Olen vähän aikaa ollut kirjoittamatta, koska on aika raskasta lähes päivittäin pohtia alopeciaa. Olenkin välillä ollut ajattelematta koko asiaa.
Tosin tästä ei tiettenkään koskaan kokonaan pääse eroon. Esimerkiksi hiljattain luulin menneeni juhliin, joissa ei tarvitse asiaa miettiä, kun paikalla oli enimmäkseen sukulaisia. Kuitenkin asia tuli esiin siellä, koska eräs henkilö alkoi puhua siellä Iholiitosta. Hän sanoi, että hän on käynyt Iholiiton vertaistukihenkilökurssin, hänelläkin on jokin ihosairaus siis. Mainitsin itsekin, että kuulun itsekin Iholiittoon. Sanoin myös, että en haluaisi asiasta juuri sillä hetkellä puhua, mutta voidaan jatkaa asiaa toiste. Luulin, että asia jäisi sillä erää siihen. Kuitenkin kun istuin samaan pöytään, hän alkoikin "kuulustella" minua ja tiedusteli diagnoosiani. Hän arvuutteli sitä ja kun vihdoin kerroin, että minulla on alopecia, niin hän sanoi, että hän oli huomannut peruukkini jo ensimmäisen kerran tavattuamme. Kuulemma kun on käynyt vertaistukikurssin, niin sen huomaa heti! Ihmettelin vähän, että miksi hän sitten arvuutteli ensin.
No sitten hän piti pienen puheen aiheesta, että alopecia on vain kosmeettinen haitta ja hän tietää paljon pahempiakin ihosairauksia. Ihan kuin minä en tietäisi.
En oikein tajua logiikkaa, että jonkun mielestä on hyväksyttävää udella toisen ihosairaudesta. Tietysti on aivan eri asia, jos henkilö itse haluaa puhua. Myöhemmin annoin hieman palautetta hänelle asiasta, koska minusta on aika paha juttu, jos vertaistukihenkilökurssilla opetetaan, että näin voi toimia. Vaitiolovelvollisuudenkin suhteen oli vähän niin ja näin. En edes tiedä, kuka sukulaisistani kuuli tämän kaiken, voi olla, että jotkut kuulivat ainakin osan. En ole kaikille sukulaisilleni kertonut alopeciasta. Ja nyt tuli semmoinen tunne, että kaikki tietävät ja tuijottivat minua.
Hän myöhemmin kyllä pahoitteli, mutta perusteli käytöstään sillä, että kuulemma tuntee toisenkin alopeetikon, jolla ei ole mitään ongelmaa asiasta, joten oletti, ettei minullakaan ole. Eli syyhän onkin tietysti minussa. Lisäksi hän oletti, että haluan avautua, jos hän huomauttaa peruukistani! Eli samalla logiikalla: jos esim. huomaa, että jollain on ylipainoa, niin yhtä hyvin voi mennä sanomaan: "Huomasin heti, että olet lihava. Nyt varmaan haluat kertoa minulle laihduttamisesta!" :O
Joo, jäi vähän ikävä jälkimaku juhlista. Muutenkin tuli sellainen olo, ettei huvita pitää enää peruukkia, koska pelkään taas, että se huomataan. Eihän sillä tietysti ole väliä, vaikka huomataankin, mutta siltikin ärsyttää. Ja minulla olisi kohta tilattava aika uutta peruukkia sovittamaan.
Jos käyttäisin esim. huivia tai olisin pää paljaana, olisi asia aivan toinen, koska silloin ehkä jopa voisi olettaa, että joku kysäisee jotain asiasta. Tosin silloin kaikki varmaan kyselisivät, että onko minulla syöpä. :(
No, varmaan kaikissa sukujuhlissa tapahtuu vastaavaa. Udeltiin minulta toistakin asiaa, miksei minulla ole jo lapsia ja koska niitä vauvoja oikein tulee. Joitakin tuntuvat kiinnostavan hirveästi toisten asiat! Ehkä pahinta tässä on se, kun vasta jälkeenpäin tajuaa, että olisi pitänyt vastata jotain erittäin nasevaa, mutta valitettavasti kaikki hyvät vastakommentit tulevat vasta kotona mieleen.
