Sain mitä tarvitsin

Nyt sitä on saatu koko viikonlopun edestä. Sitä minkä perään olen täällä huudellut alvariinsa... Sain omaa aikuisten aikaa. Perjantai alkoi matkasängyn ostamisella mummon ja papan kanssa. Olin jonkun verran keskustellut käyttökokemuksista ja saanut vinkkejä erilaisista matkasängyistä. Osa piti sängyn päädyssä olevaa vetoketjuaukkoa ehdottoman hyvänä ominaisuutena, toiset taas tyrmäsivät sen täysin.

 

Päädyimme ostamaan ihan tavallisen Emma-merkkisen matkasängyn, jossa ei ole luukkua. Ajattelin, että sängystä pois haluava lapsi voidaan kyllä nostaa itse sieltä pois. Koko sängyn idea menee siinä, kun hän kuitenkin omilla pikkukätösillään saa roplattua (ulkoa avattavan) vetoketjun auki ja pakenee sängystään. Isompana lapsi voi taas nukkua patjalla lattialla. Vetoketjuun on varmasti hyviä perusteluja, mutta päätimme pärjätä ilman sitä. Voi olla, että joskus vielä kaipaan sitä vetoketjua, mutta ainakin kaksi edellistä yötä sujuivat mainiosti ilman sitäkin.

 

Päivittelimme mummon ja papan kanssa matkasängyn kokoamisen helppoutta! Koko sänky oli kantokassissa yhdessä osassa ja ohut patja sen ympärillä. Ostimme lisäksi petauspatjan hieman pehmittämään petiä. Kokoaminen sujui (harjoittelun jälkeen) parilla käden liikkeellä! Edellinen matkasängynkokoamiskokemukseni ajoittuu tämän vuosituhannen alkuun ja siinä sängyssä oli arviolta miljoona eri osaa. Sänky piti koota sadasta eri putkenpätkästä, jotka piti tunkea kymmeneen jalkaan ja päälle virittää vielä kangasosuus. Sängyn kantolaukku painoi tonnin. Kyseistä sänkyä kokosin nuoruudessani muutaman kerran, kun siskon lapset olivat mummolassaan yökylässä.

 

Tähän väliin mainittakoon, että ihan meidän lähellä palaa tällä hetkellä autiotalo!! Talo on onneksi sen verran kaukana, ettei ole mitään hätää (naapurin Aila vakuutti), mutta olen aivan järkyttynyt! Meidän lintukodossa! Paloautoja vilisee ja liekit ovat jo madaltuneet kiitettävästi.

 

Palataan aiheeseen. Inka jäi siis matkasängynostoreissulta mummolle ja papalle hoitoon kahdeksi yöksi! Heidän viikonloppunsa oli mennyt kuulemma oikein hyvin. He olivat leikkineet useaan otteeseen hiekkalaatikolla ja keinuneet. Inka nukkui mainiosti uudessa matkasängyssä, joka oli sisustettu muutamalla oman pinnasängyn pehmolelulla ja kotona käytössä olevalla pussilakanalla. Tuuti oli maistunut pullosta pelottavan hyvin, mutta (purkki)ruoka ei niinkään.

 

Pohdimme, että Inka on mahdollisesti saanut viikonlopun aikana enemmän maitoa kuin normaalisti imetyksen kautta ja mahdollisesti tämän vuoksi ruoka ei ole maistunut samaan malliin. Toisaalta Inka syö pääasiassa minun tekemiä ruokia ja viikonlopun aikana söi kaupan tekemiä, joten sekin voi osaltaan vaikuttaa. Aamu- ja iltapuuro olivat maistuneet, joten kyllä likka oli saanut tarpeeksi murua rinnan alle!

 

Tämä maitoasia jäi kyllä mietityttämään. Oma maidontuotanto on ollut selvästi ehtymään päin. Kahden yön erossaolossa minua huolestutti eniten se, että minun pitäisi olla muka jatkuvasti pumppaamassa, koska muuten tapahtuisi maitoräjähdys... Viimeisen imetyksen ja ensimmäisen pumppaamisen välillä oli noin 20 tuntia ja saldona oli muutama tippa! Rinnat eivät olleet lähellekään täydet ja siksi menin nukkumaankin ilman pumppaamisia. Ihmekös jos neiti vetelee puuroa ja ruokaa rekkamiehen annoksina, kun maitoa tulee muutama tippa?!

