen lempitouhunsa taitaa olla tällä hetkellä se, että minä pötköttelen lattialla ja hän nousee minua vasten seisomaan. Hän riemastuu itsekin uudesta taidostaan ja innostuu päästämään toisen käden irti! Hän siis seisoo yhdellä kädellä! Lauantaina kävimme mummilassa ja siellä hän keksi nousta portaita vasten. Inka katseli yläkertaan päättäväisin mielin, mutta ei päässyt (vielä/onneksi) ensimmäiselle askelmalle. Polvi kyllä nousi siihen malliin, että kohta mennään!

 

Seisoskelutreeniä mummilassa.

 

 

 

Kävimme mummin ja ukin kanssa lauantaina Uutelassa järjestelyllä Aurinkokävelyllä. Aurinkoa ei varsinaisesti näkynyt, mutta kävelyä oli sopivasti. Hiekkapolun varrelta löytyi kaikenlaisia esittelykojuja ja alansa asiantuntijoita. Me keskityimme metrilakuun (namnam!) ja maisemien katseluun. Näissä samoissa maisemissa kävimme isännän kanssa kävelemässä viime elokuussa, jolloin olimme vielä kaksin...

 

 

Keinuminen taitaa olla yksi joka lapsen lempipuuhista. Meidänkin lapsi siitä nauttii kovasti. Kun keinumiseen yhdistää kukkuu-leikin, saa varmasti kikatuksen aikaiseksi. Mikä vilpitön riemu!

Mummilan pihalla.

 

Kun tapahtuu niin kai sitä välillä sattuukin. Laittelin tänään pyykkejä narulle ja tyttö tapansa mukaan auttoi äitiään. Hän nosteli märkiä pyykkejä korista ja seisoskeli sen laitaa vasten. Yhtäkkiä kävi humps vaan, kun tyttö olikin kellahtanut laidan yli koriin naama edellä! Parku oli karmaiseva! Ylähuulesta tuli hieman verta, hampaat taisivat osua siihen. Lohduttelun jälkeen huuhtelin suuta kylmällä vedellä ja pian neiti rauhoittuikin ja tahtoi rinnalle. Juominen sujui ongelmitta (samoin iltapuuron syönti), joten tuskinpa sen isompaa vahinkoa suuhun sattui. Molemmat säikähdimme todella!

Pottarintamalle kuuluu uutta. Inka on nyt kahdesti kakannut pottaan! Äiti on niiiiiin ylpeä! Eihän hän sinne itse hakeudu, mutta rupsuttelun jälkeen olen kiikuttanut hänet potalle toimittamaan asian loppuun. Joka päivä pottaan tutustumme ja pidämme sitä ystävänä. Täytyy myöntää, että ensimmäisestä kerrasta otin jopa kuvan, mutta valitettavasti jätän julkaisematta. Mutta toki näin tärkeä asia piti jakaa!

 

Lähipäivinä on taas touhuttu paljon. Takana on pari reissua pääkaupunkiin, lounastelua keskustassa, luuhailua ostoskeskuksessa, työhaastattelussa piipahtamista, jätskejä Espalla. Reissu naapuripitäjään Espooseen ihailemaan ystävän ihanaa kasvavaa vauvakumpua. Ystäviä lapsineen meillä ja pihalla. Ai että, kesä!