Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Koko perhe nukkuu omissa huoneissaan. Isäntä meidän sängyssä, tytär omassa huoneessaan ja minä vierashuoneessa, joka on lähempänä tyttären huonetta. Herään vaimeaan, mutta tehokkaaseen sanaan: "Äitii..!"

 

Voi äidin pieni rakas! Sydän on pakahtua! Tajuan samalla, että kukaan ei ole herännyt keskellä yötä. Olen itse(kin) nukkunut yli seitsemän tuntia. Tytär on kontillaan sängyssään ja kuikuilee pinnojen välistä ovelle. Isäntä ehtii tyttären luo ensin, nostaa hyväntuulisen vauvan syliin. Livahdan vessaan ennen kuin tytär näkee minut, muuten tulisi parku.

 

Ei haitannut yhtään, että kello oli tuohon aikaan varttia yli kuusi. Aurinko paistoi ja isäntä teki lähtöä töihin. Tarjosin aamumaidot ja leikittiin. Keittelin ja tarjosin aamupuuron (tänään listalla kauratattaria) ja nyt muiden aamutoimien jälkeen tytär nukkuu jo päiväunia terassilla. Itkuhälyttimestä kuuluu linnunlaulua.

 

Voi pientä. Päässäni soi edelleen "Äitii..."

Koko perhe nukkuu omissa huoneissaan. Isäntä meidän sängyssä, tytär omassa huoneessaan ja minä vierashuoneessa, joka on lähempänä tyttären huonetta. Herään vaimeaan, mutta tehokkaaseen sanaan: "Äitii..!"

 

Voi äidin pieni rakas! Sydän on pakahtua! Tajuan samalla, että kukaan ei ole herännyt keskellä yötä. Olen itse(kin) nukkunut yli seitsemän tuntia. Tytär on kontillaan sängyssään ja kuikuilee pinnojen välistä ovelle. Isäntä ehtii tyttären luo ensin, nostaa hyväntuulisen vauvan syliin. Livahdan vessaan ennen kuin tytär näkee minut, muuten tulisi parku.

 

Ei haitannut yhtään, että kello oli tuohon aikaan varttia yli kuusi. Aurinko paistoi ja isäntä teki lähtöä töihin. Tarjosin aamumaidot ja leikittiin. Keittelin ja tarjosin aamupuuron (tänään listalla kauratattaria) ja nyt muiden aamutoimien jälkeen tytär nukkuu jo päiväunia terassilla. Itkuhälyttimestä kuuluu linnunlaulua.

 

Voi pientä. Päässäni soi edelleen "Äitii..."

reade more... Résuméabuiyad

Takana toiminnantäyteinen viikonloppu

Perjantaina kirjoittelin kaipaavani hieman omaa aikaa sekä toimintaa viikonloppuun. Isäntä palasi juuri virkistävältä mökkireissultaan ja tytär nukkuu omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Olimme sopineet äitini eli Inkan mummon kanssa menevämme perjantaina piipahtamaan Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Itse olin lukenut siitä toisen blogin kautta ja äiti oli kuullut siitä uutisissa. Myöhästyimme kirsikkapuiden kukinnasta, mutta pääsimme sentään vaaleanpunaiseen terälehtisateeseen... Vältyimme myös tungokselta, sillä puistossa oli meidän lisäksi vain kaksi muuta äitiä vaunuineen.

 

Puisto oli kyllä upea! Siellä viihtyisi varmasti pidempäänkin ja eväät olisivat kyllä tarpeen. Olisi kyllä mahtavaa, jos omalla takapihalla olisi tuollainen puisto/puutarha. Puutarha on siisti ja hyvin hoidettu, jossa mieli lepää!

 

 

 

Puutarhaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä viihtymässä läheisessä leikkipuistossa. Pieni lapsi sisälläni halusi keinumaan! Oli kyllä niin jännittävää ja välillä myös pelottavaa keinua niin isosti... Porukan pienin lapsi nautti keinumisesta yhtä lailla. Tosin hänen vauhtinsa olivat hieman pienemmät ja toisten antamat.

 

 

Roihuvuori-kierroksen jälkeen pakkasimme auton ja kävimme hakemassa kaupasta välipalaevästä. Mummo tiesi kivan paikan, jossa niitä voisi nauttia. Kurvasimme siis Herttoniemenrannan rantabulevardille. Ilma oli todella oikukas: auringon paistaessa oli todella lämmin, mutta auringon mentyä pilveen kaivoimme jopa sormikkaat esille! Välipalaeväiden jälkkärijäätelöt saimme onneksi nauttia auringossa. Sään ja ihmisten hulluudesta kertoi se, että samalla kun me kuljimme rantaa pitkin sormikkaat kädessä oli kolme nuorta tyttöä uimassa! Ei siis mitenkään pulahtamassa vaan siellä he telmivät ja melskasivat meressä, hrrr!!

 

 

 

Loppuillan vietimme mummolassa hengaillen. Olin varmuuden vuoksi pakannut Inkalle mukaan yökylätarvikkeet, mutta kas kummaa, ei ilmaantunut megabileitä! Vanhempani kyllä useaan otteeseen kyselivät, jos Inka jäisi yökylään, mutta en osannut lähteä yksin kotiin. Sen sijaan otin pitkät makeat päiväunet, jotka hieman kostautuivat illalla, kun uni ei niin helposti tullutkaan. Ylläri.

 

Lauantaina suuntasimme Inkan kanssa heti aamupäivästä Maailma kylässä -festareille. Halusimme ystäväni Jennin kanssa tutustuttaa lapsemme festareihin ja livekeikkoihin. Ensimmäiseksi livebändiksi Inkalle ja Peetulle osui ihana PMMP, jonka keikoilla me vanhemmat olemme muutaman kerran joranneet. Herkistelen lähes jokaisella keikalla ja tällä kertaa purskahdin kyyneliin PMMP:n Tytöt-biisin kohdalla. Oma tyttö tanssi sylissä.

 

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa

 

 

 

 

Olimme festareilla muutaman tunnin. Nautimme Jennin kanssa burmalaista ruokaa, paistettuja nuudeleita ja kasviksia. Odotin ihanaa makuelämystä, mutta pettymys oli raju! Ruoka oli mautonta eikä pullosta kaadettu makea chilikastike pelastanut yhtään. Inkalle tarjosin kylmää vauvanruokaa, jonka tiesin maistuvan varmuudella. Ja maistuihan se. Festareillakin säätä oli laidasta laitaan. Kuten kuvista näkyy, välillä tarkeni hyvin ilman hihoja ja välillä vaatetta oli neuleesta ja kaulahuivista lähtien. Festareiden jälkeen en halunnut mennä isännättömään taloon vaan soitin Inkan kummitädille ja kutsuin meidät kylään.



Tänään sunnuntaina lähdin Inkan ensimmäisten päiväunien aikaan vaunulenkille. Päätin kävellä ensimmäistä kertaa läheiselle Kuusijärvelle. Kävelimme Kuusijärven ympäri ja samalla yritin saada selville pääsisikö (vaunuilla) Kuusijärvelle Vanhan Porvoontien kautta vai pelkästään Lahdentien varresta. Ei selvinnyt. Onko jollain sisäpiirintietoa oikoreitistä? Mittasin reitin netissä ja matkaksi tuli kymmenen kilometriä. Matkan varrella piipahdimme myös kaupassa ja moikkaamassa tulevia naapureitamme. Tällekin reissulle osui sekä lämmittävä (kuumottava) auringonpaiste sekä kotimatkalle kaatosade.

