Rakas tyttäremme täytti lauantaina yhden kuukauden. Juhlistimme sitä käymällä ystäväperheen luona päivällä sekä illemmalla mummila-ukkilassa. Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella nopeasti ja pelkään, että seuraavat kuukaudet menevät vielä nopeammin. Yksi palkitsevimmista asioista ensikuukauden aikana on ollut tyttäremme hymy! En nyt tarkoita sitä maitokooman aiheuttamaa ilmerallia, jossa vauva käy tahattomasti läpi ihan kaikki mahdolliset ilmeet, silmät kiinni. Vaan sitä, kun vauva ottaa hienosti katsekontaktia ja tarkkailee toisten kasvoja. Kun hänelle hymyilee, hän vastaa siihen maailman hellyyttävimmällä hymyllä! Äidin sydän on pakahtua sellaisesta ilmeestä. Miksi siitä hymystä on niin vaikeaa saada valokuvaa? Kun niitä hymyjä on jo väläytelty tovi niin keksin vasta sitten hakea kameran esille. Hymyt loppuvat yleensä siihen tai sitten en vaan ehdi painaa nappia ajoissa.
Kuukauden aikana olen saanut rutkasti itsevarmuutta vauvan kanssa toimimiseen. Vauvalla alkaa olla jonkinlaista rytmiä päivässään, joka helpottaa menojen suunnittelua. Kuukauteen mahtuu ihan muutama päivä, kun olemme olleet koko päivän näkemättä yhtäkään ystävää tai sukulaista. Lähes joka päivä joku on käynyt ihastelemassa uutta perheenjäsentä tai me olemme vuorostamme kyläilleet muualla. Minulla on pieni (turha?) pelko, että nyt kun vauva on kerran nähty niin vierailut vähenevät. Kalenterini on kyllä lähes täyteen buukattu ensi viikollekin... Toki minunkin täytyy olla aktiivinen rakkaiden ystävieni tapaamisessa eikä vain odottaa, että he kutsuvat itsensä meille kylään. Kun vauvan tarpeet tunnistaa, on helpompaa myös vierailla ystävien luona. On ihanaa, kun ystäväpiiriin mahtuu sekä lapsellisia että lapsettomia. Kuulumiset ja puheenaiheet ovat erilaisia ja se on kätevää myös ajankäytön kannalta: lapsellisia kavereita nähdään yleensä arkipäivisin ja muita iltaisin töiden jälkeen.
Kaiken kaikkiaan tyttäremme on ollut tähän asti mielestäni helppo vauva. Hän ei itke eikä kitise turhaan eikä "kiusallaan". Itku on useimmiten nälän merkki. Yöt menevät yleensä yhdellä tai kahdella heräämisellä. Silloinkaan hän ei itke kopassaan, vaan ääntelee ja lutkuttaa vaikka yöpuvun hihaansa. Itku alkaa yleensä sitten, kun vauva saadaan sänkyyn äidin viereen eikä maitobaari aukeakaan tarpeeksi nopeasti. Pitää asetella peitot ja tyynyt ja rätit ja kirja ja vauva ja paita ja tissit... Kirjaa olen lukenut imetyksen aikana, muka pitääkseni itseni hereillä. Imetyslukemisena on jo mennyt Riikka Pulkkisen Totta ja tällä hetkellä luen Khaled Hosseinin Leijapoikaa.
Tuttia emme ole vielä(kään) antaneet vauvalle. On kyllä ollut tilanteita, jolloin tutti olisi varmasti ollut paikallaan. Onkohan se ollut vain aikaansaamattomuutta, kun ei olla saatu avattua tuttipakettia ja keitettyä niitä.. Pitääkö tutit edes keittää? Mutta kokonaisuutta ajatellen emme ole todenneet neidin sitä tarvitsevan.
Kestovaippoja olemme käyttäneet kuukauden aikana kymmenkunta kertaa. Sehän tekee siis reilusti enemmän kuin yksi viikossa! Tulisi varmasti enemmänkin käytettyä, mutta (nyt tulee hyvä tekosyy) asunnossamme pidetyt näytöt ovat häirinneet suuresti pyykinpesurutiineja. Ei tunnu järin mukavalta ripustella juuri käytettyjä kuoria ja imuja kuivumaan pitkin vessaa tai yleensäkin jättää pyykkejä narulle kuivumaan näytön ajaksi. Ihan kuin en voisi hetkeksi jemmata niitä likaisia vaikka pyykkikoriin... Toinen (teko)syy on se, että en vielä täysillä luota kestovaippojen vaatteidenkuivanapysymiskykyyn, joten en ole käyttänyt kestovaippoja muuten kuin kotona ollessa. Eikä tarvitse kannella märkiä vaippoja pitkin kyliä. Itsetehdyt ja pestävät liivinsuojukset ovat kyllä ympäri vuorokauden käytössä!
