Pahoittelen hiljaiseloa postauksien osalta. Olemme olleet tietokone- ja nettipimennossa monta päivää ja ennen pimentoa pakkauspuuhat veivät kirjoitusaikani. Olen piipahtanut netissä Herra T:n kännykällä, mutta sekin on ollut minulla käytössä vain jokusen kerran. Olen sen verran vanhanaikainen, että pidän enemmän oikean tietokoneen tai läppärin käytöstä. Varsinkin kirjoittaminen kosketusnäytöllä on minusta kovin hankalaa ja hidasta. Oma kännykkäni on vuosien takaista karvalakkimallia (T:n vanha) ja painostus oman lääpintäpuhelimen hankintaan on kova. Mutta siihen unelmapalaseen.
Pääsimme muuttamaan keltaiseen taloomme viime viikolla. Ensimmäisen kuorman toimme tiistaina puolikkaan talon kokoiseen kellariimme. Keskiviikkona tehty loppusiivous kuului edellisten asukkaiden kiinteistövälityssettiin, joten ilokseni ei tarvinnut rättiä heiluttaa! Loput laatikot, nyssykät, pussukat ja huonekalut kannoimme sisään keskiviikkona ja torstaina. Tai no, minä en tainnut kantaa yhtään mitään. Kiitos raavaille herroille! Minähän hoidin lasta. Tai no, äitini oli Inkaa hoitamassa. Mitä ihmettä minä tein?!
Marraskuun viimeisen yön vietimme uudessa kodissamme. Uni tuli hyvin. Lämmityksen kanssa on ollut hieman etsimistä, mutta onneksi isäntä hallitsee lattialämmitys- ja yösähkösysteemin sekä takan lämmityksen. Minun pitäisi seuraavaksi opetella takan sytyttäminen. Terveisiä isille, olet kyllä opettanut saunan kiukaan lämmityksen mökillä, täytynee harjoitella oppeja vielä täällä... Kaikki te eränkävijät voitte nyt lopettaa hihityksen. Lumitöihin päästiin samantien, muuttohan tapahtui parhaassa/pahimmassa lumimyrskyssä. Minä vastaan portaiden talvikunnossapidosta.
Suurimmat huonekalut löysivät paikkansa heti, koska nehän oli sijoiteltu päässäni jo asuntonäytössä. Vielä on kummallisia säkkejä ja laatikoita pitkin asuntoa, joiden sisältöä en ole kaivannut viikkoon. Voisikohan ne vaan viedä pois? Keittiön järjestys hakee muotoaan, haarukkalaatikon paikkaa on jo kerran vaihdettu. Kodinkoneet vaativat päivityksen tälle vuosituhannelle. Ne saimme vihdoin valittua, hankittua ja ne tuodaan meille ensi viikolla. Rosteria ja induktiota.
Asunto ei onneksi vaadi sen suurempia remontteja. Katto ja lattia on kunnossa. Kolmen makuuhuoneen seinäpinnat menevät uusiksi. Suunnitelmissa on valkoista maalia, mutta makuuhuoneen kohdalla saatan heittäytyä villiksi ja laittaa (krhm, laitatuttaa) vähän pystyraitahenkistä tapettia. Keittiö on hieman ysärihenkinen, mutta kaapit ovat hyvässä kunnossa ja ihan ookoot, joten sen suurempaan keittiöremonttin emme ryhdy. Yläkaappien ja työtason väliin jäävä kaakeliseinä on minun silmääni täysin kummallisen värinen, joten siihen olen uskaltautumassa laittamaan kaakelimaalia. Tämä on minun projektini. Isäntä maalaa/tapetoi kolme makuuhuonetta. Täysin tasainen työnjako, eikö!
Olen ehtinyt vasta kahdelle vaunulenkille vajaan viikon sisällä. Lumiset peltomaisemat ovat mahtavat! Jonkin matkaa saa kävellä autotiellä, koska ei ole kevyenliikenteenväylää. Se ei ole koitunut ongelmaksi, koska liikenne on niin vähäistä. Pimeällä emme ole vielä vaunuilleet, mutta heijastinkokoelmaa on jo kartutettu. Huomioliivit ovat hankintalistalla.
Tässä oli pikaisia kuulumisia. Kun pintaremontti aikanaan valmistuu, suunnittelin laittavani ennen ja jälkeen -kuvia. Kamerani on vilkuttanut viikon akun kuvaa ja laturi on ollut jossain laatikkojen syövereissä, joten en ole päässyt sen kummemmin kuvaamaan mitään.