 

 

Olin kutsunut vanhempani tulemaan meille puolenpäivän jälkeen vauvanviihdytyshommiin. Sain vihdoin hankittua pimennysverhokangasta (KodinYkkösestä 4€/metri!) sekä vierashuoneeseen että Inkan huoneeseen ja nyt oli päästävä niitä ompelemaan. Nukutin eilen Inkan auringonpaisteessa ja hän heräsi auringonpaisteeseen... Mummon ja papan viihdyttäessä tyttärentytärtään sain verhot ommeltua. Verhot ovat niin ankeat, etten alkanut niitä vartavasten kuvaamaan, mutta ne saattavat vilahtaa joskus muissa kuvissa.

 

Viikonloppuun mahtui sittenkin menoa ja meininkiä. Inka oli tällä(kin) kertaa menossa mukana, mutta niinhän hänen kuuluukin. Vielä koittavat ne ajat, jolloin viipotan ihan itsekseni.

 

Perjantaina kirjoittelin kaipaavani hieman omaa aikaa sekä toimintaa viikonloppuun. Isäntä palasi juuri virkistävältä mökkireissultaan ja tytär nukkuu omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Olimme sopineet äitini eli Inkan mummon kanssa menevämme perjantaina piipahtamaan Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Itse olin lukenut siitä toisen blogin kautta ja äiti oli kuullut siitä uutisissa. Myöhästyimme kirsikkapuiden kukinnasta, mutta pääsimme sentään vaaleanpunaiseen terälehtisateeseen... Vältyimme myös tungokselta, sillä puistossa oli meidän lisäksi vain kaksi muuta äitiä vaunuineen.

 

Puisto oli kyllä upea! Siellä viihtyisi varmasti pidempäänkin ja eväät olisivat kyllä tarpeen. Olisi kyllä mahtavaa, jos omalla takapihalla olisi tuollainen puisto/puutarha. Puutarha on siisti ja hyvin hoidettu, jossa mieli lepää!

 

 

 

Puutarhaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä viihtymässä läheisessä leikkipuistossa. Pieni lapsi sisälläni halusi keinumaan! Oli kyllä niin jännittävää ja välillä myös pelottavaa keinua niin isosti... Porukan pienin lapsi nautti keinumisesta yhtä lailla. Tosin hänen vauhtinsa olivat hieman pienemmät ja toisten antamat.

 

 

Roihuvuori-kierroksen jälkeen pakkasimme auton ja kävimme hakemassa kaupasta välipalaevästä. Mummo tiesi kivan paikan, jossa niitä voisi nauttia. Kurvasimme siis Herttoniemenrannan rantabulevardille. Ilma oli todella oikukas: auringon paistaessa oli todella lämmin, mutta auringon mentyä pilveen kaivoimme jopa sormikkaat esille! Välipalaeväiden jälkkärijäätelöt saimme onneksi nauttia auringossa. Sään ja ihmisten hulluudesta kertoi se, että samalla kun me kuljimme rantaa pitkin sormikkaat kädessä oli kolme nuorta tyttöä uimassa! Ei siis mitenkään pulahtamassa vaan siellä he telmivät ja melskasivat meressä, hrrr!!

 

 

 

Loppuillan vietimme mummolassa hengaillen. Olin varmuuden vuoksi pakannut Inkalle mukaan yökylätarvikkeet, mutta kas kummaa, ei ilmaantunut megabileitä! Vanhempani kyllä useaan otteeseen kyselivät, jos Inka jäisi yökylään, mutta en osannut lähteä yksin kotiin. Sen sijaan otin pitkät makeat päiväunet, jotka hieman kostautuivat illalla, kun uni ei niin helposti tullutkaan. Ylläri.

 

Lauantaina suuntasimme Inkan kanssa heti aamupäivästä Maailma kylässä -festareille. Halusimme ystäväni Jennin kanssa tutustuttaa lapsemme festareihin ja livekeikkoihin. Ensimmäiseksi livebändiksi Inkalle ja Peetulle osui ihana PMMP, jonka keikoilla me vanhemmat olemme muutaman kerran joranneet. Herkistelen lähes jokaisella keikalla ja tällä kertaa purskahdin kyyneliin PMMP:n Tytöt-biisin kohdalla. Oma tyttö tanssi sylissä.

 

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa

 

 

 

 

Olimme festareilla muutaman tunnin. Nautimme Jennin kanssa burmalaista ruokaa, paistettuja nuudeleita ja kasviksia. Odotin ihanaa makuelämystä, mutta pettymys oli raju! Ruoka oli mautonta eikä pullosta kaadettu makea chilikastike pelastanut yhtään. Inkalle tarjosin kylmää vauvanruokaa, jonka tiesin maistuvan varmuudella. Ja maistuihan se. Festareillakin säätä oli laidasta laitaan. Kuten kuvista näkyy, välillä tarkeni hyvin ilman hihoja ja välillä vaatetta oli neuleesta ja kaulahuivista lähtien. Festareiden jälkeen en halunnut mennä isännättömään taloon vaan soitin Inkan kummitädille ja kutsuin meidät kylään.



Tänään sunnuntaina lähdin Inkan ensimmäisten päiväunien aikaan vaunulenkille. Päätin kävellä ensimmäistä kertaa läheiselle Kuusijärvelle. Kävelimme Kuusijärven ympäri ja samalla yritin saada selville pääsisikö (vaunuilla) Kuusijärvelle Vanhan Porvoontien kautta vai pelkästään Lahdentien varresta. Ei selvinnyt. Onko jollain sisäpiirintietoa oikoreitistä? Mittasin reitin netissä ja matkaksi tuli kymmenen kilometriä. Matkan varrella piipahdimme myös kaupassa ja moikkaamassa tulevia naapureitamme. Tällekin reissulle osui sekä lämmittävä (kuumottava) auringonpaiste sekä kotimatkalle kaatosade.

 

 

Olin kutsunut vanhempani tulemaan meille puolenpäivän jälkeen vauvanviihdytyshommiin. Sain vihdoin hankittua pimennysverhokangasta (KodinYkkösestä 4€/metri!) sekä vierashuoneeseen että Inkan huoneeseen ja nyt oli päästävä niitä ompelemaan. Nukutin eilen Inkan auringonpaisteessa ja hän heräsi auringonpaisteeseen... Mummon ja papan viihdyttäessä tyttärentytärtään sain verhot ommeltua. Verhot ovat niin ankeat, etten alkanut niitä vartavasten kuvaamaan, mutta ne saattavat vilahtaa joskus muissa kuvissa.

 

Viikonloppuun mahtui sittenkin menoa ja meininkiä. Inka oli tällä(kin) kertaa menossa mukana, mutta niinhän hänen kuuluukin. Vielä koittavat ne ajat, jolloin viipotan ihan itsekseni.

 

reade more... Résuméabuiyad

Avoin viikonloppu

Isäntä lähti viettämään perinteistä mökkiviikonloppua työkavereiden kanssa. Lapselle on juotettu ensimmäistä kertaa äidinmaidonkorviketta, -vastiketta, vieroitusvalmistetta. Isovanhemmat ikävöivät pikku-Inkan viidyttävää seuraa. Hmm. Minkälainen ratkaisu tällaisesta yhtälöstä tulisi..?

 

Ostin viime viikolla ensimmäistä kertaa korviketta, Tuutia. Tänään sekoitin sitä ensin aamupuuroon. Ei mitään reaktioita. Sitten Inka joi sitä nokkamukista. Edelleen on hengissä. Vatsaoireet tulevat, jos ovat tullakseen, myöhemmin. Oli kyllä juhlallinen hetki ruokkia lasta muulla kuin minusta tulleella maidolla...

