Vanhempani ovat olleet kaukaa viisaita, kun ovat säilyttäneet sekä minun että isosiskoni tärkeitä leluja. Ja mikä hienointa, joukossa on myös minun äitini vanha nukkekoti! Kävin jokunen kuukausi sitten tonkimassa vanhempieni häkkikellaria ja mitä aarteita sieltä löytyikään! Vanhojen lelujeni ja kirjojeni lisäksi siellä oli tallessa kyseinen ihana nukkekoti sekä siskoni vanhat taaperokärryt. Häkkikellarin perälle asti emme päässeet, joten pahvilaatikoiden uumenista saattaa löytyä vielä lisää aarteita.
Aarteisiin kuuluu vielä siskoni vanhat nukenvaunut. Ne saapuivat taloomme Inkan yksivuotissyntymäpäiville. Nukenvaunut ovat olleet lapsuuteni jälkeen siskoni tyttärellä eli kummitytölläni, mutta ovat edelleen yhtä hienossa kunnossa kuin ennenkin. Niistä on selkeästi pidetty hyvää huolta! Nukenvaunujen alkuperästä löytyy tarina, joka juontaa juurensa 70-luvun lopulle.
Äitini Olof-isä keräsi aikanaan postimerkkejä ja hänen kuoltuaan jäljelle jäi isot postimerkkikokoelmat. Isäni tutun vaimolla oli 70-luvulla lelukauppa. Vanhempani antoivat säkillisen irtonaisia postimerkkejä lelukauppiaalle ja kaupat oli tehty. Isosiskoni sai upeat punaiset nukenvaunut!
Vaunut ovat vielä kävelemään opettelevalle Inkalle aivan liian korkeat, mutta toivon niin kovasti näkeväni hänet työntelemässä näitä pihalla ja hiekkatiellä nukke kyydissä. Mummo antoi Inkalle syntymäpäivälahjaksi (muun muassa) nuken, joka Marjataksi nimettiin. Myös oman vanhan Viivi-nukkeni luovutan mielelläni tyttäreni leikkeihin.
Punaiset taaperokärryt ovat myös 70-luvun lopulta eli ne ovat myös isosiskolleni hankitut. Ne ostettiin kuulemma Hakaniemessä sijaitsevasta lelukaupasta. Inka työntelee niitä mielellään. Olemme laittaneet painoksi kaksi tiiliskiveä, jotteivät kärryt lähde ihan käsistä! Kynnysten ja matonreunojen yli saa vielä auttaa, mutta odotan kyllä innolla, kun likka hurjastelee niiden kanssa ihan omin voimin.
Kellarin uumenien hienoin aarre on nukkekoti. Äitini Olof-isä on tehnyt sen itse tyttärelleen 50-luvulla. Olof teki itse myös osan puisista kalusteista, mutta jotkut ovat aikojen saatossa hävinneet tai menneet rikki. Äitini äiti Ilmi sisusti nukkekodin ja alkuperäiset tapetit ja verhot ovat edelleen paikoillaan. Äitini hankki itse lapsena osan huonekaluista, mutta myös niitä on ajan hammas nakertanut. Nukkekodin matot ovat myös alkuperäisiä: äitini on kutonut ne itse pienillä kangaspuilla.
Nukkekodin alkuperäisistä asukkaista muutama on tallessa. Ihan parhaassa terässä eivät hekään enää ole. Emännältä näyttää olevan kaula katkeamassa ja yhden lapsen kädet ovat poikki ranteista alaspäin. Vain emäntä on vaatteissa, tosin hänen mekkonsa on revennyt. Mutta sen kyllä näkee, että paljon niillä on leikitty kuudessakymmenessä vuodessa!
Pienen talon kylpyhuoneessa on jonain vuosikymmenenä sattunut vesivahinko, joka on valitettavasti levinnyt myös keittiöön. Kylpyhuoneessa on mitä ilmeisimmin kylvetty oikeassa vedessä ja kylpyleikit ovat menneet hieman polskimiseksi. Luotan ajan kuivattaneen kosteusvauriot, koska mitään elävää pinnoilla ei näy... Haaveenani on remontoida ja sisustaa talo uuteen uskoon kunnioittaen tietenkin isopapan ja isomummon käsityötä.
