Kun sairastuin alopeciaan, minulle tehtiin luultavasti kaikki mahdolliset verikokeet eli kaikki muut sairaudet suljettiin siten pois.Toisaalta oli hyvä, ettei mitään muuta löytynyt. Toisaalta taas on ikävää kuulla sairastavansa alopeciaa, koska siihen ei ole ainakaan vielä löytynyt lääkettä. Sairaalassa minulle kokeiltiin myös kortisoni- ja DPCP-penslausta, sekä valohoitoa, mutta niistäkään ei ollut mitään apua.
Seuraavaksi kokeilin vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Otin erästä kaljuuntumiseen tarkoitettua luontaistuotetta usean kuukauden ajan. Se oli kuitenkin kallista, eikä vaikutusta näkynyt, joten lopetin sen. Lisäksi kokeilin muutaman kerran laserhoitoa sekä jonkinlaista kivuliasta "imuhoitoa" kampaajalla. En kuitenkaan jaksanut jatkaa niitäkään, koska minkäänlaisia tuloksia niistä ei tullut.
Luontais- ja vaihtoehtohoidoista kirjoittaminen on hankalaa, koska ne jakavat niin paljon mielipiteitä. Aiemmin kerroin vapaammin pettymyksestäni luontaishoitoihin, mutta sain eräällä nettifoorumilla sellaista palautetta, että masennan ihmisiä ja vien heiltä viimeisenkin toivon. Kyllähän jokaisella saa olla oma mielipiteensä ja jokainen saa tietenkin halutessaan kokeilla luontaishoitoja tai mitä tahansa. Toki saa myös kertoa, jos ne ovat auttaneet. Haluaisin tavallaan uskoa vaihtoehtohoitoihin, koska olenhan pettynyt myös länsimaiseen lääketieteeseen. Mutta minua ärsyttää, jos koko ajan tyrkytetään jotain uutta "parantumiskeinoa." Ymmärrän, että mielipiteeni masentavat joitakin, mutta yhtä hyvin minua masentavat nämä turhan toivon jakelijat.
Internetissä on silloin tällöin erilaisia paranemisjuttuja, joissa kerrotaan esim. jonkin ruokavalion hiuksia kasvattavasta vaikutuksesta. Toisille ne antavat toivonkipinän, jota ei lääkäriltä ole saanut. Toisille, kuten minulle, ne aiheuttavat lähes pelkästään ärtymystä. Eniten minua suututtavat ns. hiustutkijat ja -spesialistit, jotka kertovat antamistaan hirvittävän kalliista hoitokeinoistaan, jotka muka auttavat lähes sataprosenttisen varmasti. Minusta he vain tekevät bisnestä sairailla ja epätoivoisilla ihmisillä.
On mielettömän raskasta, jos keskittää koko energiansa parantumiskeinon etsimiseen, enkä enää alkuvaiheiden jälkeen jaksaisi sitä. Alopeciahan on sairaus, joka saattaa "parantua" itsekseen, koska siinä saattaa olla sekä hyviä että huonoja kausia. Mistä siis luontaishoidoilla "parantuneet" tietävät, että he ovat parantuneet juuri hoidon ansiosta? Voihan olla, että hiukset olisivat kasvaneet muutenkin takaisin, varsinkin jos kyseessä on pälvikalju, ei täyskaljuus. Lisäksi luontaishoidot ovat melko kalliitakin, samalla rahalla voisi vaikka lähteä rentouttavalle matkalle tai hemmotella itseään jollakin muulla tavalla. Toisaalta, voihan hoidoistakin saada rentoutusta, mutta en valitettavasti usko, että niillä olisi pysyvää parantavaa vaikutusta alopeciaan.
Hiustilanteeni on pysynyt melko samana yli kymmenen vuotta. En tiedä, miten jaksaisin, jos hiukset kasvaisivat välillä takaisin. Enkö siis haluakaan parantua? Tietenkin haluan. Mutta en todellakaan kaipaa sitä stressaavaa vaihetta, kun tarkkailin aamuisin peilistä, onko hiuksia lähtenyt lisää. Nykyään olen melko tottunut lähes hiuksettomaan peilikuvaani. Mutta kun joku tulee sanomaan, että kannattaisi kokeilla sitä tai tätä, minä muserrun. Haluan keskittyä elämääni ja jättää "parannuskeinojen" etsimisen muille. Sitten, jos ja kun lääketiede löytää alopecian todellisen syyn, siihen varmaankin löydetään myös lääke. Toivottavasti se tapahtuisi jossain lähitulevaisuudessa.