 

Olemme antaneet nyt parin viikon ajan Inkalle iltaisin korviketta, mutta jatkossa taidamme antaa sitä myös päivisin. Haluaisin silti pitää imetystä yllä edes rauhoittumisen ja läheisyyden vuoksi. Toisaalta olen salaa toivonut, että likka ilmoittaisi haluavansa vain pulloa, koska lähes päivittäiset puraisut eivät tunnu kovin kivoilta. Kahdeksanhampainen piraija nännissä ja ilkikurinen irvistys päälle, kiitos kulta. Toisaalta tavalliseen maitoon siirtymiseen ei ole enää pitkä aika. Tuli muuten ihan puun takaa kuinka kallista korvike on!! Onneksi jatkoin imetystä alkuviikkojen itkuista huolimatta, koska piiiitkä sentti on kyllä säästetty.

 

Mutta palataan vielä siihen pääaiheeseen! Vietin siis koko viikonlopun ilman kullannuppuani. Saanhan myöntää, että se tuntui todella hyvältä, saanhan? Perjantaina ohjelmassa oli ystäväni häiden suunnittelua tyttöjen kesken (tuleva sulho oli kyllä paikalla, mutta enimmäkseen luurit korvilla, joten häntä ei lasketa). Suunnitelmat taisivat olla hieman sivuosassa kaikesta muusta puhumisen ohella. Pinkki poreileva juoma oli kylmää ja sitä oli riittävästi. Innostuimme muun muassa soittamaan ikivanhoja biisejä ja muistelemaan menneitä. Häiden suunnittelua varten voidaan varata muutama muukin ilta! Kotiuduin puolen yön jälkeen ja törsäsin taksiin muutaman kympin...

 

Lauantaina nukuin pitkään, söin pihalla aamupalaa pitkään, luin pihalla lehteä rauhassa pitkään, söin lounasta ja jälkkäriä rauhassa ja pitkään ja pihalla. Taisin kitkeä rikkaruohojakin, mutta ilman keskeytyksiä tai muiden tarpeita. Isäntä oli ollut yövuorossa ja nukkui kaiken tämän ajan. Iltapäivällä teimme yhdessä lähtöä ystävän valmistujaisiin. Vaikka juhlissa oli muiden lapsia, otin reilusti itsekkään asenteen ja päätin olla viihdyttämättä yhtäkään. Toki vaaranpaikassa olisin lapsia kaitsenut, mutta halusin ottaa omasta aikuisten ajasta kaiken irti.

 

Harmikseni lauantai-ilta päättyi melko lyhyeen ja olin jo kymmenen jälkeen kotona. Vasta päästyäni kotiin sain selville, että eräs ystävä oli juuri matkalla keskustaan, josta minä juuri tulin, mutta en enää jaksanut lähteä köröttelemään kylille. Toisaalta päätös oli loistava, koska sain hyvät ja pitkät yöunet ja nehän ovat kultaakin arvokkaammat.

 

Tänä aamuna heräsin jo kahdeksan maissa eikä uni enää tullut, koska tytärtä oli jo niin iso ikävä! Nautin silti rauhassa aamupalaa ja laittelin pyykkejä. Mummolaan päästyäni Inka oli päiväunilla, mutta hän heräsi onnekseni pian. Heräilevän tyttären hymy oli maailman ihanin ja äidin sydän oli jälleen pakahtua. Halailimme ja sylittelimme pitkään.

 

Hetket aikuisten seurassa oli ehdottomasti viikonlopun parasta antia ja teki kyllä päälle ja mielelle hyvää. Oikeastaan parasta antia oli hyvin hoidettu ja viihdytetty, tyytyväinen ja äitinsä tunnistanut tyttäreni.

 

Samalla hiekkalaatikolla olen itsekin leikkinyt parikymmentä vuotta sitten!

Mummolan hiekkalaatikolla oli paljon jänniä leluja.