Tuttia emme ole vielä(kään) antaneet vauvalle. On kyllä ollut tilanteita, jolloin tutti olisi varmasti ollut paikallaan. Onkohan se ollut vain aikaansaamattomuutta, kun ei olla saatu avattua tuttipakettia ja keitettyä niitä.. Pitääkö tutit edes keittää? Mutta kokonaisuutta ajatellen emme ole todenneet neidin sitä tarvitsevan.
Kestovaippoja olemme käyttäneet kuukauden aikana kymmenkunta kertaa. Sehän tekee siis reilusti enemmän kuin yksi viikossa! Tulisi varmasti enemmänkin käytettyä, mutta (nyt tulee hyvä tekosyy) asunnossamme pidetyt näytöt ovat häirinneet suuresti pyykinpesurutiineja. Ei tunnu järin mukavalta ripustella juuri käytettyjä kuoria ja imuja kuivumaan pitkin vessaa tai yleensäkin jättää pyykkejä narulle kuivumaan näytön ajaksi. Ihan kuin en voisi hetkeksi jemmata niitä likaisia vaikka pyykkikoriin... Toinen (teko)syy on se, että en vielä täysillä luota kestovaippojen vaatteidenkuivanapysymiskykyyn, joten en ole käyttänyt kestovaippoja muuten kuin kotona ollessa. Eikä tarvitse kannella märkiä vaippoja pitkin kyliä. Itsetehdyt ja pestävät liivinsuojukset ovat kyllä ympäri vuorokauden käytössä!
Ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut myös ristiäisten järjestämistä. Ne pidetään muutaman viikon päästä perheen kesken. Nimi on ollut päätettynä varmaan puoli vuotta, mutta minä haluaisin vielä yhden ihan lyhyen nimen sinne rimpsun keskelle.. Isillä taitaa nytkin olla jo vaikeuksia muistaa mikä se ensimmäinen nimi oli. Isi ehti olla kotona meidän tyttöjen kanssa vain viikon ennen kuin palasi taas töihin. Isyyslomia ei ole vielä pidetty. Koitamme tähdätä ne samaan ajankohtaan muuton kanssa. Kunhan joku ensin ostaisi tämän meidän hyvillä kulkuyhteyksillä varustellun ja mahtavalla paikalla sijaitsevan ihanan kerrostalokolmiomme!
 |
| Sunnuntaikävelyllä Taivaskalliolla. |
Rakas tyttäremme täytti lauantaina yhden kuukauden. Juhlistimme sitä käymällä ystäväperheen luona päivällä sekä illemmalla mummila-ukkilassa. Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella nopeasti ja pelkään, että seuraavat kuukaudet menevät vielä nopeammin. Yksi palkitsevimmista asioista ensikuukauden aikana on ollut tyttäremme hymy! En nyt tarkoita sitä maitokooman aiheuttamaa ilmerallia, jossa vauva käy tahattomasti läpi ihan kaikki mahdolliset ilmeet, silmät kiinni. Vaan sitä, kun vauva ottaa hienosti katsekontaktia ja tarkkailee toisten kasvoja. Kun hänelle hymyilee, hän vastaa siihen maailman hellyyttävimmällä hymyllä! Äidin sydän on pakahtua sellaisesta ilmeestä. Miksi siitä hymystä on niin vaikeaa saada valokuvaa? Kun niitä hymyjä on jo väläytelty tovi niin keksin vasta sitten hakea kameran esille. Hymyt loppuvat yleensä siihen tai sitten en vaan ehdi painaa nappia ajoissa.
Kuukauden aikana olen saanut rutkasti itsevarmuutta vauvan kanssa toimimiseen. Vauvalla alkaa olla jonkinlaista rytmiä päivässään, joka helpottaa menojen suunnittelua. Kuukauteen mahtuu ihan muutama päivä, kun olemme olleet koko päivän näkemättä yhtäkään ystävää tai sukulaista. Lähes joka päivä joku on käynyt ihastelemassa uutta perheenjäsentä tai me olemme vuorostamme kyläilleet muualla. Minulla on pieni (turha?) pelko, että nyt kun vauva on kerran nähty niin vierailut vähenevät. Kalenterini on kyllä lähes täyteen buukattu ensi viikollekin... Toki minunkin täytyy olla aktiivinen rakkaiden ystävieni tapaamisessa eikä vain odottaa, että he kutsuvat itsensä meille kylään. Kun vauvan tarpeet tunnistaa, on helpompaa myös vierailla ystävien luona. On ihanaa, kun ystäväpiiriin mahtuu sekä lapsellisia että lapsettomia. Kuulumiset ja puheenaiheet ovat erilaisia ja se on kätevää myös ajankäytön kannalta: lapsellisia kavereita nähdään yleensä arkipäivisin ja muita iltaisin töiden jälkeen.
