Pages

Vanha muisto

Koulussa oli tyttö, jolla oli peruukki. Tai ainakin niin hänestä kerrottiin. Ei häntä nyt varsinaisesti kiusattu, mutta hänestä leviteltiin kaikenlaisia puheita ja juoruja. Toisaalta hän oli hyvin vahva persoona, joka ei pahemmin antanut asian häiritä. Minua se häiritsi enemmänkin. Kun esimerkiksi menin hänen kanssaan ruokalaan, kaikki tuijottivat häntä ja se tuntui minusta kamalalta.

Hänestä kerrottiin muun muassa, että hän olisi menettänyt hiuksensa Tšernobylin takia. En oikein uskonut siihen, olisihan moni muukin siinä tapauksessa kaljuuntunut. Myöhemmin olen arvellut, että hänelläkin oli varmaan alopecia. Suurin ongelma monelle taisi olla, kun hän oli saanut uintitunneilta vapautuksen!

Tytöt yleensä huomaavat, jos joku on käynyt kampaajalla. Kaikkien muiden uusia kampauksia aina kommentoitiin, mutta hänelle ei koskaan sanottu mitään, vaikka hänellä olisi ollut hyvinkin erilainen tyyli. Se kiukutti minua erityisesti. Kerran, kun hänellä oli uusi kampaus, rohkaisin itseni ja kysyin asiasta. Hän vastasi iloisesti, että kyllä on, kiitos kysymästä. Joku siinä vieressä taisi vähän närkästyä kysymyksestäni.

Pienillä paikkakunnilla kaikkea erilaista karsastetaan, varmaan vielä nykyäänkin. Olen yrittänyt löytää tuota vanhaa koulukaveriani, mutta hän on ilmeisesti muuttanut pois Suomesta. Enkä yhtään ihmettele, muutinhan itsekin pois tuolta ahdistavalta paikkakunnalta.

En tietenkään silloin voinut kuvitella, että minullakin olisi joskus alopecia. Noiden ihmisten käyttäytyminen vaikutti niin, että sairastuttuani ajattelin, että en koskaan tule käyttämään peruukkia. Pelkäsin, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin nuo koululaiset. No, toisin kuitenkin kävi, onneksi.
Koulussa oli tyttö, jolla oli peruukki. Tai ainakin niin hänestä kerrottiin. Ei häntä nyt varsinaisesti kiusattu, mutta hänestä leviteltiin kaikenlaisia puheita ja juoruja. Toisaalta hän oli hyvin vahva persoona, joka ei pahemmin antanut asian häiritä. Minua se häiritsi enemmänkin. Kun esimerkiksi menin hänen kanssaan ruokalaan, kaikki tuijottivat häntä ja se tuntui minusta kamalalta.

Hänestä kerrottiin muun muassa, että hän olisi menettänyt hiuksensa Tšernobylin takia. En oikein uskonut siihen, olisihan moni muukin siinä tapauksessa kaljuuntunut. Myöhemmin olen arvellut, että hänelläkin oli varmaan alopecia. Suurin ongelma monelle taisi olla, kun hän oli saanut uintitunneilta vapautuksen!

Tytöt yleensä huomaavat, jos joku on käynyt kampaajalla. Kaikkien muiden uusia kampauksia aina kommentoitiin, mutta hänelle ei koskaan sanottu mitään, vaikka hänellä olisi ollut hyvinkin erilainen tyyli. Se kiukutti minua erityisesti. Kerran, kun hänellä oli uusi kampaus, rohkaisin itseni ja kysyin asiasta. Hän vastasi iloisesti, että kyllä on, kiitos kysymästä. Joku siinä vieressä taisi vähän närkästyä kysymyksestäni.

Pienillä paikkakunnilla kaikkea erilaista karsastetaan, varmaan vielä nykyäänkin. Olen yrittänyt löytää tuota vanhaa koulukaveriani, mutta hän on ilmeisesti muuttanut pois Suomesta. Enkä yhtään ihmettele, muutinhan itsekin pois tuolta ahdistavalta paikkakunnalta.

En tietenkään silloin voinut kuvitella, että minullakin olisi joskus alopecia. Noiden ihmisten käyttäytyminen vaikutti niin, että sairastuttuani ajattelin, että en koskaan tule käyttämään peruukkia. Pelkäsin, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin nuo koululaiset. No, toisin kuitenkin kävi, onneksi.

No comments:

Post a Comment