 

Näin kesän korvalla olen alkanut kaivata vielä enemmän aikuisten seuraa, ilman lapsen seuraa. Jutella asioista ilman keskeytyksiä. Jutella aikuisten asioista, ei lasten asioista. Pauhata ja höpöttää ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa, kolauttaa päätään lattiaan tai vaatii päästä syliin. Sanomattakin on selvää, että rakastan sitä, että joku roikkuu lahkeessa, harjoittelee uusia taitojaan niin että saattaa kolauttaa päänsä lattiaan tai vaatii päästä rakkaan ja ainoan äitinsä syliin. Mutta onhan se luonnollista kaivata myös hetkiä ilman edellä mainittuja, onhan?

 

Tuntuu, että minulla on kauhea tarve selitellä tätä. Puolustautua ja potea huonoa omaatuntoa. Inka on ollut yhdeksän kuukauden aikana yhden kerran yökylässä (pari viikkoa sitten). Pitäisikö sitä pitää heitteillejättönä, säälittävänä vai upeana saavutuksena? Toisten lapset saattavat olla ensimmäisen kuukautensa aikana jo hoidossa eivätkä ne siitä miksikään mene.

 

En niinkään kaipaa mitään kreisibailausta yökerhon tahmeilla lattioilla. Pikemminkin hilpeää hengailua hyvien ystävien seurassa valkoviiniä nauttien. Kylmää, puolimakeaa luomuvalkoviiniä Iittalan Essence-viinilasista auringonpaisteessa...

 

Nautin suunnattomasti taannoisista ystäväni 30-vuotisjuhlista. Paikalla oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tuntemattomia. Olin autolla, mutta käsissä hipelöitävissä oleva alkoholiton siideripullo nostatti heti omaa biletyshenkeä. Kummallista miten yksi ruskea muovipullo vaikuttaa niin paljon. Jos olisin hörppinyt vettä lasista, olisi oma meininki ollut taatusti ankeampi..! Muiden kanssa jutellessa oli ihanaa ja lohdullista huomata, että taidan edelleen olla se sama Elli kuin ennenkin. Sama, mutta vähän eri, äiti-Elli.

 

Suunnittelimme ystäväni kanssa, että tutustutamme huomenna jälkikasvumme festareihin. Kaisaniemessä järjestettävät Maailma kylässä -festivaalit vetävät meidät vieraikseen. Varsinkin aamupäivän PMMP:n keikka on nähtävä, mutta myös Don Johnson Big Band houkuttelisi. Toivottavasti jälkikasvumme pääsee heti festarifiilikseen ja osaavat nauttia ihmisvilinästä!

 

En ole osannut vaatia ihan omaa aikaa aikaisemmin. Siihen ei ole myöskään ollut järisyttävää tarvettakaan. Tuntuisi kuitenkin kummalliselta viedä lapsi vaikka mummolaan, tulla itsekseen kotiin ja olla tekemättä mitään. Tuntuu, että pitäisi olla joku syy, meno tai hyvät bileet, että lapsen voi hyvällä omallatunnolla viedä hoitoon. Hyvää syytä, menoa tai bileitä odotellessa!

Isäntä lähti viettämään perinteistä mökkiviikonloppua työkavereiden kanssa. Lapselle on juotettu ensimmäistä kertaa äidinmaidonkorviketta, -vastiketta, vieroitusvalmistetta. Isovanhemmat ikävöivät pikku-Inkan viidyttävää seuraa. Hmm. Minkälainen ratkaisu tällaisesta yhtälöstä tulisi..?

 

Ostin viime viikolla ensimmäistä kertaa korviketta, Tuutia. Tänään sekoitin sitä ensin aamupuuroon. Ei mitään reaktioita. Sitten Inka joi sitä nokkamukista. Edelleen on hengissä. Vatsaoireet tulevat, jos ovat tullakseen, myöhemmin. Oli kyllä juhlallinen hetki ruokkia lasta muulla kuin minusta tulleella maidolla...

 

Näin kesän korvalla olen alkanut kaivata vielä enemmän aikuisten seuraa, ilman lapsen seuraa. Jutella asioista ilman keskeytyksiä. Jutella aikuisten asioista, ei lasten asioista. Pauhata ja höpöttää ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa, kolauttaa päätään lattiaan tai vaatii päästä syliin. Sanomattakin on selvää, että rakastan sitä, että joku roikkuu lahkeessa, harjoittelee uusia taitojaan niin että saattaa kolauttaa päänsä lattiaan tai vaatii päästä rakkaan ja ainoan äitinsä syliin. Mutta onhan se luonnollista kaivata myös hetkiä ilman edellä mainittuja, onhan?

 

Tuntuu, että minulla on kauhea tarve selitellä tätä. Puolustautua ja potea huonoa omaatuntoa. Inka on ollut yhdeksän kuukauden aikana yhden kerran yökylässä (pari viikkoa sitten). Pitäisikö sitä pitää heitteillejättönä, säälittävänä vai upeana saavutuksena? Toisten lapset saattavat olla ensimmäisen kuukautensa aikana jo hoidossa eivätkä ne siitä miksikään mene.

 

En niinkään kaipaa mitään kreisibailausta yökerhon tahmeilla lattioilla. Pikemminkin hilpeää hengailua hyvien ystävien seurassa valkoviiniä nauttien. Kylmää, puolimakeaa luomuvalkoviiniä Iittalan Essence-viinilasista auringonpaisteessa...

 

Nautin suunnattomasti taannoisista ystäväni 30-vuotisjuhlista. Paikalla oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tuntemattomia. Olin autolla, mutta käsissä hipelöitävissä oleva alkoholiton siideripullo nostatti heti omaa biletyshenkeä. Kummallista miten yksi ruskea muovipullo vaikuttaa niin paljon. Jos olisin hörppinyt vettä lasista, olisi oma meininki ollut taatusti ankeampi..! Muiden kanssa jutellessa oli ihanaa ja lohdullista huomata, että taidan edelleen olla se sama Elli kuin ennenkin. Sama, mutta vähän eri, äiti-Elli.

 

Suunnittelimme ystäväni kanssa, että tutustutamme huomenna jälkikasvumme festareihin. Kaisaniemessä järjestettävät Maailma kylässä -festivaalit vetävät meidät vieraikseen. Varsinkin aamupäivän PMMP:n keikka on nähtävä, mutta myös Don Johnson Big Band houkuttelisi. Toivottavasti jälkikasvumme pääsee heti festarifiilikseen ja osaavat nauttia ihmisvilinästä!

 

En ole osannut vaatia ihan omaa aikaa aikaisemmin. Siihen ei ole myöskään ollut järisyttävää tarvettakaan. Tuntuisi kuitenkin kummalliselta viedä lapsi vaikka mummolaan, tulla itsekseen kotiin ja olla tekemättä mitään. Tuntuu, että pitäisi olla joku syy, meno tai hyvät bileet, että lapsen voi hyvällä omallatunnolla viedä hoitoon. Hyvää syytä, menoa tai bileitä odotellessa!

reade more... Résuméabuiyad

Saumuri surraa sadepäivänä

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolle en ollut suunnitellut mitään menemisiä tai kenenkään tulemisia. Ainoat asiat, jotka kalenterissa lukivat olivat Teetu 60v. ja Hae maitoa. Enolle lähetettiin onnittelukortti kuvien kera maanantaina ja maitoakin muistettiin hakea. Olin ainoastaan suunnitellut lähteväni vaunulenkille, mahdollisesti myös moikkaamaan jokusen kilometrin päässä asuvia uusia tuttavuuksia, jotka tapasimme neuvolassa viime viikolla. Mutta mikä keli! Vettä on satanut ihan koko päivän eikä ole kauheasti tehnyt mieli lähteä maantielle lenkkeilemään. Bisan tilalta haettiin kyllä maitoa, sateessa, mutta ulkoiluhan on vain varustelukysymys! Tytär on nukkunut päiväunia sekä ulkona että sisällä, joten maidonhakureissu teki minulle ihan hyvää.

