eyebrow hair loss: Kuudes kuukausi

Kuudes kuukausi

Onko kuusi kuukautta sama kuin puoli vuotta? Onko tyttäreni siis puolivuotias, jos hän on syntynyt elokuun 15. päivänä viime vuonna? Muistan, kun kirjoitin joskus blogiini, että "enää ei Inkan ikää ilmoiteta viikoissa, vaan kuukausissa". Aletaanko nyt puhua jo vuosista?! Kaikki päivittelevät, että aika menee vauva-aikana niiiiiiin nopeasti. No ei se minusta nyt mitenkään niin hirvittävän paljon nopeampaa mene. Toki vauva kasvaa vauhdilla, mutta kyllä minä olen perässä pysynyt. Tulen varmasti päivittelemään ajankulua sitten muutaman vuoden päästä: "Vastahan minä sieltä Kättäriltä kotiin tulin..!"

Inkan kuudennessa kuukaudessa on tapahtunut paljon kaikenlaista: motorista kehitystä, sairaalakäyntejä, puhjennut hammas, auto-onnettomuus, uusi vauvakaveri, laivaristeily, kavereiden ja sukulaisten tapaamista sekä uusien ruokien maistelua. Inka on taas ihan erilainen vauva kuin aikaisemmin. Vuorovaikutus on kehittynyt, hänelle on kehittynyt uusia taitoja ja omia hassuja tapoja.

Inka ei tainnut edes tietää olleensa auto-onnettomuudessa, onneksi. Ajoimme siis koko perheen voimin ojaan isännän pakettiautolla. Keli oli koko talven karmein, lunta satoi todella sakeasti ja tie oli "siirtynyt" niin, että penkka petti. Pakettiauto ajautui ojaan ja oikea etukulma tössähti nätisti hankeen. Inka istui pelkääjän paikalla turvakaukalossaan ja minä keskellä. Kiipesimme kuskin puolelta ulos, kaivoimme vaununrungon adaptereineen takakontista, napsautimme Inkan istuimen siihen kiinni ja kävelimme kotiin. Inka nukkui koko tapahtuman ajan kotiin asti. Onneksi emme olleet ehtineet ajaa kauas. Vaatekaapinhakureissu päättyi pahanpäiväiseen säikähtämiseen! Hinausauto kävi vetämässä pakun ylös ojasta ja isäntä ajoi sen kotiin.

Sairaalakäynneistä olen kirjoittanut jo aiemmin. Pegorion-jauhe on selvästi auttanut, koska nyt kaipaamaamme vaipantäytettä on tullut jo monena päivänä peräkkäin! Pegorion-jauheen kanssa olen kyllä repinyt välillä (viimeisetkin) hiukset päästäni. Pieni pussillinen jauhetta pitäisi sekoittaa desiin vettä ja sekoitus juottaa sellaisenaan tai sekoittaa ruoan sekaan. Selvä, kuulostaapa kätevältä! Sellaisenaan ei mene: maku on paha eikä Inka ole tottunut juomaan tuttipullosta eikä sillä nokkamukillakaan oikein desiä saa juotua. Jos koko nestemäärän sekoittaa ruokaan, tulos on porkkanavettä! Pituuskasvun taittamisesta ovat olleet sekä Peijaksen lääkäri että neuvolan hoitaja huolissaan. Inka ei siis muka ole kasvanut tarpeeksi pituutta. Lääkäri määräsi kilpirauhaskokeisiinkin, joiden tulokset olivat täysin normaalit. Jospa syömisen myötä lapsi kasvaisi kunnolla.

Tätä nykyä Inka syö kiinteitä neljästi päivässä. Aamupuuro, kasvissoselounas ja -päivällinen sekä iltapuuro hedelmäsoseen kanssa. Rintamaitoa Inka saa joka aterian jälkeen sekä tarvittaessa. Olen hienontanut sauvasekoittimella kaurahiutaleita ja keitellyt hieman isomman satsin, josta riittää muutamalle aamulle ja illalle. Olen viime päivinä sekoittanut Pegorion-jauhetta ohjetta pienempään vesimäärään ja sekoittanut sen jääkaapissa jankkiintuneeseen (aamu)puuroon ja tulos on ihan kätevästi lusikoitavaa.

Inkalla on ollut hieman huonompia öitä. En tiedä onko se johtunut vatsavaivoista, nälästä vai mistä, mutta tissi on maistunut joinakin öinä todella monta kertaa. Hereille lapsen on saattanut saada myös ylöspuskeva hammas! Toissailtana puuroa lusikoidessani huomasin alaikenissä jotain "ylimääräistä", mutta ajattelin sen olevan vain puuroa. Syönnin jälkeen kurkistin suuhun kunnolla ja hammashan se sieltä pilkistää! Sormeenkin se jo terävänä tuntui. Inkalla on ollut myös hassu tapa "jäykistellä" leukojaan, onkohan ikeniä kiristellyt?

Enää ei Inkaa löydä sieltä mihin hänet jättää. Hän kääntyy vatsalleen myös toisen kyljen kautta ja sieltä takaisin selälleen. Inka ei varsinaisesti kieri, mutta taidot siihen ovat hanskassa. Vatsallaan ollessaan hän pyörii napansa ympäri sekä työntää itseään taaksepäin. Välillä Inka työntää kätensä suoraksi ja välillä taas pyllyn ylös. Samaan aikaan tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Olemme kutsuneet Inkaa lappuliisaksi, koska hän löytää kaikista leluista ja peitoista pesuohjelapun. Itse lelu ei välttämättä ole niin mielenkiintoinen, mutta se lappu! Sitä on niin ihana lussuttaa ja näpelöidä.

Takana on ensimmäinen ulkomaanmatka, mutta edessä on ensimmäinen oikea ulkomaanmatka. Lähdemme ensi kuussa juhlimaan vuosia täyttävää mummia Madeiralle. Mukaan lähtevät myös ukki ja kummitäti miehineen (vai poikaystävineen...?). Matkaa odotellessa!