 

Nyt sitä on saatu koko viikonlopun edestä. Sitä minkä perään olen täällä huudellut alvariinsa... Sain omaa aikuisten aikaa. Perjantai alkoi matkasängyn ostamisella mummon ja papan kanssa. Olin jonkun verran keskustellut käyttökokemuksista ja saanut vinkkejä erilaisista matkasängyistä. Osa piti sängyn päädyssä olevaa vetoketjuaukkoa ehdottoman hyvänä ominaisuutena, toiset taas tyrmäsivät sen täysin.

 

Päädyimme ostamaan ihan tavallisen Emma-merkkisen matkasängyn, jossa ei ole luukkua. Ajattelin, että sängystä pois haluava lapsi voidaan kyllä nostaa itse sieltä pois. Koko sängyn idea menee siinä, kun hän kuitenkin omilla pikkukätösillään saa roplattua (ulkoa avattavan) vetoketjun auki ja pakenee sängystään. Isompana lapsi voi taas nukkua patjalla lattialla. Vetoketjuun on varmasti hyviä perusteluja, mutta päätimme pärjätä ilman sitä. Voi olla, että joskus vielä kaipaan sitä vetoketjua, mutta ainakin kaksi edellistä yötä sujuivat mainiosti ilman sitäkin.

 

Päivittelimme mummon ja papan kanssa matkasängyn kokoamisen helppoutta! Koko sänky oli kantokassissa yhdessä osassa ja ohut patja sen ympärillä. Ostimme lisäksi petauspatjan hieman pehmittämään petiä. Kokoaminen sujui (harjoittelun jälkeen) parilla käden liikkeellä! Edellinen matkasängynkokoamiskokemukseni ajoittuu tämän vuosituhannen alkuun ja siinä sängyssä oli arviolta miljoona eri osaa. Sänky piti koota sadasta eri putkenpätkästä, jotka piti tunkea kymmeneen jalkaan ja päälle virittää vielä kangasosuus. Sängyn kantolaukku painoi tonnin. Kyseistä sänkyä kokosin nuoruudessani muutaman kerran, kun siskon lapset olivat mummolassaan yökylässä.

 

Tähän väliin mainittakoon, että ihan meidän lähellä palaa tällä hetkellä autiotalo!! Talo on onneksi sen verran kaukana, ettei ole mitään hätää (naapurin Aila vakuutti), mutta olen aivan järkyttynyt! Meidän lintukodossa! Paloautoja vilisee ja liekit ovat jo madaltuneet kiitettävästi.

 

Palataan aiheeseen. Inka jäi siis matkasängynostoreissulta mummolle ja papalle hoitoon kahdeksi yöksi! Heidän viikonloppunsa oli mennyt kuulemma oikein hyvin. He olivat leikkineet useaan otteeseen hiekkalaatikolla ja keinuneet. Inka nukkui mainiosti uudessa matkasängyssä, joka oli sisustettu muutamalla oman pinnasängyn pehmolelulla ja kotona käytössä olevalla pussilakanalla. Tuuti oli maistunut pullosta pelottavan hyvin, mutta (purkki)ruoka ei niinkään.

 

Pohdimme, että Inka on mahdollisesti saanut viikonlopun aikana enemmän maitoa kuin normaalisti imetyksen kautta ja mahdollisesti tämän vuoksi ruoka ei ole maistunut samaan malliin. Toisaalta Inka syö pääasiassa minun tekemiä ruokia ja viikonlopun aikana söi kaupan tekemiä, joten sekin voi osaltaan vaikuttaa. Aamu- ja iltapuuro olivat maistuneet, joten kyllä likka oli saanut tarpeeksi murua rinnan alle!

 

Tämä maitoasia jäi kyllä mietityttämään. Oma maidontuotanto on ollut selvästi ehtymään päin. Kahden yön erossaolossa minua huolestutti eniten se, että minun pitäisi olla muka jatkuvasti pumppaamassa, koska muuten tapahtuisi maitoräjähdys... Viimeisen imetyksen ja ensimmäisen pumppaamisen välillä oli noin 20 tuntia ja saldona oli muutama tippa! Rinnat eivät olleet lähellekään täydet ja siksi menin nukkumaankin ilman pumppaamisia. Ihmekös jos neiti vetelee puuroa ja ruokaa rekkamiehen annoksina, kun maitoa tulee muutama tippa?!

