Pages

Huhtikuun viimeinen

No jopas näitä postauksia tulee tänään kuin krookuksia keväällä. Ja niitähän tulee! Kevät on ihanaa uuden elämän aikaa, kun luonto alkaa taas elää ja kukoistaa. Tämä kevät on minulle erilainen kuin mikään aikaisempi. Ensinnäkin tämä on tyttäreni ensimmäinen kevät ja toiseksi tämä on ensimmäinen kevät tässä talossa -tai lähinnä pihassa. Muutimme tähän taloon marras-joulukuun vaihteessa ja samana iltana satoi monta kymmentä senttiä lunta. Ensimmäistä kertaa pihaan tulee kiinnitettyä enemmän huomiota (lumenluonnin lisäksi) ja on jännittävää seurata mitä mistäkin puskee ylös.
 
Olemme ajatelleet, että katsomme tämän kevään ja kesän millainen piha on sellaisenaan. Sellaisenaan, eli toki haravoimme ja siistimme pensaita, mutta emme ala myllätä jokaista kukkapenkkiä auki, koska emme tiedä mitä sieltä saattaa nousta. Toki istutan tuttuja "parvekekukkia" ja muuta kivaa silmäniloksi ja mahdollisesti myös joitain hyötykasveja. Naapurin Ailalta (60+) olen saanut paljon vinkkejä pihamme hoitoon liittyen. Hänhän tuntee naapurinsa pihan paremmin kuin me!
 
Kuvasin muutamia keväänmerkkejä pihastamme. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi vettä ja välillä molempia! Yritin bongata jopa sateenkaarta, mutta sellainen ei näyttäytynyt meidän kulmilla.
 

Orvokkeja terassin laatikoissa.


Orvot orvokit.



Tunnistan.


En tunnista. Joku puska, pensas.
 
En tunnista, mutta hauskalta näyttää.

Nää on niitä krookuksia, kuulemma.

Ankealta ja harmaalta näyttää, toistaiseksi?
Luntakin löytyy...


Hankien alta ja haravoinnin jälkeen löytyi hauska kukkapenkki!

Ja kukkapenkissä jälleen krookuksia.
 
Huhtikuun viimeisenä päivänä voi myös toivottaa hauskaa vappua! Tätä vappua on vietetty kokaten, blogaten, haravoiden, valokuvaten, herkutellen siskon tekemiä ja tuomia munkkeja sekä kiinnitellen sormet jäässä nipsuja vaunuverhoihin... Hieman erilainen vappu kuin monet aikaisemmat.
 
Inkaltakin vapputerveisiä!
 


Ihana tädin tuoma leppispallo!
 


No jopas näitä postauksia tulee tänään kuin krookuksia keväällä. Ja niitähän tulee! Kevät on ihanaa uuden elämän aikaa, kun luonto alkaa taas elää ja kukoistaa. Tämä kevät on minulle erilainen kuin mikään aikaisempi. Ensinnäkin tämä on tyttäreni ensimmäinen kevät ja toiseksi tämä on ensimmäinen kevät tässä talossa -tai lähinnä pihassa. Muutimme tähän taloon marras-joulukuun vaihteessa ja samana iltana satoi monta kymmentä senttiä lunta. Ensimmäistä kertaa pihaan tulee kiinnitettyä enemmän huomiota (lumenluonnin lisäksi) ja on jännittävää seurata mitä mistäkin puskee ylös.
 
Olemme ajatelleet, että katsomme tämän kevään ja kesän millainen piha on sellaisenaan. Sellaisenaan, eli toki haravoimme ja siistimme pensaita, mutta emme ala myllätä jokaista kukkapenkkiä auki, koska emme tiedä mitä sieltä saattaa nousta. Toki istutan tuttuja "parvekekukkia" ja muuta kivaa silmäniloksi ja mahdollisesti myös joitain hyötykasveja. Naapurin Ailalta (60+) olen saanut paljon vinkkejä pihamme hoitoon liittyen. Hänhän tuntee naapurinsa pihan paremmin kuin me!
 
Kuvasin muutamia keväänmerkkejä pihastamme. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi vettä ja välillä molempia! Yritin bongata jopa sateenkaarta, mutta sellainen ei näyttäytynyt meidän kulmilla.
 

Orvokkeja terassin laatikoissa.


Orvot orvokit.



Tunnistan.


En tunnista. Joku puska, pensas.
 
En tunnista, mutta hauskalta näyttää.

Nää on niitä krookuksia, kuulemma.

Ankealta ja harmaalta näyttää, toistaiseksi?
Luntakin löytyy...


Hankien alta ja haravoinnin jälkeen löytyi hauska kukkapenkki!

Ja kukkapenkissä jälleen krookuksia.
 
Huhtikuun viimeisenä päivänä voi myös toivottaa hauskaa vappua! Tätä vappua on vietetty kokaten, blogaten, haravoiden, valokuvaten, herkutellen siskon tekemiä ja tuomia munkkeja sekä kiinnitellen sormet jäässä nipsuja vaunuverhoihin... Hieman erilainen vappu kuin monet aikaisemmat.
 
Inkaltakin vapputerveisiä!
 