 

Ensimmäisten (ulko)päiväunien aikana sormet syyhysivät pitkästä aikaa taas saumurin ääreen. Pitkästä aikaa taitaa tällä kertaa tarkoittaa viikkoa tai kahta... Olin bongannut Lähiömutsin blogista aivan huipun pipo-ohjeen, jota oli päästävä kokeilemaan. Huipun ohjeesta teki sen nerokas reunasauma, jota ei opetettu edes saumurikaupassa, jossa kävin saumurikikkakurssinkin! Tai ainakin se on tehokkaasti jäänyt unohduksiin... Ohjeessa reuna taitettiin kerran nurjalle puolelle ja vielä kerran oikealle puolelle ja tadaa! Hieno siisti reuna ilman ompelukonetta ja kaksoisneulaa. (Linkin takaa löytyy hyvät kuvat ja paremmat ohjeet.)

 

Kehitin itse kikkaa vielä sen verran, että ompelin toisen pipon alareunan laakasaumalla. Saumasta tulee nimensä mukaan litteä, eikä täten paksu saumurisauma paina lapsen päätä. Seuraavaksi täytyy opetella kääntelemään reunoja jotenkin toisin, että sauman etu- ja takapuolet tulisivat toisinpäin. En itse asiassa edes tiedä kumpi kuuluu näkyä ja kumpi kuuluu nurjalle... Innostuin reunakikasta niin paljon, että käytin sitä myös legginsien lahkeisiin sekä vyötärösaumaan! Jes, ei enää ompelukoneelta toiselle hyppelyä. Tai no, koneet ovat vierekkäin, mutta joka tapauksessa...

 

Vaaleanpunaisessa pipossa laakasauma.

Tavallinen saumurisauma. Taitaa olla vielä levein ja jykevin simultaanitikki.

Laakasauma ulkopuolelta.

Laakasauma sisäpuolelta.

Kerroin aikaisemmin mummin tuomista Berliinin legginseistä. Niistä on tullut meidän torpassa ihan hitti! Olen ommellut alkuperäisistä Berliinin legginseistä piirretyillä kaavoilla nyt yhteensä kuudet housut! Oranssit valmistuivat tänään ja molemmat vaaleat joskus aikaisemmin. Niiden yksityiskohtia on kuvattu täällä. Oransseihin legginseihin en ommellut minkäänlaista kuminauhaa eikä lahkeisiin tullut rypytystä. Todelliset pikahousut!

 



Housujen vyötärösauma.

 

Tänään sain vihdoin ommeltua myös ystäväni Marin tilaamat ruokalaput. Hänen tyttärensä Vilja alkaa olla soseidenmaisteluiässä ja vaatteiden suojana on kätevää olla jotain. Ruokalappu koostuu trikookankaasta sekä PUL-kankaasta, joka ei päästä nesteitä vauvan paidalle. Lapun mallin kopioin joltain ulkosuomalaiselta nettisivulta, mutta siellä kankaana oli muistaakseni pelkkää epäkäytännöllistä puuvillaa.
 

 

 

 

 

 

 

 

 





Narujen solmimiseen on monta tyyliä, mutta tämä monimutkaisen näköinen
viritelmä on todellisuudessa kätevä ja pitävä!
Hihnat on vain viety vastapuolen käsilenkkien läpi.


 

Yhden version ruokalapusta tein pari kuukautta sitten jostain ulkoilukankaasta, johon muistaakseni liittyi PVC. Olisikohan ollut PVC-laminoitu kangas? Sekin toimi mainiosti, koska ei päästä nestettä läpi. Kankaalle ei suositella konepesua, joten vähän raffimpi käsittely kuin pelkkä hanan alla harjan kanssa huljuttelu on ruokalapuillekin välillä tarpeen... Kyseisestä lapusta ei taida olla kuvaa ja se on jo luovutettu eteenpäin. Samasta kankaasta tein myös monikäyttöisen vaipanvaihtoalusen esimerkiksi hoitolaukussa kannettavaksi sekä säilytyspussin kestovaipoille. Konepesudilemma on näissäkin! Säilytyspussi on kerran pesty ja se menetti heti ryhtinsä ja pinta on jo kummallinen... Eurokankaasta kyseistä PVC-mitä-lie-kangasta löytyi pakkatolkulla ja mitä ihanimmissa kuoseissa! Monet ovat tehneet niistä kuulemma esimerkiksi sadesuojia vaunuihin. Hintakin oli huokea, noin kympin metri.

 

Tämän postauksen kankaat ovat mitkä mistäkin. Voin kyllä kaivella muistini syövereitä, jos jota kuta joku tietty kangas kiinnostaa. Aivan ihana ompelupäivä takana! Sadekaan ei yhtään haitannut. Ja kuten on tapana sanoa, luonto tykkää!

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolle en ollut suunnitellut mitään menemisiä tai kenenkään tulemisia. Ainoat asiat, jotka kalenterissa lukivat olivat Teetu 60v. ja Hae maitoa. Enolle lähetettiin onnittelukortti kuvien kera maanantaina ja maitoakin muistettiin hakea. Olin ainoastaan suunnitellut lähteväni vaunulenkille, mahdollisesti myös moikkaamaan jokusen kilometrin päässä asuvia uusia tuttavuuksia, jotka tapasimme neuvolassa viime viikolla. Mutta mikä keli! Vettä on satanut ihan koko päivän eikä ole kauheasti tehnyt mieli lähteä maantielle lenkkeilemään. Bisan tilalta haettiin kyllä maitoa, sateessa, mutta ulkoiluhan on vain varustelukysymys! Tytär on nukkunut päiväunia sekä ulkona että sisällä, joten maidonhakureissu teki minulle ihan hyvää.

 

Ensimmäisten (ulko)päiväunien aikana sormet syyhysivät pitkästä aikaa taas saumurin ääreen. Pitkästä aikaa taitaa tällä kertaa tarkoittaa viikkoa tai kahta... Olin bongannut Lähiömutsin blogista aivan huipun pipo-ohjeen, jota oli päästävä kokeilemaan. Huipun ohjeesta teki sen nerokas reunasauma, jota ei opetettu edes saumurikaupassa, jossa kävin saumurikikkakurssinkin! Tai ainakin se on tehokkaasti jäänyt unohduksiin... Ohjeessa reuna taitettiin kerran nurjalle puolelle ja vielä kerran oikealle puolelle ja tadaa! Hieno siisti reuna ilman ompelukonetta ja kaksoisneulaa. (Linkin takaa löytyy hyvät kuvat ja paremmat ohjeet.)

 

Kehitin itse kikkaa vielä sen verran, että ompelin toisen pipon alareunan laakasaumalla. Saumasta tulee nimensä mukaan litteä, eikä täten paksu saumurisauma paina lapsen päätä. Seuraavaksi täytyy opetella kääntelemään reunoja jotenkin toisin, että sauman etu- ja takapuolet tulisivat toisinpäin. En itse asiassa edes tiedä kumpi kuuluu näkyä ja kumpi kuuluu nurjalle... Innostuin reunakikasta niin paljon, että käytin sitä myös legginsien lahkeisiin sekä vyötärösaumaan! Jes, ei enää ompelukoneelta toiselle hyppelyä. Tai no, koneet ovat vierekkäin, mutta joka tapauksessa...