Nukkekoti on ollut Inkan huoneessa jo muutaman kuukauden. Saattaa mennä vielä monta vuotta ennen kuin raaskin antaa Inkan edes koskea koko nukkekotiin! Tänään hän sylissä ollessaan kovasti osoitteli sisustettua nukkekotia hokien "Kato, kato!", mutta äiti kiinnitti huomion toisaalle, ettei vaan tyttö vielä kiinnostuisi omasta leikkikalustaan liikaa...
Äitini Olof-isä keräsi aikanaan postimerkkejä ja hänen kuoltuaan jäljelle jäi isot postimerkkikokoelmat. Isäni tutun vaimolla oli 70-luvulla lelukauppa. Vanhempani antoivat säkillisen irtonaisia postimerkkejä lelukauppiaalle ja kaupat oli tehty. Isosiskoni sai upeat punaiset nukenvaunut!
Vaunut ovat vielä kävelemään opettelevalle Inkalle aivan liian korkeat, mutta toivon niin kovasti näkeväni hänet työntelemässä näitä pihalla ja hiekkatiellä nukke kyydissä. Mummo antoi Inkalle syntymäpäivälahjaksi (muun muassa) nuken, joka Marjataksi nimettiin. Myös oman vanhan Viivi-nukkeni luovutan mielelläni tyttäreni leikkeihin.
Punaiset taaperokärryt ovat myös 70-luvun lopulta eli ne ovat myös isosiskolleni hankitut. Ne ostettiin kuulemma Hakaniemessä sijaitsevasta lelukaupasta. Inka työntelee niitä mielellään. Olemme laittaneet painoksi kaksi tiiliskiveä, jotteivät kärryt lähde ihan käsistä! Kynnysten ja matonreunojen yli saa vielä auttaa, mutta odotan kyllä innolla, kun likka hurjastelee niiden kanssa ihan omin voimin.
 |
| Myös kyytin päässyt nalle on isosiskoni vanha ja vähintään 70-luvun lopulta. |
Kellarin uumenien hienoin aarre on nukkekoti. Äitini Olof-isä on tehnyt sen itse tyttärelleen 50-luvulla. Olof teki itse myös osan puisista kalusteista, mutta jotkut ovat aikojen saatossa hävinneet tai menneet rikki. Äitini äiti Ilmi sisusti nukkekodin ja alkuperäiset tapetit ja verhot ovat edelleen paikoillaan. Äitini hankki itse lapsena osan huonekaluista, mutta myös niitä on ajan hammas nakertanut. Nukkekodin matot ovat myös alkuperäisiä: äitini on kutonut ne itse pienillä kangaspuilla.
Nukkekodin alkuperäisistä asukkaista muutama on tallessa. Ihan parhaassa terässä eivät hekään enää ole. Emännältä näyttää olevan kaula katkeamassa ja yhden lapsen kädet ovat poikki ranteista alaspäin. Vain emäntä on vaatteissa, tosin hänen mekkonsa on revennyt. Mutta sen kyllä näkee, että paljon niillä on leikitty kuudessakymmenessä vuodessa!
Pienen talon kylpyhuoneessa on jonain vuosikymmenenä sattunut vesivahinko, joka on valitettavasti levinnyt myös keittiöön. Kylpyhuoneessa on mitä ilmeisimmin kylvetty oikeassa vedessä ja kylpyleikit ovat menneet hieman polskimiseksi. Luotan ajan kuivattaneen kosteusvauriot, koska mitään elävää pinnoilla ei näy... Haaveenani on remontoida ja sisustaa talo uuteen uskoon kunnioittaen tietenkin isopapan ja isomummon käsityötä.
Nukkekoti on ollut Inkan huoneessa jo muutaman kuukauden. Saattaa mennä vielä monta vuotta ennen kuin raaskin antaa Inkan edes koskea koko nukkekotiin! Tänään hän sylissä ollessaan kovasti osoitteli sisustettua nukkekotia hokien "Kato, kato!", mutta äiti kiinnitti huomion toisaalle, ettei vaan tyttö vielä kiinnostuisi omasta leikkikalustaan liikaa...
