Taaperon uusi huppari

Sormet syyhyäisivät jatkuvasti ompelukoneen ääreen, mutta jotenkin sitä on jatkuvasti kaikkea muuta puuhaa. Suurin kynnys ompeluksiin on kankaiden leikkely. Kankaat pitäisi levittää johonkin puhtaalle alustalle, mutta sitä ennen pitäisi raivata ja putsata ruokapöytä. Jos sitä ei jaksa/jouda tehdä, kankaat pitäisi levittää lattialle. Jotta sen voi tehdä, olisi taaperon parempi olla vaikka päiväunilla. Jos kaavoja ei ole, nekin pitää vielä piirtää. On kotiäidillä mahdottomat ongelmat!

 

Olin muutama viikko sitten yövuorossa ja keksin ottaa mukaan läjän kankaita. Siellä oli monta tuntia aikaa leikellä kankaita puhtailla isoilla pöydillä aivan rauhassa. Kuvittelin ottaneeni mukaan paljon kankaita ja kaavoja, mutta aamulla minulla oli valmiina osaset vain kolmeen vaatteeseen!  (Hetkonen, kuvissa on osaset neljään vaatteeseen...)

 

 

Liilasta trikoosta ompelin legginsit, mutta kuvaa katsoessani muistelen, että myös oliivinvihreästä trikoosta... Ruosteenpuna-lilasta kankaasta valmistuu pian tunika ja tämän postauksen otsikko lupaa kuvia vihreästä hupparista. Hupparin ulkopuoli on vihreää velour-kangasta, jossa seikkailevat puput ja pöllöt. Vuorikankaaksi ompelin keltaista pilvitrikoota. Käytin samoja kaavoja kuin edellisessä hupparissa, mutta tällä kertaa sain lisätä monta senttiä saumanvaroja... Olin täysin unohtanut kuinka haastavaa olikaan ommella vetoketjua venyvään kankaaseen. Velour ja trikoo venyivät vetoketjua ommellessa minkä ehtivät, joten lopputulos oli hieman aaltoileva. Pirteä huppari pirteälle Inkalle!

 

Sormet syyhyäisivät jatkuvasti ompelukoneen ääreen, mutta jotenkin sitä on jatkuvasti kaikkea muuta puuhaa. Suurin kynnys ompeluksiin on kankaiden leikkely. Kankaat pitäisi levittää johonkin puhtaalle alustalle, mutta sitä ennen pitäisi raivata ja putsata ruokapöytä. Jos sitä ei jaksa/jouda tehdä, kankaat pitäisi levittää lattialle. Jotta sen voi tehdä, olisi taaperon parempi olla vaikka päiväunilla. Jos kaavoja ei ole, nekin pitää vielä piirtää. On kotiäidillä mahdottomat ongelmat!

 

Olin muutama viikko sitten yövuorossa ja keksin ottaa mukaan läjän kankaita. Siellä oli monta tuntia aikaa leikellä kankaita puhtailla isoilla pöydillä aivan rauhassa. Kuvittelin ottaneeni mukaan paljon kankaita ja kaavoja, mutta aamulla minulla oli valmiina osaset vain kolmeen vaatteeseen!  (Hetkonen, kuvissa on osaset neljään vaatteeseen...)

 

 

Liilasta trikoosta ompelin legginsit, mutta kuvaa katsoessani muistelen, että myös oliivinvihreästä trikoosta... Ruosteenpuna-lilasta kankaasta valmistuu pian tunika ja tämän postauksen otsikko lupaa kuvia vihreästä hupparista. Hupparin ulkopuoli on vihreää velour-kangasta, jossa seikkailevat puput ja pöllöt. Vuorikankaaksi ompelin keltaista pilvitrikoota. Käytin samoja kaavoja kuin edellisessä hupparissa, mutta tällä kertaa sain lisätä monta senttiä saumanvaroja... Olin täysin unohtanut kuinka haastavaa olikaan ommella vetoketjua venyvään kankaaseen. Velour ja trikoo venyivät vetoketjua ommellessa minkä ehtivät, joten lopputulos oli hieman aaltoileva. Pirteä huppari pirteälle Inkalle!

 

reade more... Résuméabuiyad

Juhlamekko pitsin kera

Sain kunnian olla juhlistamassa rakkaan ystäväni avioliittoa heidän upeissa syyshäissään. Sää näytti pitkin päivää jännittäviä merkkejä, mutta aurinko pilkahteli ilahduttavasti aika ajoin. Olin monta kuukautta odottanut, että minut värvättäisiin askartelutalkoisiin ja näpertämään hääihanuuksia, mutta morsian oli niin kätevä ja näppärä, että tekaisi muun muassa satakunta korttia itse!