Toisaalta, nyt ainakin tiedän, miten ei kannata toimia, jos itse olen joskus tukihenkilönä!
Tosin tästä ei tiettenkään koskaan kokonaan pääse eroon. Esimerkiksi hiljattain luulin menneeni juhliin, joissa ei tarvitse asiaa miettiä, kun paikalla oli enimmäkseen sukulaisia. Kuitenkin asia tuli esiin siellä, koska eräs henkilö alkoi puhua siellä Iholiitosta. Hän sanoi, että hän on käynyt Iholiiton vertaistukihenkilökurssin, hänelläkin on jokin ihosairaus siis. Mainitsin itsekin, että kuulun itsekin Iholiittoon. Sanoin myös, että en haluaisi asiasta juuri sillä hetkellä puhua, mutta voidaan jatkaa asiaa toiste. Luulin, että asia jäisi sillä erää siihen. Kuitenkin kun istuin samaan pöytään, hän alkoikin "kuulustella" minua ja tiedusteli diagnoosiani. Hän arvuutteli sitä ja kun vihdoin kerroin, että minulla on alopecia, niin hän sanoi, että hän oli huomannut peruukkini jo ensimmäisen kerran tavattuamme. Kuulemma kun on käynyt vertaistukikurssin, niin sen huomaa heti! Ihmettelin vähän, että miksi hän sitten arvuutteli ensin.
No sitten hän piti pienen puheen aiheesta, että alopecia on vain kosmeettinen haitta ja hän tietää paljon pahempiakin ihosairauksia. Ihan kuin minä en tietäisi.
En oikein tajua logiikkaa, että jonkun mielestä on hyväksyttävää udella toisen ihosairaudesta. Tietysti on aivan eri asia, jos henkilö itse haluaa puhua. Myöhemmin annoin hieman palautetta hänelle asiasta, koska minusta on aika paha juttu, jos vertaistukihenkilökurssilla opetetaan, että näin voi toimia. Vaitiolovelvollisuudenkin suhteen oli vähän niin ja näin. En edes tiedä, kuka sukulaisistani kuuli tämän kaiken, voi olla, että jotkut kuulivat ainakin osan. En ole kaikille sukulaisilleni kertonut alopeciasta. Ja nyt tuli semmoinen tunne, että kaikki tietävät ja tuijottivat minua.
Hän myöhemmin kyllä pahoitteli, mutta perusteli käytöstään sillä, että kuulemma tuntee toisenkin alopeetikon, jolla ei ole mitään ongelmaa asiasta, joten oletti, ettei minullakaan ole. Eli syyhän onkin tietysti minussa. Lisäksi hän oletti, että haluan avautua, jos hän huomauttaa peruukistani! Eli samalla logiikalla: jos esim. huomaa, että jollain on ylipainoa, niin yhtä hyvin voi mennä sanomaan: "Huomasin heti, että olet lihava. Nyt varmaan haluat kertoa minulle laihduttamisesta!" :O
Joo, jäi vähän ikävä jälkimaku juhlista. Muutenkin tuli sellainen olo, ettei huvita pitää enää peruukkia, koska pelkään taas, että se huomataan. Eihän sillä tietysti ole väliä, vaikka huomataankin, mutta siltikin ärsyttää. Ja minulla olisi kohta tilattava aika uutta peruukkia sovittamaan.
Jos käyttäisin esim. huivia tai olisin pää paljaana, olisi asia aivan toinen, koska silloin ehkä jopa voisi olettaa, että joku kysäisee jotain asiasta. Tosin silloin kaikki varmaan kyselisivät, että onko minulla syöpä. :(
No, varmaan kaikissa sukujuhlissa tapahtuu vastaavaa. Udeltiin minulta toistakin asiaa, miksei minulla ole jo lapsia ja koska niitä vauvoja oikein tulee. Joitakin tuntuvat kiinnostavan hirveästi toisten asiat! Ehkä pahinta tässä on se, kun vasta jälkeenpäin tajuaa, että olisi pitänyt vastata jotain erittäin nasevaa, mutta valitettavasti kaikki hyvät vastakommentit tulevat vasta kotona mieleen.
Toisaalta, nyt ainakin tiedän, miten ei kannata toimia, jos itse olen joskus tukihenkilönä!
