Luin jostain, että salaisuus on hirveän raskas kantaa sekä henkisesti että fyysisesti. Siksi olen sitä mieltä, että olisi parempi kertoa alopeciasta mahdollisimman aikaisin ainakin läheisille. Helpointa olisi tietysti, jos pystyisi kertomaan heti kaikille uusille ihmisille. Mutta toisaalta kaikille ei ehkä tarvitse kertoakaan, esimerkiksi työkavereiden nyt ei ehkä välttämättä tarvitse tietää, ainoastaan, jos se vaikuttaa jotenkin työhön.
Itse kerroin miehelleni heti tutustumisvaiheessa. Ilmoitin, että jos hän haaveilee pitkähiuksisesta tyttöystävästä, että nyt ei valitettavasti onnistu! Hänellä ei onneksi ollut sellaisia toiveita, vaan hän hyväksyi tilanteeni. Ilmeisesti muut asiat menivät hiusten edelle.
Hiljattain olen parille uudelle ihmiselle kertonut tästä, mutta vaikeinta oli kertoa miehen vanhemmille. Jos olisin kertonut heti alussa, olisi varmaan ollut jotenkin helpompaa, mutta pitkitin asiaa turhaan ja paine kasvoi lopulta liian suureksi. Lopulta kerroin parin viinilasin jälkeen, kun olin muutenkin jotenkin äärimmäisen hermostunut ja paineen alainen muista syistä johtuen. Onneksi anoppini oli todella ymmärtäväinen, kertoi vaan ihmetelleensä, että hiukseni ovat aina hyvin saunan jälkeen. Juuri saunomisen takia oikeastaan kerroinkin, kun en jaksa enää häslätä sen jutun kanssa, kun menemme sukulaisten luo saunaan. Aina piti yrittää kastella sitä, että näyttäisi saunassa käyneeltä. No, nythän paljastui, että hämäykseni ei oikein edes onnistunut! Muuten heillä ei ollut aavistustakaan "tekohiuksistani", eikä sitä tietysti niin sellainen huomaakaan, joka ei itse ole samassa tilanteessa. Sitä tietysti pelkäsin eniten, että he sanoisivat, että olemmehan sen jo huomanneet muutenkin. Vaikka en sitäkään oikein ymmärrä, miksi se nyt olisi haitannut, eihän ole oma syyni, jos peruukkini on paljastunut.
Luultavasti tämä salaisuuden paljastuminen ei nyt vaikuta mihinkään, mutta ehkä voin kertoa muistakin asioista helpommin, kun sain tämän kerrotuksi.
Luin jostain, että salaisuus on hirveän raskas kantaa sekä henkisesti että fyysisesti. Siksi olen sitä mieltä, että olisi parempi kertoa alopeciasta mahdollisimman aikaisin ainakin läheisille. Helpointa olisi tietysti, jos pystyisi kertomaan heti kaikille uusille ihmisille. Mutta toisaalta kaikille ei ehkä tarvitse kertoakaan, esimerkiksi työkavereiden nyt ei ehkä välttämättä tarvitse tietää, ainoastaan, jos se vaikuttaa jotenkin työhön.
Itse kerroin miehelleni heti tutustumisvaiheessa. Ilmoitin, että jos hän haaveilee pitkähiuksisesta tyttöystävästä, että nyt ei valitettavasti onnistu! Hänellä ei onneksi ollut sellaisia toiveita, vaan hän hyväksyi tilanteeni. Ilmeisesti muut asiat menivät hiusten edelle.
Hiljattain olen parille uudelle ihmiselle kertonut tästä, mutta vaikeinta oli kertoa miehen vanhemmille. Jos olisin kertonut heti alussa, olisi varmaan ollut jotenkin helpompaa, mutta pitkitin asiaa turhaan ja paine kasvoi lopulta liian suureksi. Lopulta kerroin parin viinilasin jälkeen, kun olin muutenkin jotenkin äärimmäisen hermostunut ja paineen alainen muista syistä johtuen. Onneksi anoppini oli todella ymmärtäväinen, kertoi vaan ihmetelleensä, että hiukseni ovat aina hyvin saunan jälkeen. Juuri saunomisen takia oikeastaan kerroinkin, kun en jaksa enää häslätä sen jutun kanssa, kun menemme sukulaisten luo saunaan. Aina piti yrittää kastella sitä, että näyttäisi saunassa käyneeltä. No, nythän paljastui, että hämäykseni ei oikein edes onnistunut! Muuten heillä ei ollut aavistustakaan "tekohiuksistani", eikä sitä tietysti niin sellainen huomaakaan, joka ei itse ole samassa tilanteessa. Sitä tietysti pelkäsin eniten, että he sanoisivat, että olemmehan sen jo huomanneet muutenkin. Vaikka en sitäkään oikein ymmärrä, miksi se nyt olisi haitannut, eihän ole oma syyni, jos peruukkini on paljastunut.
Luultavasti tämä salaisuuden paljastuminen ei nyt vaikuta mihinkään, mutta ehkä voin kertoa muistakin asioista helpommin, kun sain tämän kerrotuksi.
No comments:
Post a Comment