Kaikki ovat varmasti jo huomanneet joulun lähestyvän. Sitä ei voi olla huomaamatta kylillä ja kaupoilla. Kauppojen käytävät ovat jo viikkotolkulla notkuneet suklaalavoista ja kinkunrotjakkeet täyttävät pakastealtaat. Suhteeni jouluun ei ole koskaan ollut erityisen kiihkeä, innostunut tai odottava. Pidän kyllä joulusta, lähinnä siitä aatosta. En juurikaan pidä joululauluista. Pystyn toki elämään niiden kanssa, mutta en ole koskaan esimerkiksi kuunnellut niitä suunnitellusti ja omasta tahdosta kotonani. En juurikaan ole koristellut kotiani joulua varten eli joulukrääsä ei ole minua varten. Ikkunaan olen laittanut (saadun) kynttelikön ja tähden. Olen kuullut joidenkin vaihtavan jouluksi eri verhot! Kauhea vaiva! Joulukoristeiden laittamattomuuteen osasyynä ovat varmasti myös saamattomuus ja laiskuus... (Eräs sievä sydän oli meillä kerran ikkunassa vuoden ympäri..)
En ole koskaan viettänyt joulua itsekseni tai kaksin puolisoni kanssa. Olen myös muualla Suomessa asuessani matkustanut aina jouluksi kotiin. Jouluna kuuluu olla yhdessä perheen kanssa ja se parasta joulussa onkin. Aikuisiällä ja samalla paikkakunnalla asuessani olen kyllä mennyt aina omaan kotiin yöksi eli joulu käsittää tässä yhteydessä lähinnä jouluaaton. Herra T:n kanssa teemme molemmat vuorotyötä, joten joinakin jouluina olemme olleet myös töissä. Vaikka työvuoro olisikin osunut joulu(aato)lle, olemme muistaakseni käyneet silti molempien vanhempiemme luona.
Joka vuosi teen ja lähetän joulukortit. Lista on kasvanut vuosi vuodelta ja tänä vuonna postiin on lähdössä 36 korttia. Kaikki varmaan osaavat arvata millainen kortti on tulossa... Esittelen kortin jahka muut saavat sen ensin postitse. Mitään superkekseliästä ei ole tiedossa! Sitä söpömpää kylläkin.
Monet odottavat innolla joulupöydän antimia, ylenpalttista herkuttelua ja pohtivat jouluna kertyviä kiloja. Meidän joulupöydässämme ehdottomasti parasta on äidin tekemä kinkun paistoliemellä maustettu kermakastike. Myös peruna, kinkku, kalat ja perunalaatikko päätyvät lautaselleni joidenkin höysteiden kera. Pidän itseäni kaikkiruokaisena, mutta omasta joulukattauksestani puuttuisivat rosolli, lanttu- sekä porkkanalaatikko. Joulun lounaaksi kuuluu itsestäänselvyytenä punaiseen maitoon tehty riisipuuro kaverinaan voisilmä, kaneli ja sokeri. Ehdoton jälkiruokaherkku on äiskän tekemä luumurahka, jonka pientä tuunaamista aion tänä jouluna ehdottaa. (Äiskä, ohje löytyy täältä.) Hilpeyttä perheessämme aiheuttaa väskynäsoppa a.k.a. sekametelisoppa, joka jakaa mielipiteet. Toisten ikiherkku, jota toiset (minä) ei ymmärrä.
Tänä jouluna olen ensimmäistä kertaa saanut koristella jouluvaloin myös pihaa. Ensimmäisen valoköynnöksen heitin terassin kaiteelle katsoakseni miltä se näyttää. Puolet köynnöksestä roikkuu rumasti töpselistä ilmassa terassin poikki ja itseni tuntien siihen jääkin. Toinen ulkovalosetti odottaa vielä isännän apua, koska siinä oli kummallisia liitoskohtia ja pituutta hieman enemmän, joten lisäkädet ovat tarpeen. (Meidät tuntien se jää ensi jouluun...) Keittiöstä löytyy kynttelikkö sekä hyllyltä ystäväni tekemä tonttu. Toinen tonttu pääsi lumeen terassin kukkalaatikkoon. Haaveilen oikeasta joulukuusesta ja omista joulukuusenkoristeista. Saattaa olla, että Inkan kasvaessa joulu tulee näkymään enemmän kotonamme.
Joululahjojen antaminen on minusta mukavaa. Varsinkin silloin, kun keksii saajan näköisen tai varmasti tarpeeseen tulevan lahjan. Tykkään antaa myös elämyslahjoja, jotka eivät ole varsinaisesti tavaraa. Elämyslahjoihin lasken myös lahjakortit, koska niillä saaja saa ostaa itselleen mitä tarvitsee. Lahjakortit ovat ehkä hivenen mielikuvituksettomia tai kolkkoja, mutta kaupan valinnalla pystyy hyvin personoimaan lahjaa. Herra T antoi minulle kerran lahjakortin Eurokankaaseen ja olin ikionnellinen!
Osa tämän vuoden joululahjoista on jo paketissa ja osa hankkimatta. Hankkimattomista osa on jo tiedossa ja osa ei... Vielä on paljon aikaa, onhan!?