Tosin tästä ei tiettenkään koskaan kokonaan pääse eroon. Esimerkiksi hiljattain luulin menneeni juhliin, joissa ei tarvitse asiaa miettiä, kun paikalla oli enimmäkseen sukulaisia. Kuitenkin asia tuli esiin siellä, koska eräs henkilö alkoi puhua siellä Iholiitosta. Hän sanoi, että hän on käynyt Iholiiton vertaistukihenkilökurssin, hänelläkin on jokin ihosairaus siis. Mainitsin itsekin, että kuulun itsekin Iholiittoon. Sanoin myös, että en haluaisi asiasta juuri sillä hetkellä puhua, mutta voidaan jatkaa asiaa toiste. Luulin, että asia jäisi sillä erää siihen. Kuitenkin kun istuin samaan pöytään, hän alkoikin "kuulustella" minua ja tiedusteli diagnoosiani. Hän arvuutteli sitä ja kun vihdoin kerroin, että minulla on alopecia, niin hän sanoi, että hän oli huomannut peruukkini jo ensimmäisen kerran tavattuamme. Kuulemma kun on käynyt vertaistukikurssin, niin sen huomaa heti! Ihmettelin vähän, että miksi hän sitten arvuutteli ensin.
No sitten hän piti pienen puheen aiheesta, että alopecia on vain kosmeettinen haitta ja hän tietää paljon pahempiakin ihosairauksia. Ihan kuin minä en tietäisi.
En oikein tajua logiikkaa, että jonkun mielestä on hyväksyttävää udella toisen ihosairaudesta. Tietysti on aivan eri asia, jos henkilö itse haluaa puhua. Myöhemmin annoin hieman palautetta hänelle asiasta, koska minusta on aika paha juttu, jos vertaistukihenkilökurssilla opetetaan, että näin voi toimia. Vaitiolovelvollisuudenkin suhteen oli vähän niin ja näin. En edes tiedä, kuka sukulaisistani kuuli tämän kaiken, voi olla, että jotkut kuulivat ainakin osan. En ole kaikille sukulaisilleni kertonut alopeciasta. Ja nyt tuli semmoinen tunne, että kaikki tietävät ja tuijottivat minua.
Hän myöhemmin kyllä pahoitteli, mutta perusteli käytöstään sillä, että kuulemma tuntee toisenkin alopeetikon, jolla ei ole mitään ongelmaa asiasta, joten oletti, ettei minullakaan ole. Eli syyhän onkin tietysti minussa. Lisäksi hän oletti, että haluan avautua, jos hän huomauttaa peruukistani! Eli samalla logiikalla: jos esim. huomaa, että jollain on ylipainoa, niin yhtä hyvin voi mennä sanomaan: "Huomasin heti, että olet lihava. Nyt varmaan haluat kertoa minulle laihduttamisesta!" :O
Joo, jäi vähän ikävä jälkimaku juhlista. Muutenkin tuli sellainen olo, ettei huvita pitää enää peruukkia, koska pelkään taas, että se huomataan. Eihän sillä tietysti ole väliä, vaikka huomataankin, mutta siltikin ärsyttää. Ja minulla olisi kohta tilattava aika uutta peruukkia sovittamaan.
Jos käyttäisin esim. huivia tai olisin pää paljaana, olisi asia aivan toinen, koska silloin ehkä jopa voisi olettaa, että joku kysäisee jotain asiasta. Tosin silloin kaikki varmaan kyselisivät, että onko minulla syöpä. :(
No, varmaan kaikissa sukujuhlissa tapahtuu vastaavaa. Udeltiin minulta toistakin asiaa, miksei minulla ole jo lapsia ja koska niitä vauvoja oikein tulee. Joitakin tuntuvat kiinnostavan hirveästi toisten asiat! Ehkä pahinta tässä on se, kun vasta jälkeenpäin tajuaa, että olisi pitänyt vastata jotain erittäin nasevaa, mutta valitettavasti kaikki hyvät vastakommentit tulevat vasta kotona mieleen.
Toisaalta, nyt ainakin tiedän, miten ei kannata toimia, jos itse olen joskus tukihenkilönä!
No comments:
Post a Comment