Seuraavaksi kokeilin vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Otin erästä kaljuuntumiseen tarkoitettua luontaistuotetta usean kuukauden ajan. Se oli kuitenkin kallista, eikä vaikutusta näkynyt, joten lopetin sen. Lisäksi kokeilin muutaman kerran laserhoitoa sekä jonkinlaista kivuliasta "imuhoitoa" kampaajalla. En kuitenkaan jaksanut jatkaa niitäkään, koska minkäänlaisia tuloksia niistä ei tullut.
Luontais- ja vaihtoehtohoidoista kirjoittaminen on hankalaa, koska ne jakavat niin paljon mielipiteitä. Aiemmin kerroin vapaammin pettymyksestäni luontaishoitoihin, mutta sain eräällä nettifoorumilla sellaista palautetta, että masennan ihmisiä ja vien heiltä viimeisenkin toivon. Kyllähän jokaisella saa olla oma mielipiteensä ja jokainen saa tietenkin halutessaan kokeilla luontaishoitoja tai mitä tahansa. Toki saa myös kertoa, jos ne ovat auttaneet. Haluaisin tavallaan uskoa vaihtoehtohoitoihin, koska olenhan pettynyt myös länsimaiseen lääketieteeseen. Mutta minua ärsyttää, jos koko ajan tyrkytetään jotain uutta "parantumiskeinoa." Ymmärrän, että mielipiteeni masentavat joitakin, mutta yhtä hyvin minua masentavat nämä turhan toivon jakelijat.
Internetissä on silloin tällöin erilaisia paranemisjuttuja, joissa kerrotaan esim. jonkin ruokavalion hiuksia kasvattavasta vaikutuksesta. Toisille ne antavat toivonkipinän, jota ei lääkäriltä ole saanut. Toisille, kuten minulle, ne aiheuttavat lähes pelkästään ärtymystä. Eniten minua suututtavat ns. hiustutkijat ja -spesialistit, jotka kertovat antamistaan hirvittävän kalliista hoitokeinoistaan, jotka muka auttavat lähes sataprosenttisen varmasti. Minusta he vain tekevät bisnestä sairailla ja epätoivoisilla ihmisillä.
On mielettömän raskasta, jos keskittää koko energiansa parantumiskeinon etsimiseen, enkä enää alkuvaiheiden jälkeen jaksaisi sitä. Alopeciahan on sairaus, joka saattaa "parantua" itsekseen, koska siinä saattaa olla sekä hyviä että huonoja kausia. Mistä siis luontaishoidoilla "parantuneet" tietävät, että he ovat parantuneet juuri hoidon ansiosta? Voihan olla, että hiukset olisivat kasvaneet muutenkin takaisin, varsinkin jos kyseessä on pälvikalju, ei täyskaljuus. Lisäksi luontaishoidot ovat melko kalliitakin, samalla rahalla voisi vaikka lähteä rentouttavalle matkalle tai hemmotella itseään jollakin muulla tavalla. Toisaalta, voihan hoidoistakin saada rentoutusta, mutta en valitettavasti usko, että niillä olisi pysyvää parantavaa vaikutusta alopeciaan.
Hiustilanteeni on pysynyt melko samana yli kymmenen vuotta. En tiedä, miten jaksaisin, jos hiukset kasvaisivat välillä takaisin. Enkö siis haluakaan parantua? Tietenkin haluan. Mutta en todellakaan kaipaa sitä stressaavaa vaihetta, kun tarkkailin aamuisin peilistä, onko hiuksia lähtenyt lisää. Nykyään olen melko tottunut lähes hiuksettomaan peilikuvaani. Mutta kun joku tulee sanomaan, että kannattaisi kokeilla sitä tai tätä, minä muserrun. Haluan keskittyä elämääni ja jättää "parannuskeinojen" etsimisen muille. Sitten, jos ja kun lääketiede löytää alopecian todellisen syyn, siihen varmaankin löydetään myös lääke. Toivottavasti se tapahtuisi jossain lähitulevaisuudessa.