Ihana tädin tuoma leppispallo!
 


reade more... Résuméabuiyad

Näen tähtiä

Teimme pari viikkoa sitten Inkan, siskoni ja ystäväni kanssa päiväretken Orimattilan Megamyyntiareenalle sekä Lahden Kärkkäiselle. Ystäväni löysi Kärkkäisen tekstiiliosastolta niitä mun kuosikankaita ja siinä sitä taas oltiin kuin lapsi karkkihyllyllä! Trikookankaat maksoivat vähemmän kuin esimerkiksi Metsolassa, mutta ensimmäisen pesun jälkeen trikookangas oli kuin muisto vain, haalistunut ja kulahtanut. Asiansa kankaat kuitenkin ajoivat. Tein Inkalle kahdet legginsit samalla kaavalla kuin edelliset ja söpöthän ne ovat tuon rimppakintun säärissä.
 
 



Toiset housut ovat mustat ja toiset liilat.

Jalassa liilat pöksyt ja kylässä ihanat kaksostyttökaverit!
 
Sain toimeksiantona tehdä ystävälleni verhon hänen vauvanvaunuihinsa. Kuomuverho on suunnilleen samanmuotoinen kuin Inkan vaunuissa oleva ja tehty mustasta tähtitrikoosta. Myös siskoni tilasi hänen poikansa rattaisiin "peräverhon", joka näkyy, kun selkänoja lasketaan. Peräverhon paikalle kuuluu läpinäkyvä muovilipare, mutta siskoni halusi pojalleen näkösuojaa ja mahdollisuuden nukkua hämärämmässä. Ompelin suojaverhon samaisesta mustasta tähtitrikoosta muovilipareen muotoja mukaillen. Yläreunaan ompelin pehmeää tarranauhaa ja reunoihin laitoin samoja metallirenkaita ja verhonipsuja.


Rattaisiin kuuluva muovilipare.

Uusi trikoolipare!

Verhossa tarranauhakiinnitys.

Verho on sivuista ja alareunasta kiinni verhonipsuilla.
 
Teimme pari viikkoa sitten Inkan, siskoni ja ystäväni kanssa päiväretken Orimattilan Megamyyntiareenalle sekä Lahden Kärkkäiselle. Ystäväni löysi Kärkkäisen tekstiiliosastolta niitä mun kuosikankaita ja siinä sitä taas oltiin kuin lapsi karkkihyllyllä! Trikookankaat maksoivat vähemmän kuin esimerkiksi Metsolassa, mutta ensimmäisen pesun jälkeen trikookangas oli kuin muisto vain, haalistunut ja kulahtanut. Asiansa kankaat kuitenkin ajoivat. Tein Inkalle kahdet legginsit samalla kaavalla kuin edelliset ja söpöthän ne ovat tuon rimppakintun säärissä.
 
 



Toiset housut ovat mustat ja toiset liilat.

Jalassa liilat pöksyt ja kylässä ihanat kaksostyttökaverit!
 
Sain toimeksiantona tehdä ystävälleni verhon hänen vauvanvaunuihinsa. Kuomuverho on suunnilleen samanmuotoinen kuin Inkan vaunuissa oleva ja tehty mustasta tähtitrikoosta. Myös siskoni tilasi hänen poikansa rattaisiin "peräverhon", joka näkyy, kun selkänoja lasketaan. Peräverhon paikalle kuuluu läpinäkyvä muovilipare, mutta siskoni halusi pojalleen näkösuojaa ja mahdollisuuden nukkua hämärämmässä. Ompelin suojaverhon samaisesta mustasta tähtitrikoosta muovilipareen muotoja mukaillen. Yläreunaan ompelin pehmeää tarranauhaa ja reunoihin laitoin samoja metallirenkaita ja verhonipsuja.


Rattaisiin kuuluva muovilipare.

Uusi trikoolipare!

Verhossa tarranauhakiinnitys.

Verho on sivuista ja alareunasta kiinni verhonipsuilla.
 
reade more... Résuméabuiyad

Viikon soseet

Tyttären nukkuessa terassilla päiväuniaan tein hänelle kahta erilaista ruokaa pakastimeen. Aikaisemmin tein jääpalamuotteihin eri kasviksista ja lihoista soseita, joita sekoittelin keskenään. Nykyään, kun Inka syö huomattavasti enemmän, on helpompi tehdä suoraan isompia satseja ja valmiita annoksia pakastimeen. Isäntä jäi vähän kaipaamaan sosenappeja ja niiden miksailuja. Hän yhdisti surutta muun muassa kanaa, kasviksia, luumua ja poroa. Samaa ennakkoluulottomuutta näkee myös hänen omissa kokkailuissaan. (Jauhelihakastikkeeseen ei voi laittaa ananasta!)
 
