Vaipantäyteasian välitiedote

Ajatus tyttäreni vatsantoiminnan tarkasta selostamisesta tuntuu todella kummalliselta, mutta ajattelin silti päivittää tiedon. Ongelmana on siis ollut Inkan vatsan toimimattomuus. Kävimme neuvolan lääkärillä puolitoista viikkoa sitten. Hän totesi Inkan olevan ihan kunnossa, suoliston äänet kuuluivat, mutta laiskasti. Hän kirjoitti varmuuden vuoksi lähetteen Peijaksen sairaalaan, josta tuli kutsu lasten polille ensi torstaiksi. Lääkärikäynnin jälkeen Inkan vatsa siis toimi kahden viikon tauon jälkeen pari kertaa, mutta vain kuumemittarilla autettuna. Olimme antaneet Levolacia jo lähes viikon ajan, mutta annokset olivat olleet aivan liian pieniä ja niistäkin luultavasti suurin osa oli mennyt harakoille. Maku ei ilmeisesti ole herkullisimmasta päästä. Tytön huulet menivät tiukasti suppuun heti kun ruisku läheni ja suupielistä valui suuhun saatu litku.

Jälleen oli monta toimimatonta päivää välissä, kunnes yhtenä yönä Inka oksensi useaan kertaan. Hän oli myös jotenkin apea ja nuutunut. Maitokaan ei maistunut samaan malliin. Päivällä hän oksensi uudelleen. Soitin Peijaksen lasten polille kysyäkseni neuvoja tilanteeseen. He ehdottivat lähtemään herkästi päivystykseen, jos siltä tuntuu. Ja tuntuihan se. Kävimme päivystyksessä, jossa otettiin verikokeet lääkärin tutkimuksen tueksi. Verikokeiden tulokset olivat lääkärin mukaan priimaa. Hän ehdotti kokeilemaan mallasuutetta. Neuvolan lääkäri taas oli sanonut, että Levolac on tehokkaampaa (mahdollisesti, tarpeeksi jättimäisinä annoksina). Mallasuutettahan yritin aikaisemmin jo ostaa, mutta se oli lähiapteekista loppu. Perjantaina kävin eri apteekissa ja sieltä sain viimeisen pullon! Onko pääkaupunkiseudulla niin paljon tukkoisia lapsia vai onko se niin suosittua leivonnassa..?

Mallasuute on siis siirappimaista makeaa töhnää, jota lääkäri ehdotti sekoitettavan maidon joukkoon. Lapsen voinnin murehtimisen sijaan aloin miettiä rintapumpun käytön opettelua sekä tuttipulloihin tutustumista. Käyttöohjeisiin tutustuttuani keitin tarpeelliset osat, kokosin vehkeen ja pumppasin tyttärelleni ensimmäiset maidot. Inka ei siis ole tähän asti saanut koskaan maitoa tuttipullosta. Ajattelin maistattaa hänellä pullosta ensin pelkkää maitoa, jottei hän kuvittele saavansa jatkossa aina tuttipullosta herkullista makeaa mallasmaitoa. Inkahan ei ostanut tuttipulloa ollenkaan! Lopulta mallasmaito lusikoitiin sekä hörpytettiin suuhun. Hyvin maistui.

Muutaman tunnin päästä alkoi leikkimatolta kuulua rupsuttelua. Sitten vähän märempää rupsuttelua!! Voi sitä iloa ja riemua, siis minun! Inka kakkasi ihan ite ilman apuja kolmen viikon tauon jälkeen. Eilen kävimme mummolassa, jonne otin mallasuutteen sekä rintamaidon jämän mukaan. Keittiön kaapeista löytyi serkkujen vanha nokkamuki, joka olikin ihan huippukapistus! Neiti otti sen heti omakseen ja ymmärsi käyttötarkoituksen oitis: kahvoista kiinni ja nokka suuhun. Pohjaa nostamalla hieman autoin, jotta viimeisetkin herkut menisivät sinne minne pitää. Illalla vatsa taas toimi, jee!

Kiinteät ruoat ovat olleet nyt pari viikkoa tauolla. Neuvolan lääkäri "antoi luvan" niiden jatkamiseen hissukseen heti kun vatsa toimii, mutta olemme odotelleet siihen asti, kunnes vatsa toimii omin voimin ja ilman apuja. No ihan ilman apuja se ei ole vielä toiminut, mutta tänään annoin teelusikallisen verran Inkan herkkua porkkanasosetta. Toivottavasti äiti ei ole pilannut rakaskultamussukkansa suolistoa lappaamalla liikaa ruokaa suuhun. Neidille vaan näytti niin maistuvan, että olisi tuntunut kurjalta lopettaa herkuttelu yhteen lusikalliseen. No, nyt on opeteltava sekin.

Tämän viikon torstaina menemme silti vielä käymään lastentautien poliklinikalla tarkistuttamassa, että kaikki on varmasti kunnossa.

"Mä mistään tuttipullosta juo, mä mikään vauva oo!"