Vanhempani ovat olleet kaukaa viisaita, kun ovat säilyttäneet sekä minun että isosiskoni tärkeitä leluja. Ja mikä hienointa, joukossa on myös minun äitini vanha nukkekoti! Kävin jokunen kuukausi sitten tonkimassa vanhempieni häkkikellaria ja mitä aarteita sieltä löytyikään! Vanhojen lelujeni ja kirjojeni lisäksi siellä oli tallessa kyseinen ihana nukkekoti sekä siskoni vanhat taaperokärryt. Häkkikellarin perälle asti emme päässeet, joten pahvilaatikoiden uumenista saattaa löytyä vielä lisää aarteita.
Aarteisiin kuuluu vielä siskoni vanhat nukenvaunut. Ne saapuivat taloomme Inkan yksivuotissyntymäpäiville. Nukenvaunut ovat olleet lapsuuteni jälkeen siskoni tyttärellä eli kummitytölläni, mutta ovat edelleen yhtä hienossa kunnossa kuin ennenkin. Niistä on selkeästi pidetty hyvää huolta! Nukenvaunujen alkuperästä löytyy tarina, joka juontaa juurensa 70-luvun lopulle.
Äitini Olof-isä keräsi aikanaan postimerkkejä ja hänen kuoltuaan jäljelle jäi isot postimerkkikokoelmat. Isäni tutun vaimolla oli 70-luvulla lelukauppa. Vanhempani antoivat säkillisen irtonaisia postimerkkejä lelukauppiaalle ja kaupat oli tehty. Isosiskoni sai upeat punaiset nukenvaunut!
Vaunut ovat vielä kävelemään opettelevalle Inkalle aivan liian korkeat, mutta toivon niin kovasti näkeväni hänet työntelemässä näitä pihalla ja hiekkatiellä nukke kyydissä. Mummo antoi Inkalle syntymäpäivälahjaksi (muun muassa) nuken, joka Marjataksi nimettiin. Myös oman vanhan Viivi-nukkeni luovutan mielelläni tyttäreni leikkeihin.
Punaiset taaperokärryt ovat myös 70-luvun lopulta eli ne ovat myös isosiskolleni hankitut. Ne ostettiin kuulemma Hakaniemessä sijaitsevasta lelukaupasta. Inka työntelee niitä mielellään. Olemme laittaneet painoksi kaksi tiiliskiveä, jotteivät kärryt lähde ihan käsistä! Kynnysten ja matonreunojen yli saa vielä auttaa, mutta odotan kyllä innolla, kun likka hurjastelee niiden kanssa ihan omin voimin.
Kellarin uumenien hienoin aarre on nukkekoti. Äitini Olof-isä on tehnyt sen itse tyttärelleen 50-luvulla. Olof teki itse myös osan puisista kalusteista, mutta jotkut ovat aikojen saatossa hävinneet tai menneet rikki. Äitini äiti Ilmi sisusti nukkekodin ja alkuperäiset tapetit ja verhot ovat edelleen paikoillaan. Äitini hankki itse lapsena osan huonekaluista, mutta myös niitä on ajan hammas nakertanut. Nukkekodin matot ovat myös alkuperäisiä: äitini on kutonut ne itse pienillä kangaspuilla.
Nukkekodin alkuperäisistä asukkaista muutama on tallessa. Ihan parhaassa terässä eivät hekään enää ole. Emännältä näyttää olevan kaula katkeamassa ja yhden lapsen kädet ovat poikki ranteista alaspäin. Vain emäntä on vaatteissa, tosin hänen mekkonsa on revennyt. Mutta sen kyllä näkee, että paljon niillä on leikitty kuudessakymmenessä vuodessa!
Pienen talon kylpyhuoneessa on jonain vuosikymmenenä sattunut vesivahinko, joka on valitettavasti levinnyt myös keittiöön. Kylpyhuoneessa on mitä ilmeisimmin kylvetty oikeassa vedessä ja kylpyleikit ovat menneet hieman polskimiseksi. Luotan ajan kuivattaneen kosteusvauriot, koska mitään elävää pinnoilla ei näy... Haaveenani on remontoida ja sisustaa talo uuteen uskoon kunnioittaen tietenkin isopapan ja isomummon käsityötä.