Toiseen kattilalliseen nakkelin
  • pienen kukkakaalin
  • pari porkkanaa
  • pari perunaa
  • yhden palsternakan
  • kaksi tomaattia
  • pari ruokalusikallista jauhelihaa (nauta-sika)
  • mustapippuria
  • paprikamaustetta
  • tilliä
Toisessa keitoksessa oli
  • porkkanaa
  • palsternakkaa
  • paprikaa
  • täysjyvämakaronia
  • tomaattimurskaa
  • pari ruokalusikallista jauhelihaa (nauta-sika)
  • mustapippuria
Molemmissa oli siis toki myös vettä... Keitin ensin kasviksia, lopuksi lisäsin keitokseen lihat. Toisessa ruoassa lisäsin makaronit siinä jossain puolivälissä. Sauvasekoittimella sekoittelin soseeksi, johon jäi vielä hyvin suutuntumaa. Aikaa meni kaikkinensa noin tunti, ei paha! Kippoihin jaettuna annoksia tuli yli viikon tarpeisiin. Toki pakastimessa on myös kala- ja kasvisruokia eli Inka ei vuorottele näillä kahdella koko viikkoa. Silloin tällöin joudumme turvautumaan kuivakaapista löytyviin einespurkkeihin, jotka on toisinaan ihan käteviä.
 
Sain keitoksista vilpittömän palautteen hetki sitten. Inka söi hetkessä ison annoksen sitä kukkakaalihässäkkää. En tiedä minkä verran tuon ikäiset (8,5kk) yleensä syövät, mutta Inka välillä hämmentää ruokahalullaan ainakin (iso)vanhempiaan. Edellisessä ylimääräisessä neuvolassa kysyin kannattaako ruokaan lisätä öljyä ja hoitaja suositteli sitä. Olen sitten lorauttanut (aina kun muistan) Inkan annokseen tilkan rypsiöljyä. Rypsiöljyssä on vähemmän sitä huonoa kovaa rasvaa verrattuna esimerkiksi oliiviöljyyn.
 
Vaaleampi sose on kukkakaalihässäkkää ja tummempi makaroniversiota.

Silikoninen muffinsivuoka toimii mainiosti, kun jääpala-
muotit ovat jääneet liian pieniksi.


Nam nam!
 
Tyttären nukkuessa terassilla päiväuniaan tein hänelle kahta erilaista ruokaa pakastimeen. Aikaisemmin tein jääpalamuotteihin eri kasviksista ja lihoista soseita, joita sekoittelin keskenään. Nykyään, kun Inka syö huomattavasti enemmän, on helpompi tehdä suoraan isompia satseja ja valmiita annoksia pakastimeen. Isäntä jäi vähän kaipaamaan sosenappeja ja niiden miksailuja. Hän yhdisti surutta muun muassa kanaa, kasviksia, luumua ja poroa. Samaa ennakkoluulottomuutta näkee myös hänen omissa kokkailuissaan. (Jauhelihakastikkeeseen ei voi laittaa ananasta!)
 
Toiseen kattilalliseen nakkelin
  • pienen kukkakaalin
  • pari porkkanaa
  • pari perunaa
  • yhden palsternakan
  • kaksi tomaattia
  • pari ruokalusikallista jauhelihaa (nauta-sika)
  • mustapippuria
  • paprikamaustetta
  • tilliä
Toisessa keitoksessa oli
  • porkkanaa
  • palsternakkaa
  • paprikaa
  • täysjyvämakaronia
  • tomaattimurskaa
  • pari ruokalusikallista jauhelihaa (nauta-sika)
  • mustapippuria
Molemmissa oli siis toki myös vettä... Keitin ensin kasviksia, lopuksi lisäsin keitokseen lihat. Toisessa ruoassa lisäsin makaronit siinä jossain puolivälissä. Sauvasekoittimella sekoittelin soseeksi, johon jäi vielä hyvin suutuntumaa. Aikaa meni kaikkinensa noin tunti, ei paha! Kippoihin jaettuna annoksia tuli yli viikon tarpeisiin. Toki pakastimessa on myös kala- ja kasvisruokia eli Inka ei vuorottele näillä kahdella koko viikkoa. Silloin tällöin joudumme turvautumaan kuivakaapista löytyviin einespurkkeihin, jotka on toisinaan ihan käteviä.
 
Sain keitoksista vilpittömän palautteen hetki sitten. Inka söi hetkessä ison annoksen sitä kukkakaalihässäkkää. En tiedä minkä verran tuon ikäiset (8,5kk) yleensä syövät, mutta Inka välillä hämmentää ruokahalullaan ainakin (iso)vanhempiaan. Edellisessä ylimääräisessä neuvolassa kysyin kannattaako ruokaan lisätä öljyä ja hoitaja suositteli sitä. Olen sitten lorauttanut (aina kun muistan) Inkan annokseen tilkan rypsiöljyä. Rypsiöljyssä on vähemmän sitä huonoa kovaa rasvaa verrattuna esimerkiksi oliiviöljyyn.
 
Vaaleampi sose on kukkakaalihässäkkää ja tummempi makaroniversiota.

Silikoninen muffinsivuoka toimii mainiosti, kun jääpala-
muotit ovat jääneet liian pieniksi.


