Vuorillinen velourhaalari

Syksyn viiletessä myös tyttärelle pitää keksiä lämpimämpiä vaatteita. Jokapäiväinen pohdiskelun aihe onkin, että mitä vauvalle pitäisi ulos lähtiessä pukea päälle, jotta hän tarkenisi. Onko vaatetus sama vaunulenkille ja kauppakeskusluuhaamiselle, jonne mennään bussilla. Entä jos mennään autolla? Tähän asti olen kyllä ongelmasta joka kerta selvinnyt, sillä vaunuista ei ole löytynyt jääkalikkaa eikä hikilammikkoa.

Eilen isillä oli vapaapäivä ja hän lähti päivällä tyttären kanssa puoleksitoista tunniksi vaunulenkille. Vauva jatkoi uniaan vielä saman verran parvekkeella. Minulla oli siis rutkasti aikaa ompeluksille! Päätin tehdä haalarin suurinpiirtein samoilla kaavoilla kuin edellisen, mutta tällä kertaa vuorin kanssa. Ja sekös aiheutti ihan uusia ongelmia... Itsenikin yllätti se, että sain haalarin eilisen aikana valmiiksi. Tosin viimeiset saumat ompelin vauvan mentyä yöunille.

Totuttuun tapaan minulla ei ollut minkäänlaisia ohjeita haalarin valmistukseen. Ajattelin ommella sisä- ja ulkohaalarin erikseen. Jostain syystä ajattelin, että hupun molemmat kankaat voin kuitenkin yhdistää heti alkuun, mutta se toikin ihan omat haasteensa... Eniten ongelmia tuotti vetoketjun ompeleminen vuori- ja päällikankaan väliin. Velour venyi ja vuorikangas oli ohutta ja lipsuvaa trikoota, joten sehän rynttääntyi heti alkuunsa vetoketjua ommellessa. Olin sentään laittanut setin kasaan nuppineuloilla. Jo ala-asteen kässäntunnilla neuvottiin harsimaan kankaat yhteen ennen koneen ääreen hyppäämistä, mutta mitäs turhia, vie vain aikaa! Noh, olisi kannattanut! Ompelin tähänkin pukuun haarakiilan. Vuorikangas on kiinni velourissa resorien saumoista sekä hupun ulkosaumasta.

Mittasuhteet puvussa ovat jälleen kerran huvittavat. Lahkeista tuli jostain syystä kummalliset töpöt ja hihat ovat edelleen pitkät. Selässä sentään on pituutta sopivasti. Velourkangas on Myllymuksujen valikoimista ja vuorikangas, resori ja vetoketju Eurokankaasta. Tytär nukkuu nyt parvekkeella haalari yllään.

Kirkko ja kaupunki -lehti tarjoaa oivaa kaavapaperia.

Vuorikangas vaiheessa.

Kylpytakki?

Hupun kankaat yhdistyivät liian aikaisin.

Hupun ja alaosien yhdistelyä. Ja kirosanoja.

Nilkkaan asti ulottuva vetoketju helpottaa pukemista. Ja vaikeuttaa ompelemista.

Epäsopivat palat yhdistyvät kätevästi muutamalla vekillä...

Syksyn viiletessä myös tyttärelle pitää keksiä lämpimämpiä vaatteita. Jokapäiväinen pohdiskelun aihe onkin, että mitä vauvalle pitäisi ulos lähtiessä pukea päälle, jotta hän tarkenisi. Onko vaatetus sama vaunulenkille ja kauppakeskusluuhaamiselle, jonne mennään bussilla. Entä jos mennään autolla? Tähän asti olen kyllä ongelmasta joka kerta selvinnyt, sillä vaunuista ei ole löytynyt jääkalikkaa eikä hikilammikkoa.

Eilen isillä oli vapaapäivä ja hän lähti päivällä tyttären kanssa puoleksitoista tunniksi vaunulenkille. Vauva jatkoi uniaan vielä saman verran parvekkeella. Minulla oli siis rutkasti aikaa ompeluksille! Päätin tehdä haalarin suurinpiirtein samoilla kaavoilla kuin edellisen, mutta tällä kertaa vuorin kanssa. Ja sekös aiheutti ihan uusia ongelmia... Itsenikin yllätti se, että sain haalarin eilisen aikana valmiiksi. Tosin viimeiset saumat ompelin vauvan mentyä yöunille.

Totuttuun tapaan minulla ei ollut minkäänlaisia ohjeita haalarin valmistukseen. Ajattelin ommella sisä- ja ulkohaalarin erikseen. Jostain syystä ajattelin, että hupun molemmat kankaat voin kuitenkin yhdistää heti alkuun, mutta se toikin ihan omat haasteensa... Eniten ongelmia tuotti vetoketjun ompeleminen vuori- ja päällikankaan väliin. Velour venyi ja vuorikangas oli ohutta ja lipsuvaa trikoota, joten sehän rynttääntyi heti alkuunsa vetoketjua ommellessa. Olin sentään laittanut setin kasaan nuppineuloilla. Jo ala-asteen kässäntunnilla neuvottiin harsimaan kankaat yhteen ennen koneen ääreen hyppäämistä, mutta mitäs turhia, vie vain aikaa! Noh, olisi kannattanut! Ompelin tähänkin pukuun haarakiilan. Vuorikangas on kiinni velourissa resorien saumoista sekä hupun ulkosaumasta.

Mittasuhteet puvussa ovat jälleen kerran huvittavat. Lahkeista tuli jostain syystä kummalliset töpöt ja hihat ovat edelleen pitkät. Selässä sentään on pituutta sopivasti. Velourkangas on Myllymuksujen valikoimista ja vuorikangas, resori ja vetoketju Eurokankaasta. Tytär nukkuu nyt parvekkeella haalari yllään.

Kirkko ja kaupunki -lehti tarjoaa oivaa kaavapaperia.

Vuorikangas vaiheessa.

Kylpytakki?

Hupun kankaat yhdistyivät liian aikaisin.

Hupun ja alaosien yhdistelyä. Ja kirosanoja.

Nilkkaan asti ulottuva vetoketju helpottaa pukemista. Ja vaikeuttaa ompelemista.

Epäsopivat palat yhdistyvät kätevästi muutamalla vekillä...