Soseiden maistelua

Tästä aiheesta olisi luultavasti pitänyt kirjoittaa ennen edellistä vauvan-kakka-ei-tuu-postausta. Tämän aiheen hehkutuksesta meni ehkä se viehkoin kärki edellisen myötä, mutta unohdetaan se hetkeksi, jooko? Päätimme aloittaa kiinteiden maistelun pari viikkoa sitten, Inkan ollessa neljä ja puoli kuukautta vanha. Ajatus siitä, etten olekaan täysimettänyt Inkaa puolivuotiaaksi, on välillä kalvanut mieltäni. Mutta kun ajattelen järjellä, emme aloittaneet soseiden maistelua vain viihdyttääksemme itseämme. Inkan yöunet olivat muuttuneet hieman katkonaisemmiksi ja päiväunet pieniksi torkuiksi. Toisaalta myös muutto on saattanut vaikuttaa nukkumiseen. Tai uusi pinnasänky. Tai Vantaan ilmasto tai naapuritalon keltainen väri.

 

Ajattelimme Inkan saavan paremmat unet täydemmällä vatsalla. Ja niin on käynytkin! Molemmat päiväunet ovat venyneet sekä sisällä että ulkona nukkuessa. Yöllä Inka saattaa herätä kerran tai sitten nukkuu kuudesta kymmeneen tuntia putkeen. Aloitimme soseiden maistelun perunalla. Toiselle viikolle valikoitui kesäkurpitsa, kun sen päiväiseen ruokaan sitä kuului. Tänään keittelin luomuporkkanaa. En tiedä kuinka yleistä vatsantoiminnan jumahtaminen on kiinteiden aloitettua, mutta olen alkanut miettiä onko mössöissäni ollut jotain "vikaa". Onko koostumus ollut sittenkin liian kiinteää, vaikka yritin tehdä siitä melko vetelää. Olisiko kesäkurpitsa pitänyt sittenkin kuoria vai riittikö piiiiitkä keittäminen pehmittämään kuoret? Sauvasekoittimella kesäkurpitsa meni pieneksi hötöksi ja löysä liuru istui kätevästi jääpalamuottiin.

 

Inka on ollut alusta alkaen todella innoissaan soseista. Mitään ihmeellisiä ja viihdyttäviä ilmeitä ei ole tullut vaan tyttö on syönyt kuin vanha tekijä kaikkea mitä suuhun on lapattu. Välillä Inka jää oikein maiskuttamaan lusikallista niin että huuli menee suuhun. Hän tarttuu monesti lusikkaan kiinni ja vie sen itse suuhun. Ruoka on todella maistunut ja välillä olen miettinyt onko ruokaa annettu liikaa! Annokset ovat olleet parin ruokalusikallisen luokkaa. Nyt harkitsen luumusoseen keittämistä, jos se auttaisi vatsantoimintaan jatkossa. Joululta on jäänyt pari pussillista luumuja, jospa niistä saisi herkullista ja tehokasta luumumössöä.

 

 

 

Porkkanasosekeot odottavat pääsyä pakastimeen.

 

Jäisiä perunasosekekoja sekä kesäkurpitsaplussia.

 

 

 

Tästä aiheesta olisi luultavasti pitänyt kirjoittaa ennen edellistä vauvan-kakka-ei-tuu-postausta. Tämän aiheen hehkutuksesta meni ehkä se viehkoin kärki edellisen myötä, mutta unohdetaan se hetkeksi, jooko? Päätimme aloittaa kiinteiden maistelun pari viikkoa sitten, Inkan ollessa neljä ja puoli kuukautta vanha. Ajatus siitä, etten olekaan täysimettänyt Inkaa puolivuotiaaksi, on välillä kalvanut mieltäni. Mutta kun ajattelen järjellä, emme aloittaneet soseiden maistelua vain viihdyttääksemme itseämme. Inkan yöunet olivat muuttuneet hieman katkonaisemmiksi ja päiväunet pieniksi torkuiksi. Toisaalta myös muutto on saattanut vaikuttaa nukkumiseen. Tai uusi pinnasänky. Tai Vantaan ilmasto tai naapuritalon keltainen väri.

 

Ajattelimme Inkan saavan paremmat unet täydemmällä vatsalla. Ja niin on käynytkin! Molemmat päiväunet ovat venyneet sekä sisällä että ulkona nukkuessa. Yöllä Inka saattaa herätä kerran tai sitten nukkuu kuudesta kymmeneen tuntia putkeen. Aloitimme soseiden maistelun perunalla. Toiselle viikolle valikoitui kesäkurpitsa, kun sen päiväiseen ruokaan sitä kuului. Tänään keittelin luomuporkkanaa. En tiedä kuinka yleistä vatsantoiminnan jumahtaminen on kiinteiden aloitettua, mutta olen alkanut miettiä onko mössöissäni ollut jotain "vikaa". Onko koostumus ollut sittenkin liian kiinteää, vaikka yritin tehdä siitä melko vetelää. Olisiko kesäkurpitsa pitänyt sittenkin kuoria vai riittikö piiiiitkä keittäminen pehmittämään kuoret? Sauvasekoittimella kesäkurpitsa meni pieneksi hötöksi ja löysä liuru istui kätevästi jääpalamuottiin.

 

Inka on ollut alusta alkaen todella innoissaan soseista. Mitään ihmeellisiä ja viihdyttäviä ilmeitä ei ole tullut vaan tyttö on syönyt kuin vanha tekijä kaikkea mitä suuhun on lapattu. Välillä Inka jää oikein maiskuttamaan lusikallista niin että huuli menee suuhun. Hän tarttuu monesti lusikkaan kiinni ja vie sen itse suuhun. Ruoka on todella maistunut ja välillä olen miettinyt onko ruokaa annettu liikaa! Annokset ovat olleet parin ruokalusikallisen luokkaa. Nyt harkitsen luumusoseen keittämistä, jos se auttaisi vatsantoimintaan jatkossa. Joululta on jäänyt pari pussillista luumuja, jospa niistä saisi herkullista ja tehokasta luumumössöä.

 

 

 

Porkkanasosekeot odottavat pääsyä pakastimeen.

 

Jäisiä perunasosekekoja sekä kesäkurpitsaplussia.