Nam nam!
 
reade more... Résuméabuiyad
reade more... Résuméabuiyad

Gerelateerde websites

reade more... Résuméabuiyad

Viimeinen vanhempainvapaapäivä

Tosiaan, tänään on viimeinen vanhempainvapaapäivä ja huomenna alkaa kituuttelu kotihoidontuella. Olen ilmoittanut töihin olevani (ainakin?) vuoden hoitovapaalla eli ensi kevääseen asti. Työni sosiaalialalla mahdollistaa kuitenkin keikkatyön ja mitä ilmeisimmin teen jo kesällä työkeikkoja. Isäntä on kesällä yhdeksän viikkoa kotona pitäen isäkuukauden sekä vuosilomaa. Tästä yhdeksästä viikosta tosin poisluetaan puolitoista viikkoa kestävä poikain pyöräilyreissu...
 
Mukava lisä vanhempainvapaan perään on täydet vuosilomat. Pidän siis kesäloman tässä kesänkorvalla ennen kuin lähden keikkailemaan. Täytynee pomolle soitella, että milloin kesälomani tarkalleen ottaen on, ettei sitä vaan vahingossa lomalla töitä tee! Ammatinvalintani on sikäli kätevä, ettei minun tarvitse mennä kokonaan töihin vaan voin keikkailla mieleni mukaan, tosin sillä edellytyksellä, että keikkoja on tarjolla... Voin tehdä keikkaa myös myöhemmin isännän palattua töihin. Keikkailua edesauttavat isännän kolmivuorotyö sekä lähellä asuvat ja eläkkeellä olevat isovanhemmat, jotka toivottavasti ovat olleet tosissaan mainitessaan innostuksestaan lapsenhoitoon.
 
Juhlistin viimeistä paremman rahan päivää viettämällä sen hyvän ystävän sekä tämän kuusiviikkoisen pojan kanssa. Päivä oli kaikenkaikkiaan aivan ihana! Kävimme Marimekon ystävänmyynnissä ja mukaan tarttui verhokangasta (Satumetsä, vihreällä pohjalla), kasvo- ja käsipyyhkeitä sekä erivärisiä resoreita sisältänyt paketti. Haaveilin myös jonkun ihanan tarjottimen löytämisestä, mutta esillä olleet kuosit eivät hivelleet silmää. Haavekuvaan kuuluu ihanalla Marimekon tarjottimella aurinkoiselle terassille kannetut kylmät limonadit ja täytetyt patongit. Tarjottimella saattaa olla myös jotan pientä makeaa. Vaikka jotain minttusuklaaylläreitä tai kirpeää verigreippi- tai viinimarjasorbettia...
 
Matka jatkui nappaamalla mukaan kotipaketti kiinalaista ruokaa ja syömällä se ystävättären luona. Ai että oli hyvää, mums mums! Tulinen versio kungpo-kanaa lisämaustekastikkeella hiveli makunystyröitä täydellisesti. Inkan kanssa jatkettiin matkaa Lanttila-itsepalvelukirppikselle, jonne vein maanantaina vaatteita myyntiin. Pöytä oli jo myllätty ylösalaisin ja ilokseni osa vaatteista oli kadonnut -toivottavasti kassan kautta! Kiersimme Inkan kanssa kirpputorin läpi ja silmiin osui vanha lasten keinutuoli. Hetken harkittuani ja jopa ystävääni puhelimitse konsutoituani päätin tehdä kirppishankinnan ja ostaa Inkalle oman pienen kiikkustuolin. Tuoli kaipaa pientä tuunausta, mutta toivottavasti pääsee käyttöön! Tai ainakin esille...
 
 


 
 
Piipahdimme vielä Ikeaan ostamaan muun muassa petauspatjan ja pari tyynyä vierashuoneen sänkyyn. Ajatuksena oli myös löytää verhokangasta, mutta pikavilkaisulla katsottuna tarjolla olleet kuosit menivät jälleen ohi omista mieltymyksistäni eivätkä mätsänneet olemassaolevaan päiväpeittoon. Törmäsimme kattilaosastolla ihanaan ystävään, jonka kanssa sovimme treffit ensi viikolle (muistin aikana kirjoitanpa kalenteriin..). Toteutuisikohan silloin tuo tarjotin-terassi-haavekuva?
 
Kirjoittaessani tätä isäntä oli kylvettämässä Inkaa ja yhtäkkiä huusi minut paikalle. Siellä Inka seisoskeli kylpyämpärissään naama innostuneessa virneessä! Hän oli itse noussut seisomaan ämpärin laitoja vasten. Seisonta oli hieman huojuvaa ja vaarana oli toki kaatua yhdessä ämpärin kanssa. Mutta kuitenkin! Äitin pikkuvauva seisoo...! Pitäisikö kohta harkita pinnasängyn pohjan laskemista...

Tosiaan, tänään on viimeinen vanhempainvapaapäivä ja huomenna alkaa kituuttelu kotihoidontuella. Olen ilmoittanut töihin olevani (ainakin?) vuoden hoitovapaalla eli ensi kevääseen asti. Työni sosiaalialalla mahdollistaa kuitenkin keikkatyön ja mitä ilmeisimmin teen jo kesällä työkeikkoja. Isäntä on kesällä yhdeksän viikkoa kotona pitäen isäkuukauden sekä vuosilomaa. Tästä yhdeksästä viikosta tosin poisluetaan puolitoista viikkoa kestävä poikain pyöräilyreissu...
 