Kaiken kaikkiaan tyttäremme on ollut tähän asti mielestäni helppo vauva. Hän ei itke eikä kitise turhaan eikä "kiusallaan". Itku on useimmiten nälän merkki. Yöt menevät yleensä yhdellä tai kahdella heräämisellä. Silloinkaan hän ei itke kopassaan, vaan ääntelee ja lutkuttaa vaikka yöpuvun hihaansa. Itku alkaa yleensä sitten, kun vauva saadaan sänkyyn äidin viereen eikä maitobaari aukeakaan tarpeeksi nopeasti. Pitää asetella peitot ja tyynyt ja rätit ja kirja ja vauva ja paita ja tissit... Kirjaa olen lukenut imetyksen aikana, muka pitääkseni itseni hereillä. Imetyslukemisena on jo mennyt Riikka Pulkkisen Totta ja tällä hetkellä luen Khaled Hosseinin Leijapoikaa.
Tuttia emme ole vielä(kään) antaneet vauvalle. On kyllä ollut tilanteita, jolloin tutti olisi varmasti ollut paikallaan. Onkohan se ollut vain aikaansaamattomuutta, kun ei olla saatu avattua tuttipakettia ja keitettyä niitä.. Pitääkö tutit edes keittää? Mutta kokonaisuutta ajatellen emme ole todenneet neidin sitä tarvitsevan.
Kestovaippoja olemme käyttäneet kuukauden aikana kymmenkunta kertaa. Sehän tekee siis reilusti enemmän kuin yksi viikossa! Tulisi varmasti enemmänkin käytettyä, mutta (nyt tulee hyvä tekosyy) asunnossamme pidetyt näytöt ovat häirinneet suuresti pyykinpesurutiineja. Ei tunnu järin mukavalta ripustella juuri käytettyjä kuoria ja imuja kuivumaan pitkin vessaa tai yleensäkin jättää pyykkejä narulle kuivumaan näytön ajaksi. Ihan kuin en voisi hetkeksi jemmata niitä likaisia vaikka pyykkikoriin... Toinen (teko)syy on se, että en vielä täysillä luota kestovaippojen vaatteidenkuivanapysymiskykyyn, joten en ole käyttänyt kestovaippoja muuten kuin kotona ollessa. Eikä tarvitse kannella märkiä vaippoja pitkin kyliä. Itsetehdyt ja pestävät liivinsuojukset ovat kyllä ympäri vuorokauden käytössä!
Tuttia emme ole vielä(kään) antaneet vauvalle. On kyllä ollut tilanteita, jolloin tutti olisi varmasti ollut paikallaan. Onkohan se ollut vain aikaansaamattomuutta, kun ei olla saatu avattua tuttipakettia ja keitettyä niitä.. Pitääkö tutit edes keittää? Mutta kokonaisuutta ajatellen emme ole todenneet neidin sitä tarvitsevan.
Kestovaippoja olemme käyttäneet kuukauden aikana kymmenkunta kertaa. Sehän tekee siis reilusti enemmän kuin yksi viikossa! Tulisi varmasti enemmänkin käytettyä, mutta (nyt tulee hyvä tekosyy) asunnossamme pidetyt näytöt ovat häirinneet suuresti pyykinpesurutiineja. Ei tunnu järin mukavalta ripustella juuri käytettyjä kuoria ja imuja kuivumaan pitkin vessaa tai yleensäkin jättää pyykkejä narulle kuivumaan näytön ajaksi. Ihan kuin en voisi hetkeksi jemmata niitä likaisia vaikka pyykkikoriin... Toinen (teko)syy on se, että en vielä täysillä luota kestovaippojen vaatteidenkuivanapysymiskykyyn, joten en ole käyttänyt kestovaippoja muuten kuin kotona ollessa. Eikä tarvitse kannella märkiä vaippoja pitkin kyliä. Itsetehdyt ja pestävät liivinsuojukset ovat kyllä ympäri vuorokauden käytössä!
Ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut myös ristiäisten järjestämistä. Ne pidetään muutaman viikon päästä perheen kesken. Nimi on ollut päätettynä varmaan puoli vuotta, mutta minä haluaisin vielä yhden ihan lyhyen nimen sinne rimpsun keskelle.. Isillä taitaa nytkin olla jo vaikeuksia muistaa mikä se ensimmäinen nimi oli. Isi ehti olla kotona meidän tyttöjen kanssa vain viikon ennen kuin palasi taas töihin. Isyyslomia ei ole vielä pidetty. Koitamme tähdätä ne samaan ajankohtaan muuton kanssa. Kunhan joku ensin ostaisi tämän meidän hyvillä kulkuyhteyksillä varustellun ja mahtavalla paikalla sijaitsevan ihanan kerrostalokolmiomme!
|
| Sunnuntaikävelyllä Taivaskalliolla. |
No comments:
Post a Comment