 

Olemme antaneet nyt parin viikon ajan Inkalle iltaisin korviketta, mutta jatkossa taidamme antaa sitä myös päivisin. Haluaisin silti pitää imetystä yllä edes rauhoittumisen ja läheisyyden vuoksi. Toisaalta olen salaa toivonut, että likka ilmoittaisi haluavansa vain pulloa, koska lähes päivittäiset puraisut eivät tunnu kovin kivoilta. Kahdeksanhampainen piraija nännissä ja ilkikurinen irvistys päälle, kiitos kulta. Toisaalta tavalliseen maitoon siirtymiseen ei ole enää pitkä aika. Tuli muuten ihan puun takaa kuinka kallista korvike on!! Onneksi jatkoin imetystä alkuviikkojen itkuista huolimatta, koska piiiitkä sentti on kyllä säästetty.

 

Mutta palataan vielä siihen pääaiheeseen! Vietin siis koko viikonlopun ilman kullannuppuani. Saanhan myöntää, että se tuntui todella hyvältä, saanhan? Perjantaina ohjelmassa oli ystäväni häiden suunnittelua tyttöjen kesken (tuleva sulho oli kyllä paikalla, mutta enimmäkseen luurit korvilla, joten häntä ei lasketa). Suunnitelmat taisivat olla hieman sivuosassa kaikesta muusta puhumisen ohella. Pinkki poreileva juoma oli kylmää ja sitä oli riittävästi. Innostuimme muun muassa soittamaan ikivanhoja biisejä ja muistelemaan menneitä. Häiden suunnittelua varten voidaan varata muutama muukin ilta! Kotiuduin puolen yön jälkeen ja törsäsin taksiin muutaman kympin...

 

Lauantaina nukuin pitkään, söin pihalla aamupalaa pitkään, luin pihalla lehteä rauhassa pitkään, söin lounasta ja jälkkäriä rauhassa ja pitkään ja pihalla. Taisin kitkeä rikkaruohojakin, mutta ilman keskeytyksiä tai muiden tarpeita. Isäntä oli ollut yövuorossa ja nukkui kaiken tämän ajan. Iltapäivällä teimme yhdessä lähtöä ystävän valmistujaisiin. Vaikka juhlissa oli muiden lapsia, otin reilusti itsekkään asenteen ja päätin olla viihdyttämättä yhtäkään. Toki vaaranpaikassa olisin lapsia kaitsenut, mutta halusin ottaa omasta aikuisten ajasta kaiken irti.

 

Harmikseni lauantai-ilta päättyi melko lyhyeen ja olin jo kymmenen jälkeen kotona. Vasta päästyäni kotiin sain selville, että eräs ystävä oli juuri matkalla keskustaan, josta minä juuri tulin, mutta en enää jaksanut lähteä köröttelemään kylille. Toisaalta päätös oli loistava, koska sain hyvät ja pitkät yöunet ja nehän ovat kultaakin arvokkaammat.

 

Tänä aamuna heräsin jo kahdeksan maissa eikä uni enää tullut, koska tytärtä oli jo niin iso ikävä! Nautin silti rauhassa aamupalaa ja laittelin pyykkejä. Mummolaan päästyäni Inka oli päiväunilla, mutta hän heräsi onnekseni pian. Heräilevän tyttären hymy oli maailman ihanin ja äidin sydän oli jälleen pakahtua. Halailimme ja sylittelimme pitkään.

 

Hetket aikuisten seurassa oli ehdottomasti viikonlopun parasta antia ja teki kyllä päälle ja mielelle hyvää. Oikeastaan parasta antia oli hyvin hoidettu ja viihdytetty, tyytyväinen ja äitinsä tunnistanut tyttäreni.

 

Samalla hiekkalaatikolla olen itsekin leikkinyt parikymmentä vuotta sitten!

Mummolan hiekkalaatikolla oli paljon jänniä leluja.