Mukava lisä vanhempainvapaan perään on täydet vuosilomat. Pidän siis kesäloman tässä kesänkorvalla ennen kuin lähden keikkailemaan. Täytynee pomolle soitella, että milloin kesälomani tarkalleen ottaen on, ettei sitä vaan vahingossa lomalla töitä tee! Ammatinvalintani on sikäli kätevä, ettei minun tarvitse mennä kokonaan töihin vaan voin keikkailla mieleni mukaan, tosin sillä edellytyksellä, että keikkoja on tarjolla... Voin tehdä keikkaa myös myöhemmin isännän palattua töihin. Keikkailua edesauttavat isännän kolmivuorotyö sekä lähellä asuvat ja eläkkeellä olevat isovanhemmat, jotka toivottavasti ovat olleet tosissaan mainitessaan innostuksestaan lapsenhoitoon.
 
Juhlistin viimeistä paremman rahan päivää viettämällä sen hyvän ystävän sekä tämän kuusiviikkoisen pojan kanssa. Päivä oli kaikenkaikkiaan aivan ihana! Kävimme Marimekon ystävänmyynnissä ja mukaan tarttui verhokangasta (Satumetsä, vihreällä pohjalla), kasvo- ja käsipyyhkeitä sekä erivärisiä resoreita sisältänyt paketti. Haaveilin myös jonkun ihanan tarjottimen löytämisestä, mutta esillä olleet kuosit eivät hivelleet silmää. Haavekuvaan kuuluu ihanalla Marimekon tarjottimella aurinkoiselle terassille kannetut kylmät limonadit ja täytetyt patongit. Tarjottimella saattaa olla myös jotan pientä makeaa. Vaikka jotain minttusuklaaylläreitä tai kirpeää verigreippi- tai viinimarjasorbettia...
 
Matka jatkui nappaamalla mukaan kotipaketti kiinalaista ruokaa ja syömällä se ystävättären luona. Ai että oli hyvää, mums mums! Tulinen versio kungpo-kanaa lisämaustekastikkeella hiveli makunystyröitä täydellisesti. Inkan kanssa jatkettiin matkaa Lanttila-itsepalvelukirppikselle, jonne vein maanantaina vaatteita myyntiin. Pöytä oli jo myllätty ylösalaisin ja ilokseni osa vaatteista oli kadonnut -toivottavasti kassan kautta! Kiersimme Inkan kanssa kirpputorin läpi ja silmiin osui vanha lasten keinutuoli. Hetken harkittuani ja jopa ystävääni puhelimitse konsutoituani päätin tehdä kirppishankinnan ja ostaa Inkalle oman pienen kiikkustuolin. Tuoli kaipaa pientä tuunausta, mutta toivottavasti pääsee käyttöön! Tai ainakin esille...
 
 


 
 
Piipahdimme vielä Ikeaan ostamaan muun muassa petauspatjan ja pari tyynyä vierashuoneen sänkyyn. Ajatuksena oli myös löytää verhokangasta, mutta pikavilkaisulla katsottuna tarjolla olleet kuosit menivät jälleen ohi omista mieltymyksistäni eivätkä mätsänneet olemassaolevaan päiväpeittoon. Törmäsimme kattilaosastolla ihanaan ystävään, jonka kanssa sovimme treffit ensi viikolle (muistin aikana kirjoitanpa kalenteriin..). Toteutuisikohan silloin tuo tarjotin-terassi-haavekuva?
 
Kirjoittaessani tätä isäntä oli kylvettämässä Inkaa ja yhtäkkiä huusi minut paikalle. Siellä Inka seisoskeli kylpyämpärissään naama innostuneessa virneessä! Hän oli itse noussut seisomaan ämpärin laitoja vasten. Seisonta oli hieman huojuvaa ja vaarana oli toki kaatua yhdessä ämpärin kanssa. Mutta kuitenkin! Äitin pikkuvauva seisoo...! Pitäisikö kohta harkita pinnasängyn pohjan laskemista...

reade more... Résuméabuiyad

Kahdeksas kuukausi

Tuntuu, että olisin kirjoittanut näitä perinteisiä kuukausipostauksia ainakin sata, mutta tämä on tosiaan vasta kahdeksas! Yleensä ottaen postauksia on itse asiassa kohta sata. Uskomatonta!
 
Edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin jo, että Inka on oppinut istumaan. Hän on istunut toki tuettuna jo pitkään ja laitettuna istumaan vaikka lattialle jo jonkin aikaa, mutta maanantaina hän yllätti ja nousi itse konttausasennosta istumaan. Tai en tiedä voiko sitä nousemiseksi sanoa, vaihtoi asentoa nyt ainakin! Itse hän ei ollut siitä moksiskaan: "Tällee mä oon äiti aina menny, mitä sä siinä hihkut". Äiti oli aivan innoissaan ja ylpeä!
 
Eteenpäin neiti pääsee jo yllättävän kovaa vauhtia. Hän hilaa itseään kämmenillä eteenpäin ja välillä innostuu nousemaan konttaus- tai karhukävelyasentoon.
 
