Loppukesä on ollut ihanien elämänmuutosten aikaa. Minusta on tullut äiti. Loppuvuosi totutellaan vauvanhoidon lisäksi asumaan omakotitalossa! Olemme jo vuoden päivät etsineet sopivaa taloa. Monia hyviä vaihtoehtoja on tullut vastaan, mutta aina niistä on löytynyt jotain mikä ei miellytä. Tai sitten talo on ollut vain toisen mieleen. Yhdestä talosta ehdimme tehdä tarjouksen alkukesästä, mutta se meni toiselle perheelle. Välillä ehti iskeä jo epätoivo, että olemmeko tosiaan näin ronkeleita, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, kun kyse on elämäni suurimmasta hankinnasta niin itse en ole valmis muuttamaan taloon, jossa jo valmiiksi todella moni asia vaivaisi. Toki kompromisseja on tehtävä ja kun jotain saa niin jostain pitää luopua. Monen asian kanssa oppii elämään, mutta kyse onkin siitä haluaako.
Itse en ollut kovin innokas tekemään suurta remonttia, joten löytämämme talo oli siinä(kin) suhteessa löytö. Toki remontoitavaa vuosien varrella taatusti tulee, mutta on mukavaa muuttaa, kun hetiheti-listalla on lähinnä seinäpintojen ja kodinkoneiden päivittämistä. Kyseessä on siis vuonna -97 rakennettu puuverhoiltu talopaketti. Kuinka idyllisempää on puhua keltaisesta puutalosta? Ja miten talo vuodelta 1997 tuntuu olevan paljon nuorempi kuin jos sen mainitsee olevan 15 vuotta vanha? Uusi kotimme sijaitsee hiekkatien varrella Itä-Vantaalla. Sipoo taitaa häämöttää peltojen ja metsien takana. Miljöö on väljää omakotitaloaluetta peltojen keskellä. Mutta mikä tärkeintä, julkinen liikenne kulkee ihan vierestä!
Pääsemme muuttamaan marraskuun loppuun mennessä. Toki toivoisin asuvamme siellä mahdollisimman pian! Olemme laittaneet nykyisen kerrostalokolmiomme myyntiin ja ensimmäinen näyttö oli sunnuntaina. Kuinka kummalliselta tuntuukaan päästää ventovieraita ihmisiä pällistelemään omaa kotiamme. Noh, sitä juuri olemme itsekin tehneet viime syksystä asti. Käyneet pällistelemässä muiden koteja. Itse ainakin olen joihinkin komeroihin ja keittiönkaappeihin kurkistellut, mutta kurkistelivatko he myös minun kaappeihini?! Toivottavasti eivät joutuneet sullomaan lattialle pudonneita yläkaapin täkkejä takaisin...
Se toinen haave, vauva! Kuinka käsittämättömän määrän rakkautta tuo pieni ihminen on tuonut? Pientä tulokasta on odotettu kauan ja nyt ei sitä malttaisi päästää silmistään. Kahden tunnin päiväunet saavat aikaan mielettömän ikävän. Tunnemyllerryksissä on itketty ja naurettu vuorotellen. Itkun aiheeksi käy ihan mikä vain. Vaikka se, että pienimmät vaipat jäävät kohta pieneksi tai että tykkäävätkö kaikki varmasti hänen nimestään. On ihanaa oppia tunnistamaan lapsensa tarpeet. Hän on nälissään kuin pieni linnunpoikanen aukoessaan suutaan. Voisimme tuijotella pientä tyttöämme loputtomasti, niin ihana hän on!
Pääsemme muuttamaan marraskuun loppuun mennessä. Toki toivoisin asuvamme siellä mahdollisimman pian! Olemme laittaneet nykyisen kerrostalokolmiomme myyntiin ja ensimmäinen näyttö oli sunnuntaina. Kuinka kummalliselta tuntuukaan päästää ventovieraita ihmisiä pällistelemään omaa kotiamme. Noh, sitä juuri olemme itsekin tehneet viime syksystä asti. Käyneet pällistelemässä muiden koteja. Itse ainakin olen joihinkin komeroihin ja keittiönkaappeihin kurkistellut, mutta kurkistelivatko he myös minun kaappeihini?! Toivottavasti eivät joutuneet sullomaan lattialle pudonneita yläkaapin täkkejä takaisin...