Nukkekoti on ollut Inkan huoneessa jo muutaman kuukauden. Saattaa mennä vielä monta vuotta ennen kuin raaskin antaa Inkan edes koskea koko nukkekotiin! Tänään hän sylissä ollessaan kovasti osoitteli sisustettua nukkekotia hokien "Kato, kato!", mutta äiti kiinnitti huomion toisaalle, ettei vaan tyttö vielä kiinnostuisi omasta leikkikalustaan liikaa...
Äitini Olof-isä keräsi aikanaan postimerkkejä ja hänen kuoltuaan jäljelle jäi isot postimerkkikokoelmat. Isäni tutun vaimolla oli 70-luvulla lelukauppa. Vanhempani antoivat säkillisen irtonaisia postimerkkejä lelukauppiaalle ja kaupat oli tehty. Isosiskoni sai upeat punaiset nukenvaunut!
Vaunut ovat vielä kävelemään opettelevalle Inkalle aivan liian korkeat, mutta toivon niin kovasti näkeväni hänet työntelemässä näitä pihalla ja hiekkatiellä nukke kyydissä. Mummo antoi Inkalle syntymäpäivälahjaksi (muun muassa) nuken, joka Marjataksi nimettiin. Myös oman vanhan Viivi-nukkeni luovutan mielelläni tyttäreni leikkeihin.
Punaiset taaperokärryt ovat myös 70-luvun lopulta eli ne ovat myös isosiskolleni hankitut. Ne ostettiin kuulemma Hakaniemessä sijaitsevasta lelukaupasta. Inka työntelee niitä mielellään. Olemme laittaneet painoksi kaksi tiiliskiveä, jotteivät kärryt lähde ihan käsistä! Kynnysten ja matonreunojen yli saa vielä auttaa, mutta odotan kyllä innolla, kun likka hurjastelee niiden kanssa ihan omin voimin.
|
| Myös kyytin päässyt nalle on isosiskoni vanha ja vähintään 70-luvun lopulta. |
Kellarin uumenien hienoin aarre on nukkekoti. Äitini Olof-isä on tehnyt sen itse tyttärelleen 50-luvulla. Olof teki itse myös osan puisista kalusteista, mutta jotkut ovat aikojen saatossa hävinneet tai menneet rikki. Äitini äiti Ilmi sisusti nukkekodin ja alkuperäiset tapetit ja verhot ovat edelleen paikoillaan. Äitini hankki itse lapsena osan huonekaluista, mutta myös niitä on ajan hammas nakertanut. Nukkekodin matot ovat myös alkuperäisiä: äitini on kutonut ne itse pienillä kangaspuilla.
Nukkekodin alkuperäisistä asukkaista muutama on tallessa. Ihan parhaassa terässä eivät hekään enää ole. Emännältä näyttää olevan kaula katkeamassa ja yhden lapsen kädet ovat poikki ranteista alaspäin. Vain emäntä on vaatteissa, tosin hänen mekkonsa on revennyt. Mutta sen kyllä näkee, että paljon niillä on leikitty kuudessakymmenessä vuodessa!
Pienen talon kylpyhuoneessa on jonain vuosikymmenenä sattunut vesivahinko, joka on valitettavasti levinnyt myös keittiöön. Kylpyhuoneessa on mitä ilmeisimmin kylvetty oikeassa vedessä ja kylpyleikit ovat menneet hieman polskimiseksi. Luotan ajan kuivattaneen kosteusvauriot, koska mitään elävää pinnoilla ei näy... Haaveenani on remontoida ja sisustaa talo uuteen uskoon kunnioittaen tietenkin isopapan ja isomummon käsityötä.
Nukkekoti on ollut Inkan huoneessa jo muutaman kuukauden. Saattaa mennä vielä monta vuotta ennen kuin raaskin antaa Inkan edes koskea koko nukkekotiin! Tänään hän sylissä ollessaan kovasti osoitteli sisustettua nukkekotia hokien "Kato, kato!", mutta äiti kiinnitti huomion toisaalle, ettei vaan tyttö vielä kiinnostuisi omasta leikkikalustaan liikaa...
No comments:
Post a Comment