 

Sain kuin sainkin haalittua itselleni edes jotain näperrettävää, kun halusin varta vasten jotain tekemistä yövuoroon. Yön hiljaisina tunteina leikkelin työpaikalla sellofaanista neliöitä hääkarkkipussukoihin sekä määrämittaisia silkkinauhapätkiä sulkemaan pussukat. Häiden aattona pääsin auttamaan karkkipussukoiden väkertämisessä. Morsiuspari oli juhlapaikalla suunnittelemassa seuraavaa päivää ja minä istuin morsiamen äidin kanssa pöydän ääressä suklaasydämet, sellofaanit ja silkkinauhat välissämme. Olen tuntenut ystäväni äidin yhtä kauan kuin ystäväni, neljätoista vuotta. Näperrellessämme ehdimme jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä, fiilistellä seuraavaa päivää ja kuin itsestään yli sata suklaayllätystä oli valmiina. Ihanilla ystävillä on ihania äitejä!

 

Häät olivat parin näköiset, tunnelmalliset, nessua kului (hyvistä syistä), ruoka oli maistuvaa ja bändi mainio! Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa häissä! (Isännän mielestä niitä on luultavasti liian usein: edelliset olivat kuitenkin just äsken, kaksi vuotta sitten.) Olen päässyt näin aikuisiällä juhlimaan monen muunkin ystävän häitä ja olen tähän asti ommellut itse kaikkiin juhliin uuden mekon. Edellisistä hääjuhlista on tosiaan kulunut pari vuotta, joten tatsia mekkokankaisiin ja -malleihin piti vähän hakea..

 

Useat edelliset mekot noudattavat melkein samaa kaavaa, mutta tällä kertaa kaivoin ihan ensimmäisen mekon kaavat esille, mutta lopputulos oli silti hieman erilainen... Selkeää. Kaivelen joskus esille kuvia vanhoista mekoista, mutta nyt kuvat taitavat olla hieman osumaa saaneen ulkoisen kovalevyn uumenissa (niisk). Toki mekot ovat kaapissa jemmassa ja voisin ottaa niistä uudet kuvat, mutta oikeuksiinsa ne pääsisivät vasta yllä. Ja se on sitten täysin eri asia kenen ylle ne tällä hetkellä mahtuvat. Ainakin ne kymmenisen vuotta vanhat.

 

Mekon kangas on taftia ja sisällä on silkkivuori. Yläosassa mustaa pitsiä. Mekko on ommeltu kuudesta osasta: edessä kolme ja takana kolme, samoin vuorissa. Vasemman kainalon alla on piilovetoketju. En ommellut mekkoon muita olkaimia kuin pitsin, joka on kiinni mekossa vain alareunasta sekä sivureunoista. Mekon kaverina minulla oli neulottu musta huivi sekä palelemisen vuoksi hätävarana sinapinkeltainen kirjava huivi, joka oli tarkoitus jemmata mustan huivin alle. Taisi se aika paljon sieltä pilkistää... Olen mekkoon ihan tyytyväinen, mutta jätän virheiden luettelemisen niistä kiinnostuneille. Tällä mekolla oli hyvä juhlia!

 

 

 

Sain kunnian olla juhlistamassa rakkaan ystäväni avioliittoa heidän upeissa syyshäissään. Sää näytti pitkin päivää jännittäviä merkkejä, mutta aurinko pilkahteli ilahduttavasti aika ajoin. Olin monta kuukautta odottanut, että minut värvättäisiin askartelutalkoisiin ja näpertämään hääihanuuksia, mutta morsian oli niin kätevä ja näppärä, että tekaisi muun muassa satakunta korttia itse!

 

Sain kuin sainkin haalittua itselleni edes jotain näperrettävää, kun halusin varta vasten jotain tekemistä yövuoroon. Yön hiljaisina tunteina leikkelin työpaikalla sellofaanista neliöitä hääkarkkipussukoihin sekä määrämittaisia silkkinauhapätkiä sulkemaan pussukat. Häiden aattona pääsin auttamaan karkkipussukoiden väkertämisessä. Morsiuspari oli juhlapaikalla suunnittelemassa seuraavaa päivää ja minä istuin morsiamen äidin kanssa pöydän ääressä suklaasydämet, sellofaanit ja silkkinauhat välissämme. Olen tuntenut ystäväni äidin yhtä kauan kuin ystäväni, neljätoista vuotta. Näperrellessämme ehdimme jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä, fiilistellä seuraavaa päivää ja kuin itsestään yli sata suklaayllätystä oli valmiina. Ihanilla ystävillä on ihania äitejä!