Se toinen haave, vauva! Kuinka käsittämättömän määrän rakkautta tuo pieni ihminen on tuonut? Pientä tulokasta on odotettu kauan ja nyt ei sitä malttaisi päästää silmistään. Kahden tunnin päiväunet saavat aikaan mielettömän ikävän. Tunnemyllerryksissä on itketty ja naurettu vuorotellen. Itkun aiheeksi käy ihan mikä vain. Vaikka se, että pienimmät vaipat jäävät kohta pieneksi tai että tykkäävätkö kaikki varmasti hänen nimestään. On ihanaa oppia tunnistamaan lapsensa tarpeet. Hän on nälissään kuin pieni linnunpoikanen aukoessaan suutaan. Voisimme tuijotella pientä tyttöämme loputtomasti, niin ihana hän on!
Käsityöharrastukseni on jostain kumman syystä jäänyt toviksi taka-alalle. Jossain vaiheessa varmasti tartun taas kankaisiin ja saumurini pääsee vauhtiin! Pikkuhiljaa olemme saaneet päiviimme jotain rytmiä, mutta nälkäisen linnunpoikasen ruokkiminen vie oman aikansa. Olemme jo pari kertaa käyneet kahdestaan vaunuilemassa. Vaunulenkkejä olenkin pitkään odottanut, koska ulkoilumaastot nykyisen kotimme lähellä ovat mielettömät. Niistä nyt joudumme luopumaan, mutta toivottavasti uusi kotiseutumme tarjoaa uusia polkuja!
 |
| Maisemia vaunulenkiltä. |
Loppukesä on ollut ihanien elämänmuutosten aikaa. Minusta on tullut äiti. Loppuvuosi totutellaan vauvanhoidon lisäksi asumaan omakotitalossa! Olemme jo vuoden päivät etsineet sopivaa taloa. Monia hyviä vaihtoehtoja on tullut vastaan, mutta aina niistä on löytynyt jotain mikä ei miellytä. Tai sitten talo on ollut vain toisen mieleen. Yhdestä talosta ehdimme tehdä tarjouksen alkukesästä, mutta se meni toiselle perheelle. Välillä ehti iskeä jo epätoivo, että olemmeko tosiaan näin ronkeleita, kun mikään ei kelpaa. Toisaalta, kun kyse on elämäni suurimmasta hankinnasta niin itse en ole valmis muuttamaan taloon, jossa jo valmiiksi todella moni asia vaivaisi. Toki kompromisseja on tehtävä ja kun jotain saa niin jostain pitää luopua. Monen asian kanssa oppii elämään, mutta kyse onkin siitä haluaako.
Itse en ollut kovin innokas tekemään suurta remonttia, joten löytämämme talo oli siinä(kin) suhteessa löytö. Toki remontoitavaa vuosien varrella taatusti tulee, mutta on mukavaa muuttaa, kun hetiheti-listalla on lähinnä seinäpintojen ja kodinkoneiden päivittämistä. Kyseessä on siis vuonna -97 rakennettu puuverhoiltu talopaketti. Kuinka idyllisempää on puhua keltaisesta puutalosta? Ja miten talo vuodelta 1997 tuntuu olevan paljon nuorempi kuin jos sen mainitsee olevan 15 vuotta vanha? Uusi kotimme sijaitsee hiekkatien varrella Itä-Vantaalla. Sipoo taitaa häämöttää peltojen ja metsien takana. Miljöö on väljää omakotitaloaluetta peltojen keskellä. Mutta mikä tärkeintä, julkinen liikenne kulkee ihan vierestä!
Pääsemme muuttamaan marraskuun loppuun mennessä. Toki toivoisin asuvamme siellä mahdollisimman pian! Olemme laittaneet nykyisen kerrostalokolmiomme myyntiin ja ensimmäinen näyttö oli sunnuntaina. Kuinka kummalliselta tuntuukaan päästää ventovieraita ihmisiä pällistelemään omaa kotiamme. Noh, sitä juuri olemme itsekin tehneet viime syksystä asti. Käyneet pällistelemässä muiden koteja. Itse ainakin olen joihinkin komeroihin ja keittiönkaappeihin kurkistellut, mutta kurkistelivatko he myös minun kaappeihini?! Toivottavasti eivät joutuneet sullomaan lattialle pudonneita yläkaapin täkkejä takaisin...
Se toinen haave, vauva! Kuinka käsittämättömän määrän rakkautta tuo pieni ihminen on tuonut? Pientä tulokasta on odotettu kauan ja nyt ei sitä malttaisi päästää silmistään. Kahden tunnin päiväunet saavat aikaan mielettömän ikävän. Tunnemyllerryksissä on itketty ja naurettu vuorotellen. Itkun aiheeksi käy ihan mikä vain. Vaikka se, että pienimmät vaipat jäävät kohta pieneksi tai että tykkäävätkö kaikki varmasti hänen nimestään. On ihanaa oppia tunnistamaan lapsensa tarpeet. Hän on nälissään kuin pieni linnunpoikanen aukoessaan suutaan. Voisimme tuijotella pientä tyttöämme loputtomasti, niin ihana hän on!
Pääsemme muuttamaan marraskuun loppuun mennessä. Toki toivoisin asuvamme siellä mahdollisimman pian! Olemme laittaneet nykyisen kerrostalokolmiomme myyntiin ja ensimmäinen näyttö oli sunnuntaina. Kuinka kummalliselta tuntuukaan päästää ventovieraita ihmisiä pällistelemään omaa kotiamme. Noh, sitä juuri olemme itsekin tehneet viime syksystä asti. Käyneet pällistelemässä muiden koteja. Itse ainakin olen joihinkin komeroihin ja keittiönkaappeihin kurkistellut, mutta kurkistelivatko he myös minun kaappeihini?! Toivottavasti eivät joutuneet sullomaan lattialle pudonneita yläkaapin täkkejä takaisin...
Se toinen haave, vauva! Kuinka käsittämättömän määrän rakkautta tuo pieni ihminen on tuonut? Pientä tulokasta on odotettu kauan ja nyt ei sitä malttaisi päästää silmistään. Kahden tunnin päiväunet saavat aikaan mielettömän ikävän. Tunnemyllerryksissä on itketty ja naurettu vuorotellen. Itkun aiheeksi käy ihan mikä vain. Vaikka se, että pienimmät vaipat jäävät kohta pieneksi tai että tykkäävätkö kaikki varmasti hänen nimestään. On ihanaa oppia tunnistamaan lapsensa tarpeet. Hän on nälissään kuin pieni linnunpoikanen aukoessaan suutaan. Voisimme tuijotella pientä tyttöämme loputtomasti, niin ihana hän on!
Käsityöharrastukseni on jostain kumman syystä jäänyt toviksi taka-alalle. Jossain vaiheessa varmasti tartun taas kankaisiin ja saumurini pääsee vauhtiin! Pikkuhiljaa olemme saaneet päiviimme jotain rytmiä, mutta nälkäisen linnunpoikasen ruokkiminen vie oman aikansa. Olemme jo pari kertaa käyneet kahdestaan vaunuilemassa. Vaunulenkkejä olenkin pitkään odottanut, koska ulkoilumaastot nykyisen kotimme lähellä ovat mielettömät. Niistä nyt joudumme luopumaan, mutta toivottavasti uusi kotiseutumme tarjoaa uusia polkuja!
|
| Maisemia vaunulenkiltä. |
No comments:
Post a Comment