Emme ole edelleenkään hankkineet mattoja konttaamisharjoitteluiden vuoksi. Parketti/laminaatti on liukas ja neiti mätkähtää jatkuvasti vatsalleen. Konttailuja Inka harjoittelee mielellään kylpyhuoneen matoilla, leikkimatoilla ja kyläpaikoissa, mutta eilisessä neuvolassa Inka esitteli taitojaan neuvolantädille! Neuvolan lattialla on nahkea muovimatto ja siinähän oli kätevä kontata! Inka otti muutamia konttausaskelia ja varmistin innoissani neuvolantädiltä, että "Voihan tuota sanoa jo konttaamiseksi?" Vastaus oli reipas "Kyllä voi!" Hyvä Inka, äiti on taas ylpeä! Kotona taitoja ei ole sen koommin nähty...
 
Vatsantoiminta ei ole enää ongelma, eikä sitä jeesaavaa Pegorionia ole (juurikaan) tarvinnut käyttää. Toinen huolenaihe taas on painon putoaminen. Olin huomannut Inkan hoikistuneen entisestään ja neuvolassa todettiin painon pudonneen 400 grammaa! Pituutta oli tullut kuukaudessa puolitoista senttiä. Painoa oli siis 6410 g ja pituutta 68 senttiä. En sikäli ole huolissaan Inkan siroudesta, mutta painon putoaminen ei kai ole järin tarpeellista... Normaalisti seuraava neuvolakerta olisi vasta neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä, mutta Inka sai jälleen ylimääräisen seurantakerran kuukauden päähän.
 
Hetkonen! "Neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä". Täyttääkö tyttäremme neljän kuukauden päästä vuoden? Onko kesä jo ohi neljän kuukauden päästä?! Missä on edes kevät?
 
Uniasiat ovat ihan hyvin. Lapsi nukkuu parhaillaan ja itsekin voisin tehdä samaa, mutta kirjoitan vielä tämän...
 
Inka liikkuu ja tohottaa todella paljon ja se saattaa osaltaan selittää painon putoamista. Enää häntä ei voi huoletta jättää lelujensa pariin. Lelut ovat aivan toisarvoisia, kun paljon kiinnostavampienkin juttujen äärelle pääsee ihan itse! Kaksi ehdotonta suosikkia (minun näkökulmasta jo pakkomiellettä) ovat olohuoneessa, lelulaatikon takana jakkaralla oleva rehevä juoru-niminen huonekasvi sekä eteisessä lattialistapaketti, joka on muovikääreessä. Yhtenä iltana neidillä oli kädessä tupsu juorua ja kurkusta kaivoin yhden lehdenpalasen. Myöhemmin samana iltana kaivoin tytön  suusta palan muovia, joka oli peräisin listapaketista. Eilen laiton houkuttelevan listapaketin päähän isännän villasukan, mutta siitähän olikin kiva nyppiä pikkukätösillä sitä villanöyhtää ja laittaa suuhun. Joutais ne listat jo seinään!
 
Kyläpaikan eteisessä oli mahtavat isot peilit ja mattokin vielä!

Paras leikkikaveri!


Oho, vauvan kampaus...

Huomaa äidin imetystupsut ohimoilla. Kerrassaan valloittavat!
(Hiukset lähtivät, nyt ne kasvavat...)
 
Kahdeksannen kuukauden kuulumisiin kuuluu kahden makuuhuoneen remontin valmistuminen, wohoo! Paitsi ne listat toisesta huoneesta, heheh, legendaarista. Isännällä oli viime viikko isyyslomaa, joten "meillä" oli kätevästi aikaa remontoida. Makuuhuoneiden remontti tarkoitti siis Inkan huoneen tapettien repimistä ja uudelleen maalaamista, samoin vierashuoneen. Meidän makuuhuoneen seinät valmistuivat jo aikaisemmin. Laitan kaikista kolmesta huoneesta kuvia, kunhan listat ovat paikoillaan ja kivat verhot (pestyissä?) ikkunoissa, mutta ohessa pari maistiaista vanhoista seinistä. Se keittiön kaakeleiden maalaus onkin sitten asia erikseen...
 
Vierashuone alkuperäisenä. Listat ehdittiin ottaa pois ennen kuvausta.
Yläpuoli kirjavaa tapettia, alapuoli maalia.
Inkan huone ennen seinäpintojen uusimista. Vaalea oli tapettia, alapuoli maalia.
Nyt pää lyö sen verran tyhjää, että jätän kahdeksannen kuukauden kuulumisten kertomisen tähän. Jos joku tärkeä osio jäi kertomatta, kysy ihmeessä..
 
 
 
Rakas äitini, onnea onnea syntymäpäivänäsi! Ihanaa, että olet täällä.
 
 
Tuntuu, että olisin kirjoittanut näitä perinteisiä kuukausipostauksia ainakin sata, mutta tämä on tosiaan vasta kahdeksas! Yleensä ottaen postauksia on itse asiassa kohta sata. Uskomatonta!
 
Edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin jo, että Inka on oppinut istumaan. Hän on istunut toki tuettuna jo pitkään ja laitettuna istumaan vaikka lattialle jo jonkin aikaa, mutta maanantaina hän yllätti ja nousi itse konttausasennosta istumaan. Tai en tiedä voiko sitä nousemiseksi sanoa, vaihtoi asentoa nyt ainakin! Itse hän ei ollut siitä moksiskaan: "Tällee mä oon äiti aina menny, mitä sä siinä hihkut". Äiti oli aivan innoissaan ja ylpeä!
 
