Kolmas kuukausi

Inka täytti eilen kolme kuukautta. Viikko sitten olleessa neuvolassa hän painoi 5230 grammaa ja oli tasan 60 senttimetriä pitkä. Neuvolantäti-Minna kehui Inkaa suloiseksi ja motorisesti hyvin kehittyneeksi vauvaksi. Se olikin viimeinen neuvolakerta Helsingin puolella, koska kuukauden päästä neuvoloidaan Vantaalla, Nissaksen neuvolassa. Vantaa on kokonaisuudessaan minulle täysin vieras asia. Vielä jokin aika sitten Vantaa tarkoitti minulle Tikkurilaa, Ikeaa ja lähellämme kulkevaa jokea. Mutta eipä mennä asioiden edelle, kun tämän postauksen aihe on mennyt kuukausi.

Viime viikkoina olemme nähneet jälleen paljon ystäviä, mutta ei ihan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Inkan ensimmäisenä kuukautena. Ilahduttavinta on ollut nähdä muutamaa ystävää, joita en ole nähnyt pariin vuoteen. Vaikka välissä on ollut vuosia niin nähtyämme tuntui, että viimeksihän tässä on eilen nähty! Hieman enemmän oli kuulumisia vaihdettavana...

Asuntoasiat ovat tosiaan liikahtaneet. Saimme myytyä nykyisen kerrostalokolmiomme ja tehtyä kaupat. Teimme myös loppukaupat tulevasta omakotitalostamme. Saimme myös kuulla, että viereiselle metsäiselle tontille rakennetaan talo. Alun närkästyksen jälkeen totesimme, että parempi kun rakennetaan nyt heti, kuin että tottuisimme "isompaan" tonttiin ja pusikkoiseen ympäristöön vuosiksi. Myös hiekkatien toiselle puolelle tulee talo. Viereiselle tontille muuttaa lähivuosina eläkkeelle jäävä pariskunta, joka rakentaa taloa yhteen tasoon. Tien toiselle puolelle muuttaa kuulemma kolmekymppinen pariskunta, mutta heidän talosuunnitelmistaan ei ole vielä tietoa. Uskon, että alue pysyy silti melko väljänä, koska tontit eivät ole ihan pikkuruisia ja ympärillä on suojeltua peltomaisemaa pilvin pimein.

Haimme Inkalle pari viikkoa sitten oman passin. Rakasta pikku palleroa on jo nyt lähes vaikea tunnistaa kuvasta! Olemme lähdössä maaliskuussa Madeiralle ja lentolippuja varten hankimme passin jo nyt. Epäselväksi jäi tarvittiinko passia lipunhankintaan loppujen lopuksi ollenkaan, koska isäntä on hoitanut asian. Toivottavasti Inkaa ei käännytetä portilta tunnistamattomuuden vuoksi...!

Unohdin ensimmäiseen kuukauteen kirjoittaa, että Inka kävi silloin meidän mökillämme Lohjalla. Isännän mökillä Kirkkonummella kävimme tällä viikolla, mutta likka ei tainnut edes tietää käyneensä siellä. Hän nukkui autossa sillä aikaa, kun isä lastasi talvirenkaita takakonttiin. Samalla reissulla kävimme moikkaamassa Inkaa viisi päivää nuorempaa, ihastuttavaa Vilma-vauvaa pellon toisella puolella. Oli muuten todella mielenkiintoista miten Inka reagoi Vilmaan. Molemmat tytöt olivat äitiensä sylissä ja (aluksi) joka kerta kun Vilma äänteli tai itki, alkoi myös Inka itkeä! Tätä jatkui tovin, mutta myöhemmin he makoilivat samalla peitolla sulassa sovussa.

Itse olen voinut edelleen hyvin, joskin on väsyttänyt huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Inkaa ei voi syyttää edelleenkään huonoista yöunista. Myös hemoglobiini on hyvissä lukemissa (142). Luulen, että yhtäkkiä tullut pimeys on verottanut voimia. Yritän ajoittaa vaunulenkit valoisalle ajalle, mutta pimeys tuntuu tulevan niin varkain ja aamupäivät hujahtavat niin nopeasti. Odotan hulluna lumen tuloa, jotta olisi valoisampaa. Tämä toki tarkoittaa jatkossa myös hullua lumenluontia...

On ollut hieman vaikea keskittyä nykyhetkeen, kun ajatukset ovat niin vahvasti jo muutossa. Elämämme tulee varmasti muuttumaan, koska muun muassa liikenneyhteydet ovat täysin erilaiset (lue huonommat) kuin nykyään ja palvelut ovat kauempana. Mutta onneksi muutto on jo parin viikon päästä eikä onneksi tuo Inkakaan ole huomaamattani oppinut vielä kävelemään... Inka nauroi pari päivää sitten!! Hän ei varsinaisesti kikattanut, vaan hauskasti repeili äitin höpsötyksille ja hymyili äänekkäästi. Onhan se jo naurua! Juttelemme päivittäin. Juttutuokiomme ovat kyllä ihanan luottamuksellisia, koska äiti voi kertoa ihan mitä vaan. Inka vastailee ymmärtäväisenä takaisin eikä varmasti juorua muille.

Olemme löytäneet kestovaippailun uudelleen. Se jäi moneksi viikoksi unholaan jossain välissä, mutta saatuamme niitä lisää rytmi on pysynyt helpompana. Öisin Inka pitää kuitenkin kertakäyttövaippaa sen paremman imukyvyn ja ohuemmuuden vuoksi. En kuitenkaan kehitä itselleni huonoa omaatuntoa kertakäyttövaippojen käytöstä. Näin vastikään puolet eräästä YLE:n vaippadokumentista, jossa punnittiin kestovaippojen ja kertakäyttövaippojen ympäristövaikutuksia. Kertakäyttöiset täyttävät kaatopaikat ja monikäyttöiset kuluttavat vettä ja energiaa pesemisen vuoksi. Yksi perusteluistani kestovaippojen käyttöön on yksinkertaisesti ja itsekkäästi raha. Tulee huomattavasti edullisemmaksi käyttää kestovaippoja (edes osittain), kuin ostaa jatkuvasti kertakäyttöisiä. Varsinkin, kun olen saanut kestovaippoja, tehnyt niitä itse sekä ostanut edullisesti kirpputorilta. Jos innostun käyttämään kestovaippoja mahdollisella toisella lapsella niin säästö vielä korostuu.

Ensimmäistä isänpäivää vietimme ensin kotona aamupalaa syöden. Olimme Inkan kanssa askarrelleet isälle kortin, jossa oli valokuva isästä ja tyttärestä sekä sormiväreillä painettuna Inkan jalka. Samanlaisen tein omalle isälleni, mutta siinä oli kuva papasta ja Inkasta sekä lisänä oma jalanjälkeni..! Kävimme lounastamassa minun vanhemmillani ja myöhemmin illallistettiin isännän vanhemmilla.

Olen kirjoittanut tätä postausta päivän mittaan ehkä kuudessa osassa, aloitin aamulla ja nyt kymmeneltä päätän. Toivottavasti on jotain tolkkua! Väliin on mahtunut muun muassa ulkoilua ja kauppareissua, rintareppuilua ystävän kanssa lankakaupassa ja ennen kaikkea kuulumisten vaihtoa tuntitolkulla, ihanaa! Höpöttelyjen perään vähän kuvia.

Unipussissa saa hyvät unet.

Itsetehtyjä kestovaippoja.

Mikä takatukka!

 

Vatsallaanolo vaatii vielä hieman  lisää voimia ja treeniä.

Pingale sai ystävältä ihania neilikoita.

Aamuriemua.

Inka täytti eilen kolme kuukautta. Viikko sitten olleessa neuvolassa hän painoi 5230 grammaa ja oli tasan 60 senttimetriä pitkä. Neuvolantäti-Minna kehui Inkaa suloiseksi ja motorisesti hyvin kehittyneeksi vauvaksi. Se olikin viimeinen neuvolakerta Helsingin puolella, koska kuukauden päästä neuvoloidaan Vantaalla, Nissaksen neuvolassa. Vantaa on kokonaisuudessaan minulle täysin vieras asia. Vielä jokin aika sitten Vantaa tarkoitti minulle Tikkurilaa, Ikeaa ja lähellämme kulkevaa jokea. Mutta eipä mennä asioiden edelle, kun tämän postauksen aihe on mennyt kuukausi.

Viime viikkoina olemme nähneet jälleen paljon ystäviä, mutta ei ihan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi Inkan ensimmäisenä kuukautena. Ilahduttavinta on ollut nähdä muutamaa ystävää, joita en ole nähnyt pariin vuoteen. Vaikka välissä on ollut vuosia niin nähtyämme tuntui, että viimeksihän tässä on eilen nähty! Hieman enemmän oli kuulumisia vaihdettavana...

Asuntoasiat ovat tosiaan liikahtaneet. Saimme myytyä nykyisen kerrostalokolmiomme ja tehtyä kaupat. Teimme myös loppukaupat tulevasta omakotitalostamme. Saimme myös kuulla, että viereiselle metsäiselle tontille rakennetaan talo. Alun närkästyksen jälkeen totesimme, että parempi kun rakennetaan nyt heti, kuin että tottuisimme "isompaan" tonttiin ja pusikkoiseen ympäristöön vuosiksi. Myös hiekkatien toiselle puolelle tulee talo. Viereiselle tontille muuttaa lähivuosina eläkkeelle jäävä pariskunta, joka rakentaa taloa yhteen tasoon. Tien toiselle puolelle muuttaa kuulemma kolmekymppinen pariskunta, mutta heidän talosuunnitelmistaan ei ole vielä tietoa. Uskon, että alue pysyy silti melko väljänä, koska tontit eivät ole ihan pikkuruisia ja ympärillä on suojeltua peltomaisemaa pilvin pimein.

Haimme Inkalle pari viikkoa sitten oman passin. Rakasta pikku palleroa on jo nyt lähes vaikea tunnistaa kuvasta! Olemme lähdössä maaliskuussa Madeiralle ja lentolippuja varten hankimme passin jo nyt. Epäselväksi jäi tarvittiinko passia lipunhankintaan loppujen lopuksi ollenkaan, koska isäntä on hoitanut asian. Toivottavasti Inkaa ei käännytetä portilta tunnistamattomuuden vuoksi...!

Unohdin ensimmäiseen kuukauteen kirjoittaa, että Inka kävi silloin meidän mökillämme Lohjalla. Isännän mökillä Kirkkonummella kävimme tällä viikolla, mutta likka ei tainnut edes tietää käyneensä siellä. Hän nukkui autossa sillä aikaa, kun isä lastasi talvirenkaita takakonttiin. Samalla reissulla kävimme moikkaamassa Inkaa viisi päivää nuorempaa, ihastuttavaa Vilma-vauvaa pellon toisella puolella. Oli muuten todella mielenkiintoista miten Inka reagoi Vilmaan. Molemmat tytöt olivat äitiensä sylissä ja (aluksi) joka kerta kun Vilma äänteli tai itki, alkoi myös Inka itkeä! Tätä jatkui tovin, mutta myöhemmin he makoilivat samalla peitolla sulassa sovussa.

Itse olen voinut edelleen hyvin, joskin on väsyttänyt huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Inkaa ei voi syyttää edelleenkään huonoista yöunista. Myös hemoglobiini on hyvissä lukemissa (142). Luulen, että yhtäkkiä tullut pimeys on verottanut voimia. Yritän ajoittaa vaunulenkit valoisalle ajalle, mutta pimeys tuntuu tulevan niin varkain ja aamupäivät hujahtavat niin nopeasti. Odotan hulluna lumen tuloa, jotta olisi valoisampaa. Tämä toki tarkoittaa jatkossa myös hullua lumenluontia...

On ollut hieman vaikea keskittyä nykyhetkeen, kun ajatukset ovat niin vahvasti jo muutossa. Elämämme tulee varmasti muuttumaan, koska muun muassa liikenneyhteydet ovat täysin erilaiset (lue huonommat) kuin nykyään ja palvelut ovat kauempana. Mutta onneksi muutto on jo parin viikon päästä eikä onneksi tuo Inkakaan ole huomaamattani oppinut vielä kävelemään... Inka nauroi pari päivää sitten!! Hän ei varsinaisesti kikattanut, vaan hauskasti repeili äitin höpsötyksille ja hymyili äänekkäästi. Onhan se jo naurua! Juttelemme päivittäin. Juttutuokiomme ovat kyllä ihanan luottamuksellisia, koska äiti voi kertoa ihan mitä vaan. Inka vastailee ymmärtäväisenä takaisin eikä varmasti juorua muille.

Olemme löytäneet kestovaippailun uudelleen. Se jäi moneksi viikoksi unholaan jossain välissä, mutta saatuamme niitä lisää rytmi on pysynyt helpompana. Öisin Inka pitää kuitenkin kertakäyttövaippaa sen paremman imukyvyn ja ohuemmuuden vuoksi. En kuitenkaan kehitä itselleni huonoa omaatuntoa kertakäyttövaippojen käytöstä. Näin vastikään puolet eräästä YLE:n vaippadokumentista, jossa punnittiin kestovaippojen ja kertakäyttövaippojen ympäristövaikutuksia. Kertakäyttöiset täyttävät kaatopaikat ja monikäyttöiset kuluttavat vettä ja energiaa pesemisen vuoksi. Yksi perusteluistani kestovaippojen käyttöön on yksinkertaisesti ja itsekkäästi raha. Tulee huomattavasti edullisemmaksi käyttää kestovaippoja (edes osittain), kuin ostaa jatkuvasti kertakäyttöisiä. Varsinkin, kun olen saanut kestovaippoja, tehnyt niitä itse sekä ostanut edullisesti kirpputorilta. Jos innostun käyttämään kestovaippoja mahdollisella toisella lapsella niin säästö vielä korostuu.

Ensimmäistä isänpäivää vietimme ensin kotona aamupalaa syöden. Olimme Inkan kanssa askarrelleet isälle kortin, jossa oli valokuva isästä ja tyttärestä sekä sormiväreillä painettuna Inkan jalka. Samanlaisen tein omalle isälleni, mutta siinä oli kuva papasta ja Inkasta sekä lisänä oma jalanjälkeni..! Kävimme lounastamassa minun vanhemmillani ja myöhemmin illallistettiin isännän vanhemmilla.

Olen kirjoittanut tätä postausta päivän mittaan ehkä kuudessa osassa, aloitin aamulla ja nyt kymmeneltä päätän. Toivottavasti on jotain tolkkua! Väliin on mahtunut muun muassa ulkoilua ja kauppareissua, rintareppuilua ystävän kanssa lankakaupassa ja ennen kaikkea kuulumisten vaihtoa tuntitolkulla, ihanaa! Höpöttelyjen perään vähän kuvia.

Unipussissa saa hyvät unet.

Itsetehtyjä kestovaippoja.

Mikä takatukka!

 

Vatsallaanolo vaatii vielä hieman  lisää voimia ja treeniä.

Pingale sai ystävältä ihania neilikoita.

Aamuriemua.