 

Häät olivat parin näköiset, tunnelmalliset, nessua kului (hyvistä syistä), ruoka oli maistuvaa ja bändi mainio! Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa häissä! (Isännän mielestä niitä on luultavasti liian usein: edelliset olivat kuitenkin just äsken, kaksi vuotta sitten.) Olen päässyt näin aikuisiällä juhlimaan monen muunkin ystävän häitä ja olen tähän asti ommellut itse kaikkiin juhliin uuden mekon. Edellisistä hääjuhlista on tosiaan kulunut pari vuotta, joten tatsia mekkokankaisiin ja -malleihin piti vähän hakea..

 

Useat edelliset mekot noudattavat melkein samaa kaavaa, mutta tällä kertaa kaivoin ihan ensimmäisen mekon kaavat esille, mutta lopputulos oli silti hieman erilainen... Selkeää. Kaivelen joskus esille kuvia vanhoista mekoista, mutta nyt kuvat taitavat olla hieman osumaa saaneen ulkoisen kovalevyn uumenissa (niisk). Toki mekot ovat kaapissa jemmassa ja voisin ottaa niistä uudet kuvat, mutta oikeuksiinsa ne pääsisivät vasta yllä. Ja se on sitten täysin eri asia kenen ylle ne tällä hetkellä mahtuvat. Ainakin ne kymmenisen vuotta vanhat.

 

Mekon kangas on taftia ja sisällä on silkkivuori. Yläosassa mustaa pitsiä. Mekko on ommeltu kuudesta osasta: edessä kolme ja takana kolme, samoin vuorissa. Vasemman kainalon alla on piilovetoketju. En ommellut mekkoon muita olkaimia kuin pitsin, joka on kiinni mekossa vain alareunasta sekä sivureunoista. Mekon kaverina minulla oli neulottu musta huivi sekä palelemisen vuoksi hätävarana sinapinkeltainen kirjava huivi, joka oli tarkoitus jemmata mustan huivin alle. Taisi se aika paljon sieltä pilkistää... Olen mekkoon ihan tyytyväinen, mutta jätän virheiden luettelemisen niistä kiinnostuneille. Tällä mekolla oli hyvä juhlia!

 

 

 

reade more... Résuméabuiyad

Muskari

Emme ole Inkan kanssa osallistuneet aiemmin mihinkään ohjattuun äiti-lapsi-toimintaan. Inkan ollessa muutaman kuukauden ikäinen harkitsin vauvauintiin menemistä, mutta ilmoittautuminen tyssäsi muka kalliisiin hintoihin ja tylsiin aikatauluihin. Kaikenlaisia äitikahviloita on kyllä tullut vastaan, mutta toisaalta minulla ei ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta mennä niihin. Ihanasta ystäväpiiristäni löytyy niin paljon äitejä, että vertaistukea ja lapsikavereita löytyy (onneksi) omasta takaa.

 

Olemme Inkan kanssa käyneet muutaman kerran läheisessä asukaspuistossa ja koko systeemi on minulle täysin uusi. Asukaspuiston yhteydessä on myös päiväkoti ja neuvola. Puistoon kuuluu aidattu leikkialue keinuineen, hiekkalaatikoineen ja liukumäkineen. Päiväkodin pihalelut ovat myös yhteisessä käytössä. Asukaspuistossa käytössä ovat myös sisätilat, joissa voi (sadepäivänä) leikkiä sekä keittiö, jossa saa syödä omia ruokia. Kerran viikossa on tarjolla ateria pientä maksua vastaan.Viikottain asukaspuiston sisätiloissa järjestetään myös kaikenlaista ohjelmaa. On askartelua ja vaikka ripsien värjäystä!