Eteenpäin neiti pääsee jo yllättävän kovaa vauhtia. Hän hilaa itseään kämmenillä eteenpäin ja välillä innostuu nousemaan konttaus- tai karhukävelyasentoon.
 
Emme ole edelleenkään hankkineet mattoja konttaamisharjoitteluiden vuoksi. Parketti/laminaatti on liukas ja neiti mätkähtää jatkuvasti vatsalleen. Konttailuja Inka harjoittelee mielellään kylpyhuoneen matoilla, leikkimatoilla ja kyläpaikoissa, mutta eilisessä neuvolassa Inka esitteli taitojaan neuvolantädille! Neuvolan lattialla on nahkea muovimatto ja siinähän oli kätevä kontata! Inka otti muutamia konttausaskelia ja varmistin innoissani neuvolantädiltä, että "Voihan tuota sanoa jo konttaamiseksi?" Vastaus oli reipas "Kyllä voi!" Hyvä Inka, äiti on taas ylpeä! Kotona taitoja ei ole sen koommin nähty...
 
Vatsantoiminta ei ole enää ongelma, eikä sitä jeesaavaa Pegorionia ole (juurikaan) tarvinnut käyttää. Toinen huolenaihe taas on painon putoaminen. Olin huomannut Inkan hoikistuneen entisestään ja neuvolassa todettiin painon pudonneen 400 grammaa! Pituutta oli tullut kuukaudessa puolitoista senttiä. Painoa oli siis 6410 g ja pituutta 68 senttiä. En sikäli ole huolissaan Inkan siroudesta, mutta painon putoaminen ei kai ole järin tarpeellista... Normaalisti seuraava neuvolakerta olisi vasta neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä, mutta Inka sai jälleen ylimääräisen seurantakerran kuukauden päähän.
 
Hetkonen! "Neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä". Täyttääkö tyttäremme neljän kuukauden päästä vuoden? Onko kesä jo ohi neljän kuukauden päästä?! Missä on edes kevät?
 
Uniasiat ovat ihan hyvin. Lapsi nukkuu parhaillaan ja itsekin voisin tehdä samaa, mutta kirjoitan vielä tämän...
 
Inka liikkuu ja tohottaa todella paljon ja se saattaa osaltaan selittää painon putoamista. Enää häntä ei voi huoletta jättää lelujensa pariin. Lelut ovat aivan toisarvoisia, kun paljon kiinnostavampienkin juttujen äärelle pääsee ihan itse! Kaksi ehdotonta suosikkia (minun näkökulmasta jo pakkomiellettä) ovat olohuoneessa, lelulaatikon takana jakkaralla oleva rehevä juoru-niminen huonekasvi sekä eteisessä lattialistapaketti, joka on muovikääreessä. Yhtenä iltana neidillä oli kädessä tupsu juorua ja kurkusta kaivoin yhden lehdenpalasen. Myöhemmin samana iltana kaivoin tytön  suusta palan muovia, joka oli peräisin listapaketista. Eilen laiton houkuttelevan listapaketin päähän isännän villasukan, mutta siitähän olikin kiva nyppiä pikkukätösillä sitä villanöyhtää ja laittaa suuhun. Joutais ne listat jo seinään!
 
Kyläpaikan eteisessä oli mahtavat isot peilit ja mattokin vielä!

Paras leikkikaveri!


Oho, vauvan kampaus...

Huomaa äidin imetystupsut ohimoilla. Kerrassaan valloittavat!
(Hiukset lähtivät, nyt ne kasvavat...)
 
Kahdeksannen kuukauden kuulumisiin kuuluu kahden makuuhuoneen remontin valmistuminen, wohoo! Paitsi ne listat toisesta huoneesta, heheh, legendaarista. Isännällä oli viime viikko isyyslomaa, joten "meillä" oli kätevästi aikaa remontoida. Makuuhuoneiden remontti tarkoitti siis Inkan huoneen tapettien repimistä ja uudelleen maalaamista, samoin vierashuoneen. Meidän makuuhuoneen seinät valmistuivat jo aikaisemmin. Laitan kaikista kolmesta huoneesta kuvia, kunhan listat ovat paikoillaan ja kivat verhot (pestyissä?) ikkunoissa, mutta ohessa pari maistiaista vanhoista seinistä. Se keittiön kaakeleiden maalaus onkin sitten asia erikseen...
 
Vierashuone alkuperäisenä. Listat ehdittiin ottaa pois ennen kuvausta.
Yläpuoli kirjavaa tapettia, alapuoli maalia.
Inkan huone ennen seinäpintojen uusimista. Vaalea oli tapettia, alapuoli maalia.
Nyt pää lyö sen verran tyhjää, että jätän kahdeksannen kuukauden kuulumisten kertomisen tähän. Jos joku tärkeä osio jäi kertomatta, kysy ihmeessä..
 