 

Vaaleanpunaisessa pipossa laakasauma.

Tavallinen saumurisauma. Taitaa olla vielä levein ja jykevin simultaanitikki.

Laakasauma ulkopuolelta.

Laakasauma sisäpuolelta.

Kerroin aikaisemmin mummin tuomista Berliinin legginseistä. Niistä on tullut meidän torpassa ihan hitti! Olen ommellut alkuperäisistä Berliinin legginseistä piirretyillä kaavoilla nyt yhteensä kuudet housut! Oranssit valmistuivat tänään ja molemmat vaaleat joskus aikaisemmin. Niiden yksityiskohtia on kuvattu täällä. Oransseihin legginseihin en ommellut minkäänlaista kuminauhaa eikä lahkeisiin tullut rypytystä. Todelliset pikahousut!

 



Housujen vyötärösauma.

 

Tänään sain vihdoin ommeltua myös ystäväni Marin tilaamat ruokalaput. Hänen tyttärensä Vilja alkaa olla soseidenmaisteluiässä ja vaatteiden suojana on kätevää olla jotain. Ruokalappu koostuu trikookankaasta sekä PUL-kankaasta, joka ei päästä nesteitä vauvan paidalle. Lapun mallin kopioin joltain ulkosuomalaiselta nettisivulta, mutta siellä kankaana oli muistaakseni pelkkää epäkäytännöllistä puuvillaa.
 

 

 

 

 

 

 

 

 





Narujen solmimiseen on monta tyyliä, mutta tämä monimutkaisen näköinen
viritelmä on todellisuudessa kätevä ja pitävä!
Hihnat on vain viety vastapuolen käsilenkkien läpi.


 

Yhden version ruokalapusta tein pari kuukautta sitten jostain ulkoilukankaasta, johon muistaakseni liittyi PVC. Olisikohan ollut PVC-laminoitu kangas? Sekin toimi mainiosti, koska ei päästä nestettä läpi. Kankaalle ei suositella konepesua, joten vähän raffimpi käsittely kuin pelkkä hanan alla harjan kanssa huljuttelu on ruokalapuillekin välillä tarpeen... Kyseisestä lapusta ei taida olla kuvaa ja se on jo luovutettu eteenpäin. Samasta kankaasta tein myös monikäyttöisen vaipanvaihtoalusen esimerkiksi hoitolaukussa kannettavaksi sekä säilytyspussin kestovaipoille. Konepesudilemma on näissäkin! Säilytyspussi on kerran pesty ja se menetti heti ryhtinsä ja pinta on jo kummallinen... Eurokankaasta kyseistä PVC-mitä-lie-kangasta löytyi pakkatolkulla ja mitä ihanimmissa kuoseissa! Monet ovat tehneet niistä kuulemma esimerkiksi sadesuojia vaunuihin. Hintakin oli huokea, noin kympin metri.

 

Tämän postauksen kankaat ovat mitkä mistäkin. Voin kyllä kaivella muistini syövereitä, jos jota kuta joku tietty kangas kiinnostaa. Aivan ihana ompelupäivä takana! Sadekaan ei yhtään haitannut. Ja kuten on tapana sanoa, luonto tykkää!

reade more... Résuméabuiyad

Sattuu ja tapahtuu

Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista aihetta. Kirjoitettavaa on siitä, tästä ja tuosta. Ensimmäisenä ajattelin päivittää teille tyttären unitilannetta. Yöimetyksen lopettamisen jälkeen Inka nukkui yönsä loistavasti ainakin viikon. Nyt on lähes viikko mennyt niin, että likka herää yöllä itkemään, mutta tyyntyy pian sylissä hyssyttelemällä ja jatkaa uniaan omassa sängyssään. Seuraava herääminen onkin yleensä siinä puoli kuuden ja puoli seitsemän hujakoilla! Siihen aikaan aurinko jo paistaa täydeltä terältä ja likka tosissaan vaatii saada jo maitoa. Joskus käy hyvä tuuri ja tyttö nukahtaa vielä rinnalle (jess!?) ja minä saan jatkaa uniani.

 

Olen todella aamu-uninen ja aikaiset herätykset tuntuvat välillä todella raskailta. Usein kidutan itseäni menemällä pötköttelemään eteisen tai Inkan huoneen pehmeälle matolle samalla, kun Inka leikkii ja tassuttelee ympäriinsä. Vaikeinta on siihen aikaan aamuyöstä pitää silmiä auki, mutta heti kun nousen pystyyn niin olen aivan hereillä. Miksi sinne matolle pitää käydä pötköttelemään..?! Ja tosiaan, meillä on nykyään eteisessä ihana uusi harmaa matto ja Inkan huoneessa on samantapainen ruohonvihreä matto. Inka-raukka on joutunut hengailemaan kylmillä lattioilla ja nyt itsekin olen vasta innostunut olemaan enemmän lattian tasolla, koska on pehmeä ja lämmin matto alla...

 

Pehmeällä matolla on myös hyvä pyllähdellä! Inkan siis. Hänen lempitouhunsa taitaa olla tällä hetkellä se, että minä pötköttelen lattialla ja hän nousee minua vasten seisomaan. Hän riemastuu itsekin uudesta taidostaan ja innostuu päästämään toisen käden irti! Hän siis seisoo yhdellä kädellä! Lauantaina kävimme mummilassa ja siellä hän keksi nousta portaita vasten. Inka katseli yläkertaan päättäväisin mielin, mutta ei päässyt (vielä/onneksi) ensimmäiselle askelmalle. Polvi kyllä nousi siihen malliin, että kohta mennään!

 

Seisoskelutreeniä mummilassa.

 

 

 

Kävimme mummin ja ukin kanssa lauantaina Uutelassa järjestelyllä Aurinkokävelyllä. Aurinkoa ei varsinaisesti näkynyt, mutta kävelyä oli sopivasti. Hiekkapolun varrelta löytyi kaikenlaisia esittelykojuja ja alansa asiantuntijoita. Me keskityimme metrilakuun (namnam!) ja maisemien katseluun. Näissä samoissa maisemissa kävimme isännän kanssa kävelemässä viime elokuussa, jolloin olimme vielä kaksin...

 

 

Keinuminen taitaa olla yksi joka lapsen lempipuuhista. Meidänkin lapsi siitä nauttii kovasti. Kun keinumiseen yhdistää kukkuu-leikin, saa varmasti kikatuksen aikaiseksi. Mikä vilpitön riemu!

Mummilan pihalla.

 

Kun tapahtuu niin kai sitä välillä sattuukin. Laittelin tänään pyykkejä narulle ja tyttö tapansa mukaan auttoi äitiään. Hän nosteli märkiä pyykkejä korista ja seisoskeli sen laitaa vasten. Yhtäkkiä kävi humps vaan, kun tyttö olikin kellahtanut laidan yli koriin naama edellä! Parku oli karmaiseva! Ylähuulesta tuli hieman verta, hampaat taisivat osua siihen. Lohduttelun jälkeen huuhtelin suuta kylmällä vedellä ja pian neiti rauhoittuikin ja tahtoi rinnalle. Juominen sujui ongelmitta (samoin iltapuuron syönti), joten tuskinpa sen isompaa vahinkoa suuhun sattui. Molemmat säikähdimme todella!

Pottarintamalle kuuluu uutta. Inka on nyt kahdesti kakannut pottaan! Äiti on niiiiiin ylpeä! Eihän hän sinne itse hakeudu, mutta rupsuttelun jälkeen olen kiikuttanut hänet potalle toimittamaan asian loppuun. Joka päivä pottaan tutustumme ja pidämme sitä ystävänä. Täytyy myöntää, että ensimmäisestä kerrasta otin jopa kuvan, mutta valitettavasti jätän julkaisematta. Mutta toki näin tärkeä asia piti jakaa!