Kaikki ovat varmasti jo huomanneet joulun lähestyvän. Sitä ei voi olla huomaamatta kylillä ja kaupoilla. Kauppojen käytävät ovat jo viikkotolkulla notkuneet suklaalavoista ja kinkunrotjakkeet täyttävät pakastealtaat. Suhteeni jouluun ei ole koskaan ollut erityisen kiihkeä, innostunut tai odottava. Pidän kyllä joulusta, lähinnä siitä aatosta. En juurikaan pidä joululauluista. Pystyn toki elämään niiden kanssa, mutta en ole koskaan esimerkiksi kuunnellut niitä suunnitellusti ja omasta tahdosta kotonani. En juurikaan ole koristellut kotiani joulua varten eli joulukrääsä ei ole minua varten. Ikkunaan olen laittanut (saadun) kynttelikön ja tähden. Olen kuullut joidenkin vaihtavan jouluksi eri verhot! Kauhea vaiva! Joulukoristeiden laittamattomuuteen osasyynä ovat varmasti myös saamattomuus ja laiskuus... (Eräs sievä sydän oli meillä kerran ikkunassa vuoden ympäri..)
En ole koskaan viettänyt joulua itsekseni tai kaksin puolisoni kanssa. Olen myös muualla Suomessa asuessani matkustanut aina jouluksi kotiin. Jouluna kuuluu olla yhdessä perheen kanssa ja se parasta joulussa onkin. Aikuisiällä ja samalla paikkakunnalla asuessani olen kyllä mennyt aina omaan kotiin yöksi eli joulu käsittää tässä yhteydessä lähinnä jouluaaton. Herra T:n kanssa teemme molemmat vuorotyötä, joten joinakin jouluina olemme olleet myös töissä. Vaikka työvuoro olisikin osunut joulu(aato)lle, olemme muistaakseni käyneet silti molempien vanhempiemme luona.
Joka vuosi teen ja lähetän joulukortit. Lista on kasvanut vuosi vuodelta ja tänä vuonna postiin on lähdössä 36 korttia. Kaikki varmaan osaavat arvata millainen kortti on tulossa... Esittelen kortin jahka muut saavat sen ensin postitse. Mitään superkekseliästä ei ole tiedossa! Sitä söpömpää kylläkin.
Monet odottavat innolla joulupöydän antimia, ylenpalttista herkuttelua ja pohtivat jouluna kertyviä kiloja. Meidän joulupöydässämme ehdottomasti parasta on äidin tekemä kinkun paistoliemellä maustettu kermakastike. Myös peruna, kinkku, kalat ja perunalaatikko päätyvät lautaselleni joidenkin höysteiden kera. Pidän itseäni kaikkiruokaisena, mutta omasta joulukattauksestani puuttuisivat rosolli, lanttu- sekä porkkanalaatikko. Joulun lounaaksi kuuluu itsestäänselvyytenä punaiseen maitoon tehty riisipuuro kaverinaan voisilmä, kaneli ja sokeri. Ehdoton jälkiruokaherkku on äiskän tekemä luumurahka, jonka pientä tuunaamista aion tänä jouluna ehdottaa. (Äiskä, ohje löytyy täältä.) Hilpeyttä perheessämme aiheuttaa väskynäsoppa a.k.a. sekametelisoppa, joka jakaa mielipiteet. Toisten ikiherkku, jota toiset (minä) ei ymmärrä.
Tänä jouluna olen ensimmäistä kertaa saanut koristella jouluvaloin myös pihaa. Ensimmäisen valoköynnöksen heitin terassin kaiteelle katsoakseni miltä se näyttää. Puolet köynnöksestä roikkuu rumasti töpselistä ilmassa terassin poikki ja itseni tuntien siihen jääkin. Toinen ulkovalosetti odottaa vielä isännän apua, koska siinä oli kummallisia liitoskohtia ja pituutta hieman enemmän, joten lisäkädet ovat tarpeen. (Meidät tuntien se jää ensi jouluun...) Keittiöstä löytyy kynttelikkö sekä hyllyltä ystäväni tekemä tonttu. Toinen tonttu pääsi lumeen terassin kukkalaatikkoon. Haaveilen oikeasta joulukuusesta ja omista joulukuusenkoristeista. Saattaa olla, että Inkan kasvaessa joulu tulee näkymään enemmän kotonamme.
Joululahjojen antaminen on minusta mukavaa. Varsinkin silloin, kun keksii saajan näköisen tai varmasti tarpeeseen tulevan lahjan. Tykkään antaa myös elämyslahjoja, jotka eivät ole varsinaisesti tavaraa. Elämyslahjoihin lasken myös lahjakortit, koska niillä saaja saa ostaa itselleen mitä tarvitsee. Lahjakortit ovat ehkä hivenen mielikuvituksettomia tai kolkkoja, mutta kaupan valinnalla pystyy hyvin personoimaan lahjaa. Herra T antoi minulle kerran lahjakortin Eurokankaaseen ja olin ikionnellinen!
Osa tämän vuoden joululahjoista on jo paketissa ja osa hankkimatta. Hankkimattomista osa on jo tiedossa ja osa ei... Vielä on paljon aikaa, onhan!?
No comments:
Post a Comment