Pahoittelen hiljaiseloa postauksien osalta. Olemme olleet tietokone- ja nettipimennossa monta päivää ja ennen pimentoa pakkauspuuhat veivät kirjoitusaikani. Olen piipahtanut netissä Herra T:n kännykällä, mutta sekin on ollut minulla käytössä vain jokusen kerran. Olen sen verran vanhanaikainen, että pidän enemmän oikean tietokoneen tai läppärin käytöstä. Varsinkin kirjoittaminen kosketusnäytöllä on minusta kovin hankalaa ja hidasta. Oma kännykkäni on vuosien takaista karvalakkimallia (T:n vanha) ja painostus oman lääpintäpuhelimen hankintaan on kova. Mutta siihen unelmapalaseen.
Pääsimme muuttamaan keltaiseen taloomme viime viikolla. Ensimmäisen kuorman toimme tiistaina puolikkaan talon kokoiseen kellariimme. Keskiviikkona tehty loppusiivous kuului edellisten asukkaiden kiinteistövälityssettiin, joten ilokseni ei tarvinnut rättiä heiluttaa! Loput laatikot, nyssykät, pussukat ja huonekalut kannoimme sisään keskiviikkona ja torstaina. Tai no, minä en tainnut kantaa yhtään mitään. Kiitos raavaille herroille! Minähän hoidin lasta. Tai no, äitini oli Inkaa hoitamassa. Mitä ihmettä minä tein?!
Marraskuun viimeisen yön vietimme uudessa kodissamme. Uni tuli hyvin. Lämmityksen kanssa on ollut hieman etsimistä, mutta onneksi isäntä hallitsee lattialämmitys- ja yösähkösysteemin sekä takan lämmityksen. Minun pitäisi seuraavaksi opetella takan sytyttäminen. Terveisiä isille, olet kyllä opettanut saunan kiukaan lämmityksen mökillä, täytynee harjoitella oppeja vielä täällä... Kaikki te eränkävijät voitte nyt lopettaa hihityksen. Lumitöihin päästiin samantien, muuttohan tapahtui parhaassa/pahimmassa lumimyrskyssä. Minä vastaan portaiden talvikunnossapidosta.
Suurimmat huonekalut löysivät paikkansa heti, koska nehän oli sijoiteltu päässäni jo asuntonäytössä. Vielä on kummallisia säkkejä ja laatikoita pitkin asuntoa, joiden sisältöä en ole kaivannut viikkoon. Voisikohan ne vaan viedä pois? Keittiön järjestys hakee muotoaan, haarukkalaatikon paikkaa on jo kerran vaihdettu. Kodinkoneet vaativat päivityksen tälle vuosituhannelle. Ne saimme vihdoin valittua, hankittua ja ne tuodaan meille ensi viikolla. Rosteria ja induktiota.
Asunto ei onneksi vaadi sen suurempia remontteja. Katto ja lattia on kunnossa. Kolmen makuuhuoneen seinäpinnat menevät uusiksi. Suunnitelmissa on valkoista maalia, mutta makuuhuoneen kohdalla saatan heittäytyä villiksi ja laittaa (krhm, laitatuttaa) vähän pystyraitahenkistä tapettia. Keittiö on hieman ysärihenkinen, mutta kaapit ovat hyvässä kunnossa ja ihan ookoot, joten sen suurempaan keittiöremonttin emme ryhdy. Yläkaappien ja työtason väliin jäävä kaakeliseinä on minun silmääni täysin kummallisen värinen, joten siihen olen uskaltautumassa laittamaan kaakelimaalia. Tämä on minun projektini. Isäntä maalaa/tapetoi kolme makuuhuonetta. Täysin tasainen työnjako, eikö!
Olen ehtinyt vasta kahdelle vaunulenkille vajaan viikon sisällä. Lumiset peltomaisemat ovat mahtavat! Jonkin matkaa saa kävellä autotiellä, koska ei ole kevyenliikenteenväylää. Se ei ole koitunut ongelmaksi, koska liikenne on niin vähäistä. Pimeällä emme ole vielä vaunuilleet, mutta heijastinkokoelmaa on jo kartutettu. Huomioliivit ovat hankintalistalla.
Tässä oli pikaisia kuulumisia. Kun pintaremontti aikanaan valmistuu, suunnittelin laittavani ennen ja jälkeen -kuvia. Kamerani on vilkuttanut viikon akun kuvaa ja laturi on ollut jossain laatikkojen syövereissä, joten en ole päässyt sen kummemmin kuvaamaan mitään.
No comments:
Post a Comment