 

Lähipäivinä on taas touhuttu paljon. Takana on pari reissua pääkaupunkiin, lounastelua keskustassa, luuhailua ostoskeskuksessa, työhaastattelussa piipahtamista, jätskejä Espalla. Reissu naapuripitäjään Espooseen ihailemaan ystävän ihanaa kasvavaa vauvakumpua. Ystäviä lapsineen meillä ja pihalla. Ai että, kesä!



Tällä kirjoituksella ei ole varsinaista aihetta. Kirjoitettavaa on siitä, tästä ja tuosta. Ensimmäisenä ajattelin päivittää teille tyttären unitilannetta. Yöimetyksen lopettamisen jälkeen Inka nukkui yönsä loistavasti ainakin viikon. Nyt on lähes viikko mennyt niin, että likka herää yöllä itkemään, mutta tyyntyy pian sylissä hyssyttelemällä ja jatkaa uniaan omassa sängyssään. Seuraava herääminen onkin yleensä siinä puoli kuuden ja puoli seitsemän hujakoilla! Siihen aikaan aurinko jo paistaa täydeltä terältä ja likka tosissaan vaatii saada jo maitoa. Joskus käy hyvä tuuri ja tyttö nukahtaa vielä rinnalle (jess!?) ja minä saan jatkaa uniani.

 

Olen todella aamu-uninen ja aikaiset herätykset tuntuvat välillä todella raskailta. Usein kidutan itseäni menemällä pötköttelemään eteisen tai Inkan huoneen pehmeälle matolle samalla, kun Inka leikkii ja tassuttelee ympäriinsä. Vaikeinta on siihen aikaan aamuyöstä pitää silmiä auki, mutta heti kun nousen pystyyn niin olen aivan hereillä. Miksi sinne matolle pitää käydä pötköttelemään..?! Ja tosiaan, meillä on nykyään eteisessä ihana uusi harmaa matto ja Inkan huoneessa on samantapainen ruohonvihreä matto. Inka-raukka on joutunut hengailemaan kylmillä lattioilla ja nyt itsekin olen vasta innostunut olemaan enemmän lattian tasolla, koska on pehmeä ja lämmin matto alla...

 

Pehmeällä matolla on myös hyvä pyllähdellä! Inkan siis. Hänen lempitouhunsa taitaa olla tällä hetkellä se, että minä pötköttelen lattialla ja hän nousee minua vasten seisomaan. Hän riemastuu itsekin uudesta taidostaan ja innostuu päästämään toisen käden irti! Hän siis seisoo yhdellä kädellä! Lauantaina kävimme mummilassa ja siellä hän keksi nousta portaita vasten. Inka katseli yläkertaan päättäväisin mielin, mutta ei päässyt (vielä/onneksi) ensimmäiselle askelmalle. Polvi kyllä nousi siihen malliin, että kohta mennään!

 

Seisoskelutreeniä mummilassa.

 

 

 

Kävimme mummin ja ukin kanssa lauantaina Uutelassa järjestelyllä Aurinkokävelyllä. Aurinkoa ei varsinaisesti näkynyt, mutta kävelyä oli sopivasti. Hiekkapolun varrelta löytyi kaikenlaisia esittelykojuja ja alansa asiantuntijoita. Me keskityimme metrilakuun (namnam!) ja maisemien katseluun. Näissä samoissa maisemissa kävimme isännän kanssa kävelemässä viime elokuussa, jolloin olimme vielä kaksin...

 

 

Keinuminen taitaa olla yksi joka lapsen lempipuuhista. Meidänkin lapsi siitä nauttii kovasti. Kun keinumiseen yhdistää kukkuu-leikin, saa varmasti kikatuksen aikaiseksi. Mikä vilpitön riemu!

Mummilan pihalla.

 

Kun tapahtuu niin kai sitä välillä sattuukin. Laittelin tänään pyykkejä narulle ja tyttö tapansa mukaan auttoi äitiään. Hän nosteli märkiä pyykkejä korista ja seisoskeli sen laitaa vasten. Yhtäkkiä kävi humps vaan, kun tyttö olikin kellahtanut laidan yli koriin naama edellä! Parku oli karmaiseva! Ylähuulesta tuli hieman verta, hampaat taisivat osua siihen. Lohduttelun jälkeen huuhtelin suuta kylmällä vedellä ja pian neiti rauhoittuikin ja tahtoi rinnalle. Juominen sujui ongelmitta (samoin iltapuuron syönti), joten tuskinpa sen isompaa vahinkoa suuhun sattui. Molemmat säikähdimme todella!

Pottarintamalle kuuluu uutta. Inka on nyt kahdesti kakannut pottaan! Äiti on niiiiiin ylpeä! Eihän hän sinne itse hakeudu, mutta rupsuttelun jälkeen olen kiikuttanut hänet potalle toimittamaan asian loppuun. Joka päivä pottaan tutustumme ja pidämme sitä ystävänä. Täytyy myöntää, että ensimmäisestä kerrasta otin jopa kuvan, mutta valitettavasti jätän julkaisematta. Mutta toki näin tärkeä asia piti jakaa!

 

Lähipäivinä on taas touhuttu paljon. Takana on pari reissua pääkaupunkiin, lounastelua keskustassa, luuhailua ostoskeskuksessa, työhaastattelussa piipahtamista, jätskejä Espalla. Reissu naapuripitäjään Espooseen ihailemaan ystävän ihanaa kasvavaa vauvakumpua. Ystäviä lapsineen meillä ja pihalla. Ai että, kesä!



reade more... Résuméabuiyad

Yhdeksäs kuukausi

Tyttäremme täytti viisi ja puoli tuntia sitten yhdeksän kuukautta. Inka on oppinut uusia taitoja, temppuja ja vinkeitä, jotka vuorotellen naurattavat ja huolestuttavat, mutta pääasiassa saavat vanhemmat ylpeiksi. Inka treenasi pitkään konttaamista, mutta liukkaiden lattioidemme vuoksi hän tyytyi vauhdikkaaseen ryömimiseen tai pikemminkin itsensä raahaamiseen. Matoilla konttiminen onnistui, mutta kotoamme kun ei niitä löydy niin eteenpäin pääsi kätevästi maha maassa.

 

Ilmojen lämmettyä olemme olleet enemmän omalla pihalla ja nurmikolla konttaaminen onnistuu myös! Inka näytti saavan oikein ahaa-elämyksen, kun tajusi pääsevänsä konttaamalla kunnolla eteenpäin. Nykyään hän ei muuta teekään, kun konttailee ympäriinsä, myös sisällä! Hän kantaa usein suussaan jotain lelua, mieluiten omaa turkoosia tossuaan. Pieni näyttää olevan niin tohkeissaan uudesta taidostaan. Hän myös nousee seisomaan tukea vasten, hoitolaukku näyttää olevan tukiesineistä suosiossa, samoin sohva ja äidin lahkeet. Seisominen on kyllä todella huteraa ja yksi huolestumisen aiheista... Useimmiten seisominen päätyy melko hallitsemattomaan pyllähdykseen.

 

Tässä välissä mainittakoon, että naapuriin rakennetaan taloa ja näyttäisi/kuuluisi olevan paalutus käynnissä! Inka nukkuu terassilla ja itkuhälytin reagoi vain paalutusääneen.. Neiti näyttää olevan syvässä unessa. Kävin äsken laittamassa hänelle kuulosuojaimet eikä hän herännyt siihenkään. Järkyttävän ärsyttävä meteli!

