Palkkio rakastamisesta, oikeinko???

Mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että rakastamasi ihmisen pitäisi palkita tunteesi tai ponnistelusi? Pitäisikö hänen osoittaa nöyryyttä,kiitollisuutta tai arvonantoa sinulle?
Rakkaushan on sinun tunteesi, sinun matkasi elämässä, et voi ostaa toisen rakkautta, tai laittaa häntä tilille sinun antamastasi rakkaudesta.
Tapat rakkauden vaatimalla toiselta kunnioitusta, tai nöyryytta, kiitollisuutta tai takaisinmaksua tunteesta, jonka sinä rakkaudesta annat hänelle.

Vaikka hän rakastaisi sinua, hän ei ole velvollinen "maksamaan" sinun tuntaastasi minkäänlaista hintaa. Kuten ei myöskään sinulla ole siihen velvollisuutta. Rakkaus annetaan lahjana, vapaasta tahdosta, eikä pyytteettömästi annetusta lahjasta odoteta koskaan vastalahjaa.

Kahlitse rakkaus vaatimuksin, ja se katoaa vähitelle katkeruuden, turhautuneisuuden, odotusten ja palkkitsemisien sokkeloiseen tunteeseen. Se ei ole enää sitä onnellista ja kaikenkattavaa tunnetta, vaan muuttuu arkiseksi, mitään sanomattomaksi ja sanattomaksi yhdessäoloksi. Niin sitten molemmat istutte pöydän eri puolilla, miettien, ehkäpä tylsistyneinä, mitä olette nähneetkään tuossa nyt niin tyhjänpäiväisessä ihmisessä.

Kun rakkaudelle annetaan mahdollisuus elää parisuhteessa ilman vaatimuksia, tai velvollisuuksia sen palkitsemisesta, voimme jatkaa sitä onnellista ilon tunnetta tuntien elämää kumppanimme rinnalla.
Itsehän me olemme valinneet sen toisen, jolle haluamme rakkautta lahjoittaa. Jos vastalahjaksi saamme erilaista rakkautta, kuin odotamme, se ei ole suinkaan antajan syy, vaan itse me teemme itsestämme narrin, kuvittelemalla jokaisen ihmisen rakkauden samankaltaiseksi omamme kanssa.

Nauti siitä rakkaudesta jonka toinen lahjoittaa, pyytämättä, sillä se on kestävää, ja todellista. Ei pakoitettua tunnetta, jonka saat vaatimalla toista rakastamaan sinua oman kuvittelemasi rakkaudentyylin mukaan...

Mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että rakastamasi ihmisen pitäisi palkita tunteesi tai ponnistelusi? Pitäisikö hänen osoittaa nöyryyttä,kiitollisuutta tai arvonantoa sinulle?
Rakkaushan on sinun tunteesi, sinun matkasi elämässä, et voi ostaa toisen rakkautta, tai laittaa häntä tilille sinun antamastasi rakkaudesta.
Tapat rakkauden vaatimalla toiselta kunnioitusta, tai nöyryytta, kiitollisuutta tai takaisinmaksua tunteesta, jonka sinä rakkaudesta annat hänelle.

Vaikka hän rakastaisi sinua, hän ei ole velvollinen "maksamaan" sinun tuntaastasi minkäänlaista hintaa. Kuten ei myöskään sinulla ole siihen velvollisuutta. Rakkaus annetaan lahjana, vapaasta tahdosta, eikä pyytteettömästi annetusta lahjasta odoteta koskaan vastalahjaa.

Kahlitse rakkaus vaatimuksin, ja se katoaa vähitelle katkeruuden, turhautuneisuuden, odotusten ja palkkitsemisien sokkeloiseen tunteeseen. Se ei ole enää sitä onnellista ja kaikenkattavaa tunnetta, vaan muuttuu arkiseksi, mitään sanomattomaksi ja sanattomaksi yhdessäoloksi. Niin sitten molemmat istutte pöydän eri puolilla, miettien, ehkäpä tylsistyneinä, mitä olette nähneetkään tuossa nyt niin tyhjänpäiväisessä ihmisessä.

Kun rakkaudelle annetaan mahdollisuus elää parisuhteessa ilman vaatimuksia, tai velvollisuuksia sen palkitsemisesta, voimme jatkaa sitä onnellista ilon tunnetta tuntien elämää kumppanimme rinnalla.
Itsehän me olemme valinneet sen toisen, jolle haluamme rakkautta lahjoittaa. Jos vastalahjaksi saamme erilaista rakkautta, kuin odotamme, se ei ole suinkaan antajan syy, vaan itse me teemme itsestämme narrin, kuvittelemalla jokaisen ihmisen rakkauden samankaltaiseksi omamme kanssa.

Nauti siitä rakkaudesta jonka toinen lahjoittaa, pyytämättä, sillä se on kestävää, ja todellista. Ei pakoitettua tunnetta, jonka saat vaatimalla toista rakastamaan sinua oman kuvittelemasi rakkaudentyylin mukaan...