Ajatus tyttäreni vatsantoiminnan tarkasta selostamisesta tuntuu todella kummalliselta, mutta ajattelin silti päivittää tiedon. Ongelmana on siis ollut Inkan vatsan toimimattomuus. Kävimme neuvolan lääkärillä puolitoista viikkoa sitten. Hän totesi Inkan olevan ihan kunnossa, suoliston äänet kuuluivat, mutta laiskasti. Hän kirjoitti varmuuden vuoksi lähetteen Peijaksen sairaalaan, josta tuli kutsu lasten polille ensi torstaiksi. Lääkärikäynnin jälkeen Inkan vatsa siis toimi kahden viikon tauon jälkeen pari kertaa, mutta vain kuumemittarilla autettuna. Olimme antaneet Levolacia jo lähes viikon ajan, mutta annokset olivat olleet aivan liian pieniä ja niistäkin luultavasti suurin osa oli mennyt harakoille. Maku ei ilmeisesti ole herkullisimmasta päästä. Tytön huulet menivät tiukasti suppuun heti kun ruisku läheni ja suupielistä valui suuhun saatu litku.

Jälleen oli monta toimimatonta päivää välissä, kunnes yhtenä yönä Inka oksensi useaan kertaan. Hän oli myös jotenkin apea ja nuutunut. Maitokaan ei maistunut samaan malliin. Päivällä hän oksensi uudelleen. Soitin Peijaksen lasten polille kysyäkseni neuvoja tilanteeseen. He ehdottivat lähtemään herkästi päivystykseen, jos siltä tuntuu. Ja tuntuihan se. Kävimme päivystyksessä, jossa otettiin verikokeet lääkärin tutkimuksen tueksi. Verikokeiden tulokset olivat lääkärin mukaan priimaa. Hän ehdotti kokeilemaan mallasuutetta. Neuvolan lääkäri taas oli sanonut, että Levolac on tehokkaampaa (mahdollisesti, tarpeeksi jättimäisinä annoksina). Mallasuutettahan yritin aikaisemmin jo ostaa, mutta se oli lähiapteekista loppu. Perjantaina kävin eri apteekissa ja sieltä sain viimeisen pullon! Onko pääkaupunkiseudulla niin paljon tukkoisia lapsia vai onko se niin suosittua leivonnassa..?

Mallasuute on siis siirappimaista makeaa töhnää, jota lääkäri ehdotti sekoitettavan maidon joukkoon. Lapsen voinnin murehtimisen sijaan aloin miettiä rintapumpun käytön opettelua sekä tuttipulloihin tutustumista. Käyttöohjeisiin tutustuttuani keitin tarpeelliset osat, kokosin vehkeen ja pumppasin tyttärelleni ensimmäiset maidot. Inka ei siis ole tähän asti saanut koskaan maitoa tuttipullosta. Ajattelin maistattaa hänellä pullosta ensin pelkkää maitoa, jottei hän kuvittele saavansa jatkossa aina tuttipullosta herkullista makeaa mallasmaitoa. Inkahan ei ostanut tuttipulloa ollenkaan! Lopulta mallasmaito lusikoitiin sekä hörpytettiin suuhun. Hyvin maistui.

Muutaman tunnin päästä alkoi leikkimatolta kuulua rupsuttelua. Sitten vähän märempää rupsuttelua!! Voi sitä iloa ja riemua, siis minun! Inka kakkasi ihan ite ilman apuja kolmen viikon tauon jälkeen. Eilen kävimme mummolassa, jonne otin mallasuutteen sekä rintamaidon jämän mukaan. Keittiön kaapeista löytyi serkkujen vanha nokkamuki, joka olikin ihan huippukapistus! Neiti otti sen heti omakseen ja ymmärsi käyttötarkoituksen oitis: kahvoista kiinni ja nokka suuhun. Pohjaa nostamalla hieman autoin, jotta viimeisetkin herkut menisivät sinne minne pitää. Illalla vatsa taas toimi, jee!

Kiinteät ruoat ovat olleet nyt pari viikkoa tauolla. Neuvolan lääkäri "antoi luvan" niiden jatkamiseen hissukseen heti kun vatsa toimii, mutta olemme odotelleet siihen asti, kunnes vatsa toimii omin voimin ja ilman apuja. No ihan ilman apuja se ei ole vielä toiminut, mutta tänään annoin teelusikallisen verran Inkan herkkua porkkanasosetta. Toivottavasti äiti ei ole pilannut rakaskultamussukkansa suolistoa lappaamalla liikaa ruokaa suuhun. Neidille vaan näytti niin maistuvan, että olisi tuntunut kurjalta lopettaa herkuttelu yhteen lusikalliseen. No, nyt on opeteltava sekin.

Tämän viikon torstaina menemme silti vielä käymään lastentautien poliklinikalla tarkistuttamassa, että kaikki on varmasti kunnossa.

"Mä mistään tuttipullosta juo, mä mikään vauva oo!"