 

Mutta siihen otsikon lupaamaan muskariin! Muutama viikko sitten kuulin paikallisilta äitikavereilta, että asukaspuiston ohjelmaan kuuluu myös muskari. On sekä vauva- että taaperomuskaria. Muskari on maksuton ja sinne voi mennä tai olla menemättä, loistavaa! Ei tarvitse sitoutua, ilmoittautua eikä perua. Olimme siellä eilen ensimmäistä kertaa. Meidän oli tarkoitus mennä sinne tutun äitikaverin kanssa yhdessä, mutta hänen tyttärensä nukahti vaunuihin matkan varrella. Äiti nautti harvinaisesta tilanteesta ja jätti muskarin väliin. Mutta me pärjäsimme siellä hyvin kahdestaankin alkujännityksestä huolimatta!

 

Taaperomuskari oli oikeastaan sellainen kuin kuvittelinkin. Istutaan tai seistään ringissä ja lauletaan. Lapset istuvat sylissä tai viilettävät ympäriinsä. Välillä liikutaan. Ei ollutkaan mitään pelottavaa. Itseäni hämmästytti omat reaktioni nähdessäni Inkan innostuksen. Sain kokea kummallisia itkun ja naurun sekaisia pyrskähdyksiä, kun liikutuin nähdessäni Inkan riemuitsevan lapsimäärästä ja musiikista.

 

Aluksi Inka istui hetken sylissä, mutta lähti pian konttaamaan ympäriinsä ja kävi katselemassa muita lapsia. Inka taisi olla ainoa (tai toinen), joka ei osannut kävellä, joten piirileikki oli vähän haastava. Se sujui kuitenkin ihan hyvin liikutuksenkyyneliä niellen ja naama nykien, kun Inka otti viereistä taaperoa kädestä kiinni ja yritti kovasti pysyä tallustelussa mukana. Useimmat laulut tyttö istui sylissä, mutta muutaman laulun kohdalla hän teki kunniakierroksia kontaten ja palaten naama innostuneessa hymyssä.

 

Ehdottomasti hyvä kokemus molemmille ja ensi viikolla uudestaan!

 

Jälkimaininkeja leikkipuistossa muskarin jälkeen.

Ps. Pingale löytyy nyt myös Facebookista. Käykää tykkäämässä, jos tykkäätte!

Emme ole Inkan kanssa osallistuneet aiemmin mihinkään ohjattuun äiti-lapsi-toimintaan. Inkan ollessa muutaman kuukauden ikäinen harkitsin vauvauintiin menemistä, mutta ilmoittautuminen tyssäsi muka kalliisiin hintoihin ja tylsiin aikatauluihin. Kaikenlaisia äitikahviloita on kyllä tullut vastaan, mutta toisaalta minulla ei ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta mennä niihin. Ihanasta ystäväpiiristäni löytyy niin paljon äitejä, että vertaistukea ja lapsikavereita löytyy (onneksi) omasta takaa.

 

Olemme Inkan kanssa käyneet muutaman kerran läheisessä asukaspuistossa ja koko systeemi on minulle täysin uusi. Asukaspuiston yhteydessä on myös päiväkoti ja neuvola. Puistoon kuuluu aidattu leikkialue keinuineen, hiekkalaatikoineen ja liukumäkineen. Päiväkodin pihalelut ovat myös yhteisessä käytössä. Asukaspuistossa käytössä ovat myös sisätilat, joissa voi (sadepäivänä) leikkiä sekä keittiö, jossa saa syödä omia ruokia. Kerran viikossa on tarjolla ateria pientä maksua vastaan.Viikottain asukaspuiston sisätiloissa järjestetään myös kaikenlaista ohjelmaa. On askartelua ja vaikka ripsien värjäystä!

 

Mutta siihen otsikon lupaamaan muskariin! Muutama viikko sitten kuulin paikallisilta äitikavereilta, että asukaspuiston ohjelmaan kuuluu myös muskari. On sekä vauva- että taaperomuskaria. Muskari on maksuton ja sinne voi mennä tai olla menemättä, loistavaa! Ei tarvitse sitoutua, ilmoittautua eikä perua. Olimme siellä eilen ensimmäistä kertaa. Meidän oli tarkoitus mennä sinne tutun äitikaverin kanssa yhdessä, mutta hänen tyttärensä nukahti vaunuihin matkan varrella. Äiti nautti harvinaisesta tilanteesta ja jätti muskarin väliin. Mutta me pärjäsimme siellä hyvin kahdestaankin alkujännityksestä huolimatta!

