Tyttäremme yksivuotisjuhlat

Tasan vuosi sitten olimme jo päässeet kotiin Kätilöopistolta. Olimme viidettä päivää kolmen hengen perhe. Ystäviä ja perheenjäseniä kävi meillä Oulunkylän kodissa ihastelemassa uutta ihmistä. Vauva oli tyytyväinen pikku tuhisija, hikotteli paljon, kuten vatsassa ollessaan. Imetys oli auvoisista lupauksista ja pumpulinpehmeistä kuvailuista huolimatta järkyttävän kivuliasta. Itkin ja imetin. Imetyksiä lukuunottamatta elo vauvan kanssa sujui hyvin. Tosin muistelen, että vauva söi rintaa noin 26 tuntia vuorokaudessa. Mutta nyt, nyt ihana pikku tuhisija on vuoden ikäinen tohottaja! Maailman ihaninta ja rakkainta tohottajaa juhlittiin viime torstaina.

 

Yritimme pitää vieraslistan lyhyenä ja kutsua vain lähipiirin, mutta äsken tehdyn laskelman mukaan talossa piipahti lopulta 30 vierasta. Ikäjakauma oli kuukauden ikäisestä päälle kuusikymppisiin. Kello kahdeksi kutsuttiin (äiti)ystävät jälkikasvuineen ja puoli kuudeksi kutsuttiin (työssäkäyvät) ystävät sekä perheenjäsenet. Jako oli oikein onnistunut, koska molemmissa seteissä vieraita oli 15.

 

Olin suunnitellut, että Inka nukkuu päiväunet puolesta päivästä kahteen, bailaa kaveidensa kanssa noin viiteen, ottaa torkut ja jatkaa bailaamista toisen kattauksen aikaan. Suunnitelma sujui oikein hyvin, tosin hän jätti välitorkut väliin! Likka bailasi kahdesta iltaan asti! Inka oli kyllä uskomattoman reipas. Hän jaksoi olla päivänsankarina koko pitkän päivän. Muutkin lapsivieraat olivat ihastuttavia ja kaikilla oli juhlafiilis.

 

Päivän ensimmäisessä vieraserässä mukana juhlimassa olivat muun muassa ihastuttavat Odotukseni-blogin Vilma, joka puolestaan täyttää huomenna vuoden sekä Mini Pumpkinin Vilja. Muut lapset olivat kuukaudesta kolmeen vuoteen. Vauvat, taaperot ja lapset touhusivat yhdessä ja erikseen ja näyttivät viihtyvän hyvin. Koko päivän vierassaldossa oli myös jokunen salamatkustaja. Mahtavaa, kun ystäväpiiriin tulee lisää äitejä ja vauvoja!

 

Leivoin juhliin yhteensä neljä pellillistä kahta eri pizzaa (salami-ananas-oliivi sekä pesto-vuohenjuusto-kirsikkatomaatti-pinjansiemen) ja pakasteyllätyksenä oli karjalanpiirakoita kera munavoin. Makeaksi suupalaksi leivoin porkkanakakkua sekä yllätysyllätys tuorejuustokakun! Lisäksi tarjolla oli fetasalaattia, porkkana- ja kurkkusuikaleita dippien kera, Sukulakuja, Prinsessa-keksejä ja riisisuklaata. Juhlan kunniaksi ostin ensimmäistä kertaa maissinaksuja ja hyvin kävi kaupaksi pikkuvieraille sekä päivänsankarille! Minun ja Inkan kummitädin gluteenittoman ruokavalion vuoksi tein omat gluteenittomat versiot molemmista pizzoista sekä tuorejuustokakusta. Porkkanakakun uskaltauduin tekemään gluteenittomana kaikille tarjottavana.

 

 

 

"Onks nyt kaikki?!"

 





Pieni päivänsankari sai mitä ihanimpia lahjoja, joilla on nyt leikitty, kolisteltu, luettu, katseltu ja ihasteltu monta päivää ja ties kuinka monta tulevaa vuotta! Siskoni toi Inkalle kellaristaan kaivamansa 70-luvun nukenvaunut, joita olen kaiholla odottanut saapuvaksi. Niillä olen itsekin vuosikaudet leikkinyt. Kuvissa näkyvä punainen taaperokärry taitaa olla yhtä vanha, mutta sen Inka on saanut käyttöönsä jo alkukesästä. (Suvumme retroleluista suunnittelen kirjoittavani myöhemmin!)

 

Kaikki lahjat olivat todella mieluisia ja Inkan näköisiä (joku saattaisi kröhäistä tässä kohdassa), mutta Inka totisesti arvostaa muun muassa kirjoja ja puisia leluja! Pienet vieraat tutustuivat lahjoihin samantien ja isommat näyttivät miten ne toimivat ja mitä niillä tehdään. Ihastuttavaa yhteisöllisyyttä lasten keskuudessa! Pientä romanssiakin oli ilmassa, kun puolivuotiaat löysivät toistensa katseet. Juhlat olivat mielestäni kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet! Itselläni oli hyvä olla enkä edes joutanut stressaamaan mistään. Haluamme Inkan ja isännän kanssa kiittää kaikkia juhlijoita ja onnittelijoita. Vieraat tekevät juhlan!

 

 

Tasan vuosi sitten olimme jo päässeet kotiin Kätilöopistolta. Olimme viidettä päivää kolmen hengen perhe. Ystäviä ja perheenjäseniä kävi meillä Oulunkylän kodissa ihastelemassa uutta ihmistä. Vauva oli tyytyväinen pikku tuhisija, hikotteli paljon, kuten vatsassa ollessaan. Imetys oli auvoisista lupauksista ja pumpulinpehmeistä kuvailuista huolimatta järkyttävän kivuliasta. Itkin ja imetin. Imetyksiä lukuunottamatta elo vauvan kanssa sujui hyvin. Tosin muistelen, että vauva söi rintaa noin 26 tuntia vuorokaudessa. Mutta nyt, nyt ihana pikku tuhisija on vuoden ikäinen tohottaja! Maailman ihaninta ja rakkainta tohottajaa juhlittiin viime torstaina.

 

Yritimme pitää vieraslistan lyhyenä ja kutsua vain lähipiirin, mutta äsken tehdyn laskelman mukaan talossa piipahti lopulta 30 vierasta. Ikäjakauma oli kuukauden ikäisestä päälle kuusikymppisiin. Kello kahdeksi kutsuttiin (äiti)ystävät jälkikasvuineen ja puoli kuudeksi kutsuttiin (työssäkäyvät) ystävät sekä perheenjäsenet. Jako oli oikein onnistunut, koska molemmissa seteissä vieraita oli 15.

 

Olin suunnitellut, että Inka nukkuu päiväunet puolesta päivästä kahteen, bailaa kaveidensa kanssa noin viiteen, ottaa torkut ja jatkaa bailaamista toisen kattauksen aikaan. Suunnitelma sujui oikein hyvin, tosin hän jätti välitorkut väliin! Likka bailasi kahdesta iltaan asti! Inka oli kyllä uskomattoman reipas. Hän jaksoi olla päivänsankarina koko pitkän päivän. Muutkin lapsivieraat olivat ihastuttavia ja kaikilla oli juhlafiilis.

 

Päivän ensimmäisessä vieraserässä mukana juhlimassa olivat muun muassa ihastuttavat Odotukseni-blogin Vilma, joka puolestaan täyttää huomenna vuoden sekä Mini Pumpkinin Vilja. Muut lapset olivat kuukaudesta kolmeen vuoteen. Vauvat, taaperot ja lapset touhusivat yhdessä ja erikseen ja näyttivät viihtyvän hyvin. Koko päivän vierassaldossa oli myös jokunen salamatkustaja. Mahtavaa, kun ystäväpiiriin tulee lisää äitejä ja vauvoja!

 

Leivoin juhliin yhteensä neljä pellillistä kahta eri pizzaa (salami-ananas-oliivi sekä pesto-vuohenjuusto-kirsikkatomaatti-pinjansiemen) ja pakasteyllätyksenä oli karjalanpiirakoita kera munavoin. Makeaksi suupalaksi leivoin porkkanakakkua sekä yllätysyllätys tuorejuustokakun! Lisäksi tarjolla oli fetasalaattia, porkkana- ja kurkkusuikaleita dippien kera, Sukulakuja, Prinsessa-keksejä ja riisisuklaata. Juhlan kunniaksi ostin ensimmäistä kertaa maissinaksuja ja hyvin kävi kaupaksi pikkuvieraille sekä päivänsankarille! Minun ja Inkan kummitädin gluteenittoman ruokavalion vuoksi tein omat gluteenittomat versiot molemmista pizzoista sekä tuorejuustokakusta. Porkkanakakun uskaltauduin tekemään gluteenittomana kaikille tarjottavana.

 

 

 

"Onks nyt kaikki?!"

 





Pieni päivänsankari sai mitä ihanimpia lahjoja, joilla on nyt leikitty, kolisteltu, luettu, katseltu ja ihasteltu monta päivää ja ties kuinka monta tulevaa vuotta! Siskoni toi Inkalle kellaristaan kaivamansa 70-luvun nukenvaunut, joita olen kaiholla odottanut saapuvaksi. Niillä olen itsekin vuosikaudet leikkinyt. Kuvissa näkyvä punainen taaperokärry taitaa olla yhtä vanha, mutta sen Inka on saanut käyttöönsä jo alkukesästä. (Suvumme retroleluista suunnittelen kirjoittavani myöhemmin!)

 

Kaikki lahjat olivat todella mieluisia ja Inkan näköisiä (joku saattaisi kröhäistä tässä kohdassa), mutta Inka totisesti arvostaa muun muassa kirjoja ja puisia leluja! Pienet vieraat tutustuivat lahjoihin samantien ja isommat näyttivät miten ne toimivat ja mitä niillä tehdään. Ihastuttavaa yhteisöllisyyttä lasten keskuudessa! Pientä romanssiakin oli ilmassa, kun puolivuotiaat löysivät toistensa katseet. Juhlat olivat mielestäni kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet! Itselläni oli hyvä olla enkä edes joutanut stressaamaan mistään. Haluamme Inkan ja isännän kanssa kiittää kaikkia juhlijoita ja onnittelijoita. Vieraat tekevät juhlan!