Vauva antaa odottaa itseään ja näyttää nauttivan olostaan. Mikäs siinä, onneksi itsekin pystyn nauttimaan. Joskin odottavan aika on pitkä ja perusluonteeseeni kuuluva malttamattomuus nostaa totisesti päätään. Edelleen täytyy olla tyytyväinen, että vaikka laskettu aika on ohitettu jo monella päivällä, pystyn puuhastelemaan (lähes) mitä vaan. Loppukesän lempipuuhiini on muutaman vuoden aikana kuulunut marjastaminen ja mehustaminen. Lapsuuteeni ei ole kuulunut marjojen pakkopoiminta, joten olen "keksinyt" tämän harrastuksen ihan omien tarpeiden pohjalta. Marjastaminen keskittyy lähinnä puna- ja mustaviinimarjojen poimintaan sekä satunnaiseen mustikassa käymiseen. Kaupasta ostan mansikoita, mutta ne ja mustikat syödään pakastettuna sellaisenaan. Puolukoita sain viime syksynä valtavan määrän isän tuttavalta ja niitä on mennyt sekä mehuun että survokseen. Miehen mökiltä on kerätty myös raparperia.
En omista omia marjapensaita, mutta onneksi lähipiiristä niitä on kiitettävästi löytynyt. Aikasempina kesinä olen tyhjentänyt ystäväni viinimarjapensaita Keski-Suomessa, mutta sattuneesta syystä en ole nyt ehdotellut kesäreissua sinne. Tällä kertaa marjapensaita löytyi ystävän tontilta naapurikaupungista ja sinne tehtiin mukava päiväretki perjantaina. Yhdestä punaviinimarjapensaasta riitti poimittavaa kahteen isoon ämpäriin sekä toiseen ämpäriin kaveriksi hieman mustia ja valkoisia viinimarjoja. Kiitos myös auttaville käsille -isoille ja pienille!
Illalla oli ohjelmassa marjojen mehustus, jota jatkoin vielä tänään. Tein kolmenlaista mehua: punaviinimarjamehua, punaviinimarjaraparperimehua sekä sekamehua, jossa oli kolmenvärisia viinimarjoja, raparperia ja puolukkaa. Menneinä kesinä mehut ovat olleet mustaviinimarjapainoitteisia, joten tänä kesänä tulee vähän kirpsakampaa mehua. Käytän mehuissani aika nihkeästi sokeria, joten joillekin omaan makuuni sopivat mehuni saattavat olla turhan happamia...
Viime syksynä tein ensimmäistä kertaa erilaisia hilloja, mutta aika näyttää ryhdynkö siihen tänä vuonna. Kypsyvä omena- ja luumusato näytti ystävän tontilla kyllä oikein houkuttelevalta...
 |
| Pieniä kavereita löytyi pensaista. |
 |
| Jakkara oli oiva apu! |
 |
| Pienistä apukäsistä ne pienimmät. |
Vauva antaa odottaa itseään ja näyttää nauttivan olostaan. Mikäs siinä, onneksi itsekin pystyn nauttimaan. Joskin odottavan aika on pitkä ja perusluonteeseeni kuuluva malttamattomuus nostaa totisesti päätään. Edelleen täytyy olla tyytyväinen, että vaikka laskettu aika on ohitettu jo monella päivällä, pystyn puuhastelemaan (lähes) mitä vaan. Loppukesän lempipuuhiini on muutaman vuoden aikana kuulunut marjastaminen ja mehustaminen. Lapsuuteeni ei ole kuulunut marjojen pakkopoiminta, joten olen "keksinyt" tämän harrastuksen ihan omien tarpeiden pohjalta. Marjastaminen keskittyy lähinnä puna- ja mustaviinimarjojen poimintaan sekä satunnaiseen mustikassa käymiseen. Kaupasta ostan mansikoita, mutta ne ja mustikat syödään pakastettuna sellaisenaan. Puolukoita sain viime syksynä valtavan määrän isän tuttavalta ja niitä on mennyt sekä mehuun että survokseen. Miehen mökiltä on kerätty myös raparperia.
En omista omia marjapensaita, mutta onneksi lähipiiristä niitä on kiitettävästi löytynyt. Aikasempina kesinä olen tyhjentänyt ystäväni viinimarjapensaita Keski-Suomessa, mutta sattuneesta syystä en ole nyt ehdotellut kesäreissua sinne. Tällä kertaa marjapensaita löytyi ystävän tontilta naapurikaupungista ja sinne tehtiin mukava päiväretki perjantaina. Yhdestä punaviinimarjapensaasta riitti poimittavaa kahteen isoon ämpäriin sekä toiseen ämpäriin kaveriksi hieman mustia ja valkoisia viinimarjoja. Kiitos myös auttaville käsille -isoille ja pienille!
Illalla oli ohjelmassa marjojen mehustus, jota jatkoin vielä tänään. Tein kolmenlaista mehua: punaviinimarjamehua, punaviinimarjaraparperimehua sekä sekamehua, jossa oli kolmenvärisia viinimarjoja, raparperia ja puolukkaa. Menneinä kesinä mehut ovat olleet mustaviinimarjapainoitteisia, joten tänä kesänä tulee vähän kirpsakampaa mehua. Käytän mehuissani aika nihkeästi sokeria, joten joillekin omaan makuuni sopivat mehuni saattavat olla turhan happamia...
Viime syksynä tein ensimmäistä kertaa erilaisia hilloja, mutta aika näyttää ryhdynkö siihen tänä vuonna. Kypsyvä omena- ja luumusato näytti ystävän tontilla kyllä oikein houkuttelevalta...
|
| Pieniä kavereita löytyi pensaista. |
|
| Jakkara oli oiva apu! |
|
| Pienistä apukäsistä ne pienimmät. |
No comments:
Post a Comment