 
 
Rakas äitini, onnea onnea syntymäpäivänäsi! Ihanaa, että olet täällä.
 
 
reade more... Résuméabuiyad

Tunika legginseillä

Olen tähän asti pukenut Inkalle enimmäkseen bodyja, housuja ja potkupukuja. Olen miettinyt, että mekot ja tunikat ovat jotenkin hankalia ja epäkäytännöllisiä, koska sylissä pitäessä ne kuitenkin runttaantuisivat kainaloihin ja niitä pitäisi jatkuvasti oikoa. Juuri tästä syystä olen todennut potkupukujen olevan huippuvaate, koska paketti on kompakti eivätkä edes sukat putoa.
 
Olen törmännyt myös vauvojen legginseihin, mutta en ole niitä koskaan ostanut. Jotenkin on tuntunut, että ne olisivat jotenkin ahtaat vauvan vyötäröltä. Sukkahousujen kanssa fiilis on pahempi... Sukkiksia ei olla puettu kuin juhlapäivinä -mekon kanssa.
 
Inkan mummi ja ukki olivat taannoin Berliinissä ja toivat tuliaisiksi muun muassa tunikan ja legginsit! Nehän sopivatkin Inkalle kuin nakutettu! Innostuin samantien piirtämään legginseistä ja tunikasta kaavat. Tunika oli lyhythihainen, joten jatkoin omassa versiossani hihat kokopitkiksi. Kaapeissa oli sopivasti mätsäävät kankaat, kuosikangas on niitä Oulun (Metsolan) tuliaisia.
 
Tein samanlaiset rypytykset lahkeisiin kuin "alkuperäisissä". Rypytys on tehty mun lempparimenetelmällä eli kieputtamalla ensin käsin ohutta kumilankaa puolaan ja sitten ompelemalla suoraa ommelta kankaan paraatipuolelta. Samaa rypytystä on myös tunikan hihansuissa. Näissä(kään) housuissa ei ole sivusaumaa, mikä tekee ulkonäöstä siistimmän ja kaavojen piirtämisestä vaikeamman. Housujen vyötärölle keksin laittaa kestovaipoistakin tutuksi tullutta joustavaa kanttinauhaa, jota ompelin kiinni venyttäen samalla kuin taitoin vyötärön käänteen. Ei purista ei!
 
 




Äid... Inkan lempparielukat, orava ja pöllö!



 
 

Kahdeksankuinen Inka oppi merkkipäivänsä kunniaksi nousemaan itse istumaan! Siitä ja muista tempuista lisää lähipäivinä perinteisessä kuukausipostauksessa. Huomenna on myös neuvola, toivotaan, että edes joku lisäsentti tai -gramma näkyisi mittareissa!
Olen tähän asti pukenut Inkalle enimmäkseen bodyja, housuja ja potkupukuja. Olen miettinyt, että mekot ja tunikat ovat jotenkin hankalia ja epäkäytännöllisiä, koska sylissä pitäessä ne kuitenkin runttaantuisivat kainaloihin ja niitä pitäisi jatkuvasti oikoa. Juuri tästä syystä olen todennut potkupukujen olevan huippuvaate, koska paketti on kompakti eivätkä edes sukat putoa.
 
Olen törmännyt myös vauvojen legginseihin, mutta en ole niitä koskaan ostanut. Jotenkin on tuntunut, että ne olisivat jotenkin ahtaat vauvan vyötäröltä. Sukkahousujen kanssa fiilis on pahempi... Sukkiksia ei olla puettu kuin juhlapäivinä -mekon kanssa.
 
Inkan mummi ja ukki olivat taannoin Berliinissä ja toivat tuliaisiksi muun muassa tunikan ja legginsit! Nehän sopivatkin Inkalle kuin nakutettu! Innostuin samantien piirtämään legginseistä ja tunikasta kaavat. Tunika oli lyhythihainen, joten jatkoin omassa versiossani hihat kokopitkiksi. Kaapeissa oli sopivasti mätsäävät kankaat, kuosikangas on niitä Oulun (Metsolan) tuliaisia.
 
Tein samanlaiset rypytykset lahkeisiin kuin "alkuperäisissä". Rypytys on tehty mun lempparimenetelmällä eli kieputtamalla ensin käsin ohutta kumilankaa puolaan ja sitten ompelemalla suoraa ommelta kankaan paraatipuolelta. Samaa rypytystä on myös tunikan hihansuissa. Näissä(kään) housuissa ei ole sivusaumaa, mikä tekee ulkonäöstä siistimmän ja kaavojen piirtämisestä vaikeamman. Housujen vyötärölle keksin laittaa kestovaipoistakin tutuksi tullutta joustavaa kanttinauhaa, jota ompelin kiinni venyttäen samalla kuin taitoin vyötärön käänteen. Ei purista ei!
 
 




Äid... Inkan lempparielukat, orava ja pöllö!



 
 

Kahdeksankuinen Inka oppi merkkipäivänsä kunniaksi nousemaan itse istumaan! Siitä ja muista tempuista lisää lähipäivinä perinteisessä kuukausipostauksessa. Huomenna on myös neuvola, toivotaan, että edes joku lisäsentti tai -gramma näkyisi mittareissa!
reade more... Résuméabuiyad