Vihdoin olen päässyt rakkaan harrastukseni pariin. Kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia uusista ompeluprojekteista on ilmoilla, mutta yllättäen päiväni täyttävät yhden pienen ihanuuden hoito. Kuinka suuri kynnys onkaan soittaa hoitoapua paikalle, kun isi on töissä ja ompelemaan on päästävä! Mielelläni tekisin ompelutyöt alusta loppuun asti samantien, koska monesti työ jää kesken juuri sellaiseen liian haasteelliseen kohtaan, josta on vaikea jatkaa. Ja kuten olen tainnut mainita, ohjeiden seuraaminen ei ole minun juttuni, joten tämäkin projekti meni muokaten ja jatkaen vanhoja kaavoja ja tyylillä oho, eiku. Kun olin jo leikannut taka- ja etukappaleet tajusin kokeilla paloja vauvan päälle. Liian pieni! Keksin ommella haarakiilan, jonka avulla sain vähän lisää pituutta pukuun. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen, joskin haalarista tuli silti vähän liian lyhyt eikä se taida kovin kauaa mahtua päälle. Hihoissa sen sijaan on pituutta yllin kyllin..! Miten ne kangasriekaleet näyttävät niin isoilta pöydällä? Eihän vauvat kasva kovi nopeasti, eihän..?
Ihana velourkangas on Myllymuksujen valikoimasta ja nimeltään Kaverit. Vetoketju löytyi onneksi omista kätköistä, koska haalarin valmistuminen olisi totisesti kaatunut sen hankintaan... Vetoketju on tosin tarkoitettu koristetyynyyn, mutta ei kerrota sitä vauvalle.
Suuri kiitos mummolle, joka tuli meille ihan vaan seuraksi. Saattoihan vauva jokusen tunnin mummon sylissä viihtyä ja vaipatkin vaihtuivat ihan itsestään! Kestovaipoistakin mummo suoriutui kuin vanha tekijä, vaikka aluksi pitikin kauhistella, kun on niin monta osaa. Välillä istahdin sohvalle ruokkimaan pienokaista ja sitten taas saumurin ääreen! Kiitos, mummo!
 |
| Malli oli nälkäinen... |
Vihdoin olen päässyt rakkaan harrastukseni pariin. Kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia uusista ompeluprojekteista on ilmoilla, mutta yllättäen päiväni täyttävät yhden pienen ihanuuden hoito. Kuinka suuri kynnys onkaan soittaa hoitoapua paikalle, kun isi on töissä ja ompelemaan on päästävä! Mielelläni tekisin ompelutyöt alusta loppuun asti samantien, koska monesti työ jää kesken juuri sellaiseen liian haasteelliseen kohtaan, josta on vaikea jatkaa. Ja kuten olen tainnut mainita, ohjeiden seuraaminen ei ole minun juttuni, joten tämäkin projekti meni muokaten ja jatkaen vanhoja kaavoja ja tyylillä oho, eiku. Kun olin jo leikannut taka- ja etukappaleet tajusin kokeilla paloja vauvan päälle. Liian pieni! Keksin ommella haarakiilan, jonka avulla sain vähän lisää pituutta pukuun. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen, joskin haalarista tuli silti vähän liian lyhyt eikä se taida kovin kauaa mahtua päälle. Hihoissa sen sijaan on pituutta yllin kyllin..! Miten ne kangasriekaleet näyttävät niin isoilta pöydällä? Eihän vauvat kasva kovi nopeasti, eihän..?
Ihana velourkangas on Myllymuksujen valikoimasta ja nimeltään Kaverit. Vetoketju löytyi onneksi omista kätköistä, koska haalarin valmistuminen olisi totisesti kaatunut sen hankintaan... Vetoketju on tosin tarkoitettu koristetyynyyn, mutta ei kerrota sitä vauvalle.
Suuri kiitos mummolle, joka tuli meille ihan vaan seuraksi. Saattoihan vauva jokusen tunnin mummon sylissä viihtyä ja vaipatkin vaihtuivat ihan itsestään! Kestovaipoistakin mummo suoriutui kuin vanha tekijä, vaikka aluksi pitikin kauhistella, kun on niin monta osaa. Välillä istahdin sohvalle ruokkimaan pienokaista ja sitten taas saumurin ääreen! Kiitos, mummo!
|
| Malli oli nälkäinen... |
No comments:
Post a Comment