Seuraavaksi kokeilin vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Otin erästä kaljuuntumiseen tarkoitettua luontaistuotetta usean kuukauden ajan. Se oli kuitenkin kallista, eikä vaikutusta näkynyt, joten lopetin sen. Lisäksi kokeilin muutaman kerran laserhoitoa sekä jonkinlaista kivuliasta "imuhoitoa" kampaajalla. En kuitenkaan jaksanut jatkaa niitäkään, koska minkäänlaisia tuloksia niistä ei tullut.
Luontais- ja vaihtoehtohoidoista kirjoittaminen on hankalaa, koska ne jakavat niin paljon mielipiteitä. Aiemmin kerroin vapaammin pettymyksestäni luontaishoitoihin, mutta sain eräällä nettifoorumilla sellaista palautetta, että masennan ihmisiä ja vien heiltä viimeisenkin toivon. Kyllähän jokaisella saa olla oma mielipiteensä ja jokainen saa tietenkin halutessaan kokeilla luontaishoitoja tai mitä tahansa. Toki saa myös kertoa, jos ne ovat auttaneet. Haluaisin tavallaan uskoa vaihtoehtohoitoihin, koska olenhan pettynyt myös länsimaiseen lääketieteeseen. Mutta minua ärsyttää, jos koko ajan tyrkytetään jotain uutta "parantumiskeinoa." Ymmärrän, että mielipiteeni masentavat joitakin, mutta yhtä hyvin minua masentavat nämä turhan toivon jakelijat.
Internetissä on silloin tällöin erilaisia paranemisjuttuja, joissa kerrotaan esim. jonkin ruokavalion hiuksia kasvattavasta vaikutuksesta. Toisille ne antavat toivonkipinän, jota ei lääkäriltä ole saanut. Toisille, kuten minulle, ne aiheuttavat lähes pelkästään ärtymystä. Eniten minua suututtavat ns. hiustutkijat ja -spesialistit, jotka kertovat antamistaan hirvittävän kalliista hoitokeinoistaan, jotka muka auttavat lähes sataprosenttisen varmasti. Minusta he vain tekevät bisnestä sairailla ja epätoivoisilla ihmisillä.
On mielettömän raskasta, jos keskittää koko energiansa parantumiskeinon etsimiseen, enkä enää alkuvaiheiden jälkeen jaksaisi sitä. Alopeciahan on sairaus, joka saattaa "parantua" itsekseen, koska siinä saattaa olla sekä hyviä että huonoja kausia. Mistä siis luontaishoidoilla "parantuneet" tietävät, että he ovat parantuneet juuri hoidon ansiosta? Voihan olla, että hiukset olisivat kasvaneet muutenkin takaisin, varsinkin jos kyseessä on pälvikalju, ei täyskaljuus. Lisäksi luontaishoidot ovat melko kalliitakin, samalla rahalla voisi vaikka lähteä rentouttavalle matkalle tai hemmotella itseään jollakin muulla tavalla. Toisaalta, voihan hoidoistakin saada rentoutusta, mutta en valitettavasti usko, että niillä olisi pysyvää parantavaa vaikutusta alopeciaan.
Hiustilanteeni on pysynyt melko samana yli kymmenen vuotta. En tiedä, miten jaksaisin, jos hiukset kasvaisivat välillä takaisin. Enkö siis haluakaan parantua? Tietenkin haluan. Mutta en todellakaan kaipaa sitä stressaavaa vaihetta, kun tarkkailin aamuisin peilistä, onko hiuksia lähtenyt lisää. Nykyään olen melko tottunut lähes hiuksettomaan peilikuvaani. Mutta kun joku tulee sanomaan, että kannattaisi kokeilla sitä tai tätä, minä muserrun. Haluan keskittyä elämääni ja jättää "parannuskeinojen" etsimisen muille. Sitten, jos ja kun lääketiede löytää alopecian todellisen syyn, siihen varmaankin löydetään myös lääke. Toivottavasti se tapahtuisi jossain lähitulevaisuudessa.
No comments:
Post a Comment