 

Kirjoitin pari viikkoa sitten yöimetyksen lopettamisesta. Se oli ehdottomasti paras päätös pitkään aikaan! Kanniskelimme ja hyssyttelimme rintaa hamuavaa ja parkuvaa neitiä muistaakseni vajaa viikko ja sitten hän hoksasi öiden idean: silloin nukutaan! Nyt hän on nukkunut pitkiä yöunia ainakin viikon ja minä alan olla taas oma (ihana) itseni! Viime yönä Inka hemmotteli äitiään kymmenen tunnin yöunilla, joista minäkin nukuin yhdeksän. Inka on myös alkanut osoittaa väsymyksen merkkejä aikaisemmin. Ennen hän saattoi mennä yöunille kymmenen ja kahdentoista välillä, mutta eilen hän nukahti yhdeksältä. Uskon myös ulkoilmassa touhuamisen vaikuttavan hyviin yöuniin. Inka nukkuu koko yön omassa pinnasängyssään, joka ainakin toistaiseksi sijaitsee meidän makuuhuoneessamme.

 

Neuvolassa arveltiin, että Inka luultavasti ottaa "yöllä menetetyn" maidon päivällä takaisin ja niin tuntuu käyneen. Hän vaatii maitoa vahvemmin kuin ennen ja melko pian syönnin jälkeen. Ennen saattoi mennä pitkään ennen kuin itse muistin antaa jälkkärimaidot. Välipalamaidot maistuvat myös hyvin.

 

Eilen olimme jälleen ylimääräisellä neuvolakäynnillä. Vieläkään Inka ei päässyt seiskasarjaan: pituutta oli sentti enemmän kuin viimeksi eli 69 senttiä ja painoa edelleen alle seitsemän kiloa. Neuvolan lääkäri oli määrännyt Inkan keliakiakokeisiin ja kävimme Peijaksessa verikokeissa monta viikkoa sitten. Tulokset olivat viitearvoissa eli ei neidillä mikään keliakia ole. Tosin minkäänlaisia oireitakaan ei ole ollut... Neuvolassa todettiin jälleen Inkan nyt vain olevan siro ja pienikokoinen. Syytä huoleen ei siis ole. En kyllä ole osannutkaan olla huolissani. Parempi olla tyytyväinen hyvästä järjestelmästä ja tarkasta seurannasta. Heinäkuun alussa mennään mittauksille taas, varmuuden vuoksi...

 

Neuvolan jälkeen jäimme ensimmäistä kertaa neuvolan vieressä sijaitsevaan asukaspuistoon. Inka nautti keinumisesta ja hiekkalaatikolla istumisesta. Neljä-viisivuotias poika ajeli puiston pyörällä ympäriinsä ja kertoi minun olevan rosvo. Hän tuli laittamaan minulle mielikuvituskäsiraudat käsiini: "Tsik tsik, sä et voi nyt antaa vauhtia tolle!" Mua vähän hihitytti.

 

Inka oli ensimmäistä kertaa yökylässä viikko sitten! Isäntä oli illan töissä ja minulla oli aikeita mennä ystäväni 30-vuotisbileisiin. Inkan oli aluksi tarkoitus jäädä kotiin hoidettavaksi, mutta lapsenvahtien pyörämatka venyi arvioitua pidemmäksi, joten päätin viedä Inkan mummolaan, jotta ehdin olemaan juhlissakin. Mummo ja pappa ovat tottuneita Inkan kaitsijoita, joten sinne pystyin vain heittämään Inkan heille kasseineen päivineen. Toisessa tapauksessa ohjaus, selostus ja tavaroiden näyttäminen olisi vienyt liikaa bailausaikaa... Juhliin menin tosin autolla ja olin kotona ennen puolta yötä. Tuntui vähän kummalliselta olla kotona ilman Inkaa, illalla ei tarvinnut hissutella ja sai kolistella ihan rauhassa.

 

Pienen pieni omatunto myös kaihersi, koska tuntui, että olin vienyt Inkan yöhoitoon turhaan. Enhän minä ollut edes nauttinut haaveilemaani kylmää valkoviiniä ja tulin itse kotiin yöksi. Aamulla heräsin puoli yhdeksältä aivan hädässä, että nyt se likka itkee mummolassa, kun en ollut pakannut maitoa tarpeeksi ja just nyt sillä on kauhea jano ja kauhea ikävä äitiään ja pakko lähteä nyt ja missä on vaatteet eiku kännykkä voi ei se itkee ihan varmasti siellä nyt voi eiii! Tekstasin äidilleni, että puen päälle ja lähden tulemaan. Isäni soitti takaisin, että mene rauhassa takaisin nukkumaan, siellä he vasta aamupuuroa nauttivat ja maito oli lämpenemässä... Huhh!

 

Inka oli nukkunut mummolassa(kin) koko yön heräämättä! Mummo oli pedannut hienon pedin seinän, kirstun ja lipaston väliin, mutta neiti ei ollut siinä suostunut nukkumaan. Sen sijaan sänkypaikka omissa matkarattaissa kelpasi mainiosti. Aamulla neiti oli niissä inahtanut ja mummo oli nostanut neidin vielä viereensä jatkamaan unia... Tällä hetkellä harkinnassa on matkasängyn hankkiminen ja maidonkorvikkeeseen tutustuminen. Taitaa mummo ja pappa saada toistekin pienen yökyläilijän!

 

Inka mummolassa keinumassa.

 

Pistorasiat odottavat suojuksia...

 

Tadaa!

 

Nyt syntymästä on kulunut jo yhdeksän kuukautta ja yhdeksän tuntia... Pätkissä kirjoitellaan, kun tarinan rakasta päähenkilöä on palveltava. Hän heräsi uniltaan, söi ja tällä hetkellä tohottaa eteisessä kengännauhojen kanssa. Taidamme pukea päälle ja mennä ihmettelemään mitä pihanurmelta löytyy. Toivottavasti naapuritontin paaluttajat eivät nakuta koko päivää...

Tyttäremme täytti viisi ja puoli tuntia sitten yhdeksän kuukautta. Inka on oppinut uusia taitoja, temppuja ja vinkeitä, jotka vuorotellen naurattavat ja huolestuttavat, mutta pääasiassa saavat vanhemmat ylpeiksi. Inka treenasi pitkään konttaamista, mutta liukkaiden lattioidemme vuoksi hän tyytyi vauhdikkaaseen ryömimiseen tai pikemminkin itsensä raahaamiseen. Matoilla konttiminen onnistui, mutta kotoamme kun ei niitä löydy niin eteenpäin pääsi kätevästi maha maassa.

 

Ilmojen lämmettyä olemme olleet enemmän omalla pihalla ja nurmikolla konttaaminen onnistuu myös! Inka näytti saavan oikein ahaa-elämyksen, kun tajusi pääsevänsä konttaamalla kunnolla eteenpäin. Nykyään hän ei muuta teekään, kun konttailee ympäriinsä, myös sisällä! Hän kantaa usein suussaan jotain lelua, mieluiten omaa turkoosia tossuaan. Pieni näyttää olevan niin tohkeissaan uudesta taidostaan. Hän myös nousee seisomaan tukea vasten, hoitolaukku näyttää olevan tukiesineistä suosiossa, samoin sohva ja äidin lahkeet. Seisominen on kyllä todella huteraa ja yksi huolestumisen aiheista... Useimmiten seisominen päätyy melko hallitsemattomaan pyllähdykseen.

 

Tässä välissä mainittakoon, että naapuriin rakennetaan taloa ja näyttäisi/kuuluisi olevan paalutus käynnissä! Inka nukkuu terassilla ja itkuhälytin reagoi vain paalutusääneen.. Neiti näyttää olevan syvässä unessa. Kävin äsken laittamassa hänelle kuulosuojaimet eikä hän herännyt siihenkään. Järkyttävän ärsyttävä meteli!

 

Kirjoitin pari viikkoa sitten yöimetyksen lopettamisesta. Se oli ehdottomasti paras päätös pitkään aikaan! Kanniskelimme ja hyssyttelimme rintaa hamuavaa ja parkuvaa neitiä muistaakseni vajaa viikko ja sitten hän hoksasi öiden idean: silloin nukutaan! Nyt hän on nukkunut pitkiä yöunia ainakin viikon ja minä alan olla taas oma (ihana) itseni! Viime yönä Inka hemmotteli äitiään kymmenen tunnin yöunilla, joista minäkin nukuin yhdeksän. Inka on myös alkanut osoittaa väsymyksen merkkejä aikaisemmin. Ennen hän saattoi mennä yöunille kymmenen ja kahdentoista välillä, mutta eilen hän nukahti yhdeksältä. Uskon myös ulkoilmassa touhuamisen vaikuttavan hyviin yöuniin. Inka nukkuu koko yön omassa pinnasängyssään, joka ainakin toistaiseksi sijaitsee meidän makuuhuoneessamme.

 

Neuvolassa arveltiin, että Inka luultavasti ottaa "yöllä menetetyn" maidon päivällä takaisin ja niin tuntuu käyneen. Hän vaatii maitoa vahvemmin kuin ennen ja melko pian syönnin jälkeen. Ennen saattoi mennä pitkään ennen kuin itse muistin antaa jälkkärimaidot. Välipalamaidot maistuvat myös hyvin.

 

Eilen olimme jälleen ylimääräisellä neuvolakäynnillä. Vieläkään Inka ei päässyt seiskasarjaan: pituutta oli sentti enemmän kuin viimeksi eli 69 senttiä ja painoa edelleen alle seitsemän kiloa. Neuvolan lääkäri oli määrännyt Inkan keliakiakokeisiin ja kävimme Peijaksessa verikokeissa monta viikkoa sitten. Tulokset olivat viitearvoissa eli ei neidillä mikään keliakia ole. Tosin minkäänlaisia oireitakaan ei ole ollut... Neuvolassa todettiin jälleen Inkan nyt vain olevan siro ja pienikokoinen. Syytä huoleen ei siis ole. En kyllä ole osannutkaan olla huolissani. Parempi olla tyytyväinen hyvästä järjestelmästä ja tarkasta seurannasta. Heinäkuun alussa mennään mittauksille taas, varmuuden vuoksi...

 

Neuvolan jälkeen jäimme ensimmäistä kertaa neuvolan vieressä sijaitsevaan asukaspuistoon. Inka nautti keinumisesta ja hiekkalaatikolla istumisesta. Neljä-viisivuotias poika ajeli puiston pyörällä ympäriinsä ja kertoi minun olevan rosvo. Hän tuli laittamaan minulle mielikuvituskäsiraudat käsiini: "Tsik tsik, sä et voi nyt antaa vauhtia tolle!" Mua vähän hihitytti.

 

Inka oli ensimmäistä kertaa yökylässä viikko sitten! Isäntä oli illan töissä ja minulla oli aikeita mennä ystäväni 30-vuotisbileisiin. Inkan oli aluksi tarkoitus jäädä kotiin hoidettavaksi, mutta lapsenvahtien pyörämatka venyi arvioitua pidemmäksi, joten päätin viedä Inkan mummolaan, jotta ehdin olemaan juhlissakin. Mummo ja pappa ovat tottuneita Inkan kaitsijoita, joten sinne pystyin vain heittämään Inkan heille kasseineen päivineen. Toisessa tapauksessa ohjaus, selostus ja tavaroiden näyttäminen olisi vienyt liikaa bailausaikaa... Juhliin menin tosin autolla ja olin kotona ennen puolta yötä. Tuntui vähän kummalliselta olla kotona ilman Inkaa, illalla ei tarvinnut hissutella ja sai kolistella ihan rauhassa.

 

Pienen pieni omatunto myös kaihersi, koska tuntui, että olin vienyt Inkan yöhoitoon turhaan. Enhän minä ollut edes nauttinut haaveilemaani kylmää valkoviiniä ja tulin itse kotiin yöksi. Aamulla heräsin puoli yhdeksältä aivan hädässä, että nyt se likka itkee mummolassa, kun en ollut pakannut maitoa tarpeeksi ja just nyt sillä on kauhea jano ja kauhea ikävä äitiään ja pakko lähteä nyt ja missä on vaatteet eiku kännykkä voi ei se itkee ihan varmasti siellä nyt voi eiii! Tekstasin äidilleni, että puen päälle ja lähden tulemaan. Isäni soitti takaisin, että mene rauhassa takaisin nukkumaan, siellä he vasta aamupuuroa nauttivat ja maito oli lämpenemässä... Huhh!

 

Inka oli nukkunut mummolassa(kin) koko yön heräämättä! Mummo oli pedannut hienon pedin seinän, kirstun ja lipaston väliin, mutta neiti ei ollut siinä suostunut nukkumaan. Sen sijaan sänkypaikka omissa matkarattaissa kelpasi mainiosti. Aamulla neiti oli niissä inahtanut ja mummo oli nostanut neidin vielä viereensä jatkamaan unia... Tällä hetkellä harkinnassa on matkasängyn hankkiminen ja maidonkorvikkeeseen tutustuminen. Taitaa mummo ja pappa saada toistekin pienen yökyläilijän!

 

Inka mummolassa keinumassa.

 

Pistorasiat odottavat suojuksia...

 

Tadaa!

 

Nyt syntymästä on kulunut jo yhdeksän kuukautta ja yhdeksän tuntia... Pätkissä kirjoitellaan, kun tarinan rakasta päähenkilöä on palveltava. Hän heräsi uniltaan, söi ja tällä hetkellä tohottaa eteisessä kengännauhojen kanssa. Taidamme pukea päälle ja mennä ihmettelemään mitä pihanurmelta löytyy. Toivottavasti naapuritontin paaluttajat eivät nakuta koko päivää...

reade more... Résuméabuiyad

Rotkäppchen

The last necessary thing for her is a cap.


Cut felt cloth. Seam allowances is 5 millimeters. But the hem doesn't need margin.


Sew the hood. Make gathers the bottom of the hood. Sew it to the cape.


Attach ribbons. Stitch lace or frill if you like.


And she becomes Little Red Riding Hood.




When using ordinary cloth, add margin and facing.



She loitered and picked flowers.


Cape with hood pattern.

Contents of this doll:
Head making of simple felt doll.
Body making.
Body finish.
Underwear.
Dress.
Shoes.
Bodice and apron.
Basket.


Runo's sites:
Boy Dolls
Cute underwear for men

The last necessary thing for her is a cap.


Cut felt cloth. Seam allowances is 5 millimeters. But the hem doesn't need margin.


Sew the hood. Make gathers the bottom of the hood. Sew it to the cape.


Attach ribbons. Stitch lace or frill if you like.


And she becomes Little Red Riding Hood.




When using ordinary cloth, add margin and facing.



She loitered and picked flowers.


Cape with hood pattern.

Contents of this doll:
Head making of simple felt doll.
Body making.
Body finish.
Underwear.
Dress.
Shoes.
Bodice and apron.
Basket.


Runo's sites:
Boy Dolls
Cute underwear for men

reade more... Résuméabuiyad