Pages

Punaiset maatuskavaatteet

Ystäväni kysyi minulta kauan aikaa sitten, että haluaisinko häneltä joutavaa Ivana Helsingin maatuska-kuvioista trikookangasta. Kiljahdin riemusta ja lupasin ilomielin ottaa kankaan vastaan. Rakastan maatuska-nukkeja! Vasta sen jälkeen kysyin kankaan väriä: kirkkaan punainen. Punainen ei ole koskaan ollut lempivärini kankaissa tai vaatteissa. Se on nounou-listalla heti pastellisävyjen jälkeen. Myöskään Inkan vaatteista ei taida paljoa punaista löytyä. Maatuska kuitenkin voitti punaisen ja trikookangas löysi tiensä meille.
 
Kangas oli jemmassa monta kuukautta, koska en osannut päättää mitä siitä tekisin. Eilen iski valtava ompelutarve. Kotoa löytyvää kangasvalikoimaa läpikäydessäni käteni alkoivat kuin huomaamatta hipelöidä kirkkaan punaista trikoota. Monet muut kankaat ja kuosit ovat alkaneet kyllästyttää, koska niin monesta kankaasta olen jo jotain ommellut. Värikkäät, kuviolliset kankaat ovat jotenkin niin voimakkaita, että kyllästyn niiden tuijotteluun helposti. Olenkin huomannut, että Inkan vaatetus on pikkuhiljaa mennyt neutraalimmaksi ja sievemmäksi tässä vuoden aikana.
 
Mutta se punainen maatuskakangas. Päädyin ompelemaan siitä hihattoman ja yksinkertaisen mekon sekä mitkäs muutkaan kuin Berliinin legginsit! Housujen lahkeet jäivät nyt ilman kivaa rypytystä ja vyötärönkin jätin ilman kuminauhaa. Mekon/tunikan hihansuut, helma ja pääntie on ommeltu saumurin reunaompeleella, joten ne ovat tarkoituksella kurvikkaan kiemurat. Samaan aikaan en näitä vaatteita tyttärelleni pukisi. Liikaa punaista. Alun puna-angstailun jälkeen olen kuitenkin todella tyytyväinen, ellen peräti ihastunut näihin vaatteisiin! Kiitos, J!
 
 
 



 


 


 
 
Ystäväni kysyi minulta kauan aikaa sitten, että haluaisinko häneltä joutavaa Ivana Helsingin maatuska-kuvioista trikookangasta. Kiljahdin riemusta ja lupasin ilomielin ottaa kankaan vastaan. Rakastan maatuska-nukkeja! Vasta sen jälkeen kysyin kankaan väriä: kirkkaan punainen. Punainen ei ole koskaan ollut lempivärini kankaissa tai vaatteissa. Se on nounou-listalla heti pastellisävyjen jälkeen. Myöskään Inkan vaatteista ei taida paljoa punaista löytyä. Maatuska kuitenkin voitti punaisen ja trikookangas löysi tiensä meille.
 
Kangas oli jemmassa monta kuukautta, koska en osannut päättää mitä siitä tekisin. Eilen iski valtava ompelutarve. Kotoa löytyvää kangasvalikoimaa läpikäydessäni käteni alkoivat kuin huomaamatta hipelöidä kirkkaan punaista trikoota. Monet muut kankaat ja kuosit ovat alkaneet kyllästyttää, koska niin monesta kankaasta olen jo jotain ommellut. Värikkäät, kuviolliset kankaat ovat jotenkin niin voimakkaita, että kyllästyn niiden tuijotteluun helposti. Olenkin huomannut, että Inkan vaatetus on pikkuhiljaa mennyt neutraalimmaksi ja sievemmäksi tässä vuoden aikana.
 
Mutta se punainen maatuskakangas. Päädyin ompelemaan siitä hihattoman ja yksinkertaisen mekon sekä mitkäs muutkaan kuin Berliinin legginsit! Housujen lahkeet jäivät nyt ilman kivaa rypytystä ja vyötärönkin jätin ilman kuminauhaa. Mekon/tunikan hihansuut, helma ja pääntie on ommeltu saumurin reunaompeleella, joten ne ovat tarkoituksella kurvikkaan kiemurat. Samaan aikaan en näitä vaatteita tyttärelleni pukisi. Liikaa punaista. Alun puna-angstailun jälkeen olen kuitenkin todella tyytyväinen, ellen peräti ihastunut näihin vaatteisiin! Kiitos, J!
 
 
 



 


 


 
 

No comments:

Post a Comment