Tekisi mieli kirjoittaa miljoonasta asiasta, mutta oikeat työt painavat päälle. Olen tehnyt nyt kolmena viimeisenä viikkona keikkatöitä pariin erilaiseen asumisyksikköön. Töitä on tiedossa lisää monelle viikolle. Suurin (ja oikeastaan ainoa) motivaattori keikkatöihin on palkkapäivä. Vaikka palkan suuruus ei sosiaalialalla (lue: hoitotyössä) päätä huimaa, on se mukava lisä kotihoidontuen päälle.
Toki on ollut virkistävää tutustua uusiin ihmisiin, niin kollegoihin kuin erilaisiin asumisyksiköiden asukkaisiin. Huomaan miten usean vuoden kokemus tältä alalta alkaa näkyä. Uuteen paikkaan meneminen ei jännitä ja työtehtäviin tarttuminen tulee luonnostaan. Minua on pyydetty keikalle myös omaan työpaikkaani, mutta toistaiseksi olen ystävällisesti kieltäytynyt. Olen kokenut, että toiset asumisyksiköt sopivat mielelleni nyt paremmin. Sikäli onnekasta, että on mahdollista myös kieltäytyä!
On ollut ihanaa huomata tietäväni paljon asioista, osaavani ottaa kantaa erilaisiin pohdintoihin ja neuvoa kollegoita heidän omassa työpaikassaan. Kaikki minut tuntevat tietävät, että nautin edellä mainituista todella! Toisaalta minua harmittaa, etten keikkalaisena voi tehdä niitä työtehtäviä, joista eniten nautin. Sellaisia tehtäviä on esimerkiksi työvuorolistojen laatiminen, ohjaussuunnitelmien teko, asukasvarojen hoitaminen ja erilaisten tilausten tekeminen. Eniten minua ilahduttaa, että kotona vietetty vuosi ei ole lahottanut päätäni (kovin paljoa). Vuosi on varmasti muuttanut minua johonkin suuntaan. Aikuisempaan, kypsempään, itsevarmempaan?
Isäntä on tänä kesänä peräti yhdeksän viikkoa kotona. Hän pitää isäkuukauden ja vuosiloman putkeen, joten voin huoletta ottaa keikkoja vastaan isän hoitaessa tytärtään. Olen ollut töissä viimeiset neljä päivää ja huomaa kyllä miten sitä kaipaa taas kotiin makaamaan. Kaipaan pitkiä ulkoilulenkkejä ja tapaamisia ystävien kanssa. Mutta tämä ei tosiaankaan ole valittamista. Olen todella kiitollinen ja iloinen, että minulla on mahdollisuus tehdä töitä haluamani määrä ilman, että Inkaa tarvitsee laittaa (vielä) päiväkotiin.
Olen ilmoittanut olevani hoitovapaalla ensi kevääseen asti. Toivon saavani keikkoja myös syksyllä ja talvella, mutta silloin hoitokuvioiden järjestäminen onkin monimutkaisempaa. Aiomme kyllä käyttää tarjotut lapsenhoitoavut hyväksemme!
Ps. Ompelujuttuja tulossa lähipäivinä!
Tekisi mieli kirjoittaa miljoonasta asiasta, mutta oikeat työt painavat päälle. Olen tehnyt nyt kolmena viimeisenä viikkona keikkatöitä pariin erilaiseen asumisyksikköön. Töitä on tiedossa lisää monelle viikolle. Suurin (ja oikeastaan ainoa) motivaattori keikkatöihin on palkkapäivä. Vaikka palkan suuruus ei sosiaalialalla (lue: hoitotyössä) päätä huimaa, on se mukava lisä kotihoidontuen päälle.
Toki on ollut virkistävää tutustua uusiin ihmisiin, niin kollegoihin kuin erilaisiin asumisyksiköiden asukkaisiin. Huomaan miten usean vuoden kokemus tältä alalta alkaa näkyä. Uuteen paikkaan meneminen ei jännitä ja työtehtäviin tarttuminen tulee luonnostaan. Minua on pyydetty keikalle myös omaan työpaikkaani, mutta toistaiseksi olen ystävällisesti kieltäytynyt. Olen kokenut, että toiset asumisyksiköt sopivat mielelleni nyt paremmin. Sikäli onnekasta, että on mahdollista myös kieltäytyä!
On ollut ihanaa huomata tietäväni paljon asioista, osaavani ottaa kantaa erilaisiin pohdintoihin ja neuvoa kollegoita heidän omassa työpaikassaan. Kaikki minut tuntevat tietävät, että nautin edellä mainituista todella! Toisaalta minua harmittaa, etten keikkalaisena voi tehdä niitä työtehtäviä, joista eniten nautin. Sellaisia tehtäviä on esimerkiksi työvuorolistojen laatiminen, ohjaussuunnitelmien teko, asukasvarojen hoitaminen ja erilaisten tilausten tekeminen. Eniten minua ilahduttaa, että kotona vietetty vuosi ei ole lahottanut päätäni (kovin paljoa). Vuosi on varmasti muuttanut minua johonkin suuntaan. Aikuisempaan, kypsempään, itsevarmempaan?
Isäntä on tänä kesänä peräti yhdeksän viikkoa kotona. Hän pitää isäkuukauden ja vuosiloman putkeen, joten voin huoletta ottaa keikkoja vastaan isän hoitaessa tytärtään. Olen ollut töissä viimeiset neljä päivää ja huomaa kyllä miten sitä kaipaa taas kotiin makaamaan. Kaipaan pitkiä ulkoilulenkkejä ja tapaamisia ystävien kanssa. Mutta tämä ei tosiaankaan ole valittamista. Olen todella kiitollinen ja iloinen, että minulla on mahdollisuus tehdä töitä haluamani määrä ilman, että Inkaa tarvitsee laittaa (vielä) päiväkotiin.
Olen ilmoittanut olevani hoitovapaalla ensi kevääseen asti. Toivon saavani keikkoja myös syksyllä ja talvella, mutta silloin hoitokuvioiden järjestäminen onkin monimutkaisempaa. Aiomme kyllä käyttää tarjotut lapsenhoitoavut hyväksemme!
Ps. Ompelujuttuja tulossa lähipäivinä!
No comments:
Post a Comment