 

Taaperomuskari oli oikeastaan sellainen kuin kuvittelinkin. Istutaan tai seistään ringissä ja lauletaan. Lapset istuvat sylissä tai viilettävät ympäriinsä. Välillä liikutaan. Ei ollutkaan mitään pelottavaa. Itseäni hämmästytti omat reaktioni nähdessäni Inkan innostuksen. Sain kokea kummallisia itkun ja naurun sekaisia pyrskähdyksiä, kun liikutuin nähdessäni Inkan riemuitsevan lapsimäärästä ja musiikista.

 

Aluksi Inka istui hetken sylissä, mutta lähti pian konttaamaan ympäriinsä ja kävi katselemassa muita lapsia. Inka taisi olla ainoa (tai toinen), joka ei osannut kävellä, joten piirileikki oli vähän haastava. Se sujui kuitenkin ihan hyvin liikutuksenkyyneliä niellen ja naama nykien, kun Inka otti viereistä taaperoa kädestä kiinni ja yritti kovasti pysyä tallustelussa mukana. Useimmat laulut tyttö istui sylissä, mutta muutaman laulun kohdalla hän teki kunniakierroksia kontaten ja palaten naama innostuneessa hymyssä.

 

Ehdottomasti hyvä kokemus molemmille ja ensi viikolla uudestaan!

 

Jälkimaininkeja leikkipuistossa muskarin jälkeen.

Ps. Pingale löytyy nyt myös Facebookista. Käykää tykkäämässä, jos tykkäätte!

reade more... Résuméabuiyad

Mummolan LP-levyaarteet

Inka oli viikonlopun mummolassa yökylässä sillä aikaa, kun me vanhemmat juhlimme ystäviemme ihania syyshäitä (onnea E&S!). Hakiessamme Inkaa sunnuntaina tuli puheeksi lastenlaulut ja -levyt. Mietin kaihoisasti ääneen, että missä ovat ne kaikki ihanat LP-levyt, joita olen kuunnellut pienenä. Muistin hämärästi ainakin yhden levynkannen kuvan, mutta varsinkin ne laulut soivat joskus päässäni.

 

Mummo mainitsi, että "Siinähän ne on selkäsi takana, kun avaat vaan sen oven!". Siinä tv-tason kaapissa koko levykokoelma oli vuosikaudet ollut! Hain pinosta sen levyn, jossa oli kissa suihkussa ja ronsu paljussa. Onneksi vanhemmiltani löytyy LP-soitin, joten saimme levyn heti soimaan. Tämä Atsipoppaa 2 oli (ainakin oman muistikuvani mukaan) lempilevyni lapsena.

 

 

Levyllä on ihan huippuja biisejä! Muutamat saivat ihan uuden merkityksen nyt aikuisena kuunnellessa. Esimerkiksi B-puolen laulussa Isän rakas harrastus lauletaan jotain isän bodaamisesta ja äidin tiskaamisesta... Täytyy kuunnella lauluja vielä tarkemmin seuraavalla mummolakäynnillä!

 

ATSIPOPPAA 2 (LP)

A-puoli:

1. Kova kingi sä oot: Jonna

2. Lystit häät: Sanna ja Reetta

3. Kissa suihkussa: Eno-Samuli

4. Ronsun palju: Reetta ja Sanna

5. Haamuleikki: Jukka

6. Rautakangen päänsärky: Toivo-setä

7. Heissan Niina! : Sanna ja Reetta

8. Etanan vauhdilla: Jukka

9. Hei pippijuu: Sanna ja Reetta

 

B-puoli:

1. Sano sano se: Reetta ja Sanna

2. Isän harras harrastus: Jukka

3. Parhain paikka: Eno-Samuli ja lapset

4. Parane pian mummu:  Heini

5. Ei me tykätä likoista: Jukka

6. Se on varmasti ollut koistinen: Reetta ja Sanna

7. Kaikkihan sen ties: Eno-Samuli

8. Sateenkaaren päässä: Sanna

 



Olemme isännän kanssa huomanneet, että Inka on alkanut jorailla, kun kuulee musiikkia. Pieni kroppa hytkyy enemmän ja vähemmän musiikin tahtiin, mutta selvästi rytmi tarttuu ja alkaa heilututtaa! Esimerkiksi television tunnusmusiikit tanssituttavat, mutta radiosta tullut jatkuva musiikki ei niinkään.

 

Mummolan musiikkihetki oli toisaalta ajoitettu hieman huonosti. Inka oli väsynyt ja jollain tavalla protestoi poissaolomme vuoksi eikä musiikki erityisesti innostanut. Hauskinta olisi tietenkin ollut vain penkoa, