Perheemme uusi hiustilanne

Edellisen kerran leikkautin hiuksiani joskus pari vuotta sitten. Silloin malliksi leikattiin kutakuinkin polkkatukka, jota piristettiin vaaleilla raidoilla. Silloinen hiustenväri oli hyvin tumma ja luonnollinen värini on omasta mielestäni lähinnä maantienharmaa. Ajattelin silti kasvattaa oman värini takaisin, koska noin viidentoista vuoden värikypäräkierre alkoi ottaa päähän, kirjaimellisesti. Se oli viimeinen hiustenvärjäys (ikinä?). Samalla hiustenleikkuu jotenkin jäi...

 

Hiukset kasvoivat kuin varkain! Parissa vuodessa hiuksistani tuli aivan sikapitkät. Kampaaja-ystävänikin päivitteli kuinka outoa on edes harjata niin pitkiä hiuksiani, koska edellinen kosketus on niihin polkkapituisiin. Rahisevat ja onnettomat latvat saivat minut vihdoin sopimaan leikkuuajan luottokampaajani kanssa. Nyt hiuksiini on saatu jälleen uutta eloa latvojen nipsaisun myötä! Pituutta ei lähtenyt paljon yhtään, mutta paksuutta tuntui tulevat huimasti! Ponnari heiluu eloisasti ja kauniisti, edellinen ponnariköntti vaan rahisi pitkin selkää... Miten voikaan olla näin fiiliksissä vajaan kymmenen sentin hiustenleikkuusta! Sain isännältä luvan käydä ulkoiluttamassa ponnariani yksin ja hyvin heilui hölkätessä!

Hiustenlähdön jälkeisiä uusia hiuksia on kasvanut ohimoille komeasti. Noin viiden sentin korkuiset hiustupsut taittuvat välillä kivasti kampauksen joukkoon, mutta yläponnarille kammattaessa ne töröttävät pystyssä todella komeasti! Kirjoitin hiustenlähdöstä tammikuussa.

 

Samalla kampausreissulla hoidettiin kuntoon myös perheen pienimmän kuontalo. Jo syntymästä asti olleet niskahiukset pääsevät vauvakirjan väliin sekä ristiäislahjaksi saatuun rasiaan talteen. Niskatukan lisäksi kyytiä saivat silmiä kiusannut otsatukka. Inkan kampauksesta tuli todella kaunis ja tyttö näyttää huomattavasti siistimmältä ja asiallisemmalta. Mutta toisaalta myös jo isolta tytöltä!

 

Inkan ensimmäinen hiustenleikkuu sujui todella mallikkaasti! Tyttö istui syöttötuolissa ja edessä oli kaikkea kummallista katseltavaa, kolisteltavaa, imeskeltävää ja pureskeltavaa. Päällä oleva kappa ei haitannut likkaa ollenkaan. Ihan kuin olisi siinä alvariinsa istunut leikeltävänä! Kiitos taitavalle luottokampaajalle hyvästä ensikokemuksesta!

 

Isäntä halusi pitää vielä rahisevamman olki-jouhi-tukkansa, vaikka kuinka yritin suostutella hieman siistimään sitä... En kohta erota häntä pellon heinäseipäästä. Omapa on päänsä. Mutta pääasia, että me tytöt ollaan nyt hienoja!

 

Hiustilanne ennen...

...ja jälkeen.

 

Inkan kiva vanha otsis.

Takatukan sai hienosti myös letille.

 



 

Edellisen kerran leikkautin hiuksiani joskus pari vuotta sitten. Silloin malliksi leikattiin kutakuinkin polkkatukka, jota piristettiin vaaleilla raidoilla. Silloinen hiustenväri oli hyvin tumma ja luonnollinen värini on omasta mielestäni lähinnä maantienharmaa. Ajattelin silti kasvattaa oman värini takaisin, koska noin viidentoista vuoden värikypäräkierre alkoi ottaa päähän, kirjaimellisesti. Se oli viimeinen hiustenvärjäys (ikinä?). Samalla hiustenleikkuu jotenkin jäi...

 

Hiukset kasvoivat kuin varkain! Parissa vuodessa hiuksistani tuli aivan sikapitkät. Kampaaja-ystävänikin päivitteli kuinka outoa on edes harjata niin pitkiä hiuksiani, koska edellinen kosketus on niihin polkkapituisiin. Rahisevat ja onnettomat latvat saivat minut vihdoin sopimaan leikkuuajan luottokampaajani kanssa. Nyt hiuksiini on saatu jälleen uutta eloa latvojen nipsaisun myötä! Pituutta ei lähtenyt paljon yhtään, mutta paksuutta tuntui tulevat huimasti! Ponnari heiluu eloisasti ja kauniisti, edellinen ponnariköntti vaan rahisi pitkin selkää... Miten voikaan olla näin fiiliksissä vajaan kymmenen sentin hiustenleikkuusta! Sain isännältä luvan käydä ulkoiluttamassa ponnariani yksin ja hyvin heilui hölkätessä!

Hiustenlähdön jälkeisiä uusia hiuksia on kasvanut ohimoille komeasti. Noin viiden sentin korkuiset hiustupsut taittuvat välillä kivasti kampauksen joukkoon, mutta yläponnarille kammattaessa ne töröttävät pystyssä todella komeasti! Kirjoitin hiustenlähdöstä tammikuussa.

 

Samalla kampausreissulla hoidettiin kuntoon myös perheen pienimmän kuontalo. Jo syntymästä asti olleet niskahiukset pääsevät vauvakirjan väliin sekä ristiäislahjaksi saatuun rasiaan talteen. Niskatukan lisäksi kyytiä saivat silmiä kiusannut otsatukka. Inkan kampauksesta tuli todella kaunis ja tyttö näyttää huomattavasti siistimmältä ja asiallisemmalta. Mutta toisaalta myös jo isolta tytöltä!

 

Inkan ensimmäinen hiustenleikkuu sujui todella mallikkaasti! Tyttö istui syöttötuolissa ja edessä oli kaikkea kummallista katseltavaa, kolisteltavaa, imeskeltävää ja pureskeltavaa. Päällä oleva kappa ei haitannut likkaa ollenkaan. Ihan kuin olisi siinä alvariinsa istunut leikeltävänä! Kiitos taitavalle luottokampaajalle hyvästä ensikokemuksesta!

 

Isäntä halusi pitää vielä rahisevamman olki-jouhi-tukkansa, vaikka kuinka yritin suostutella hieman siistimään sitä... En kohta erota häntä pellon heinäseipäästä. Omapa on päänsä. Mutta pääasia, että me tytöt ollaan nyt hienoja!

 

Hiustilanne ennen...

...ja jälkeen.

 

Inkan kiva vanha otsis.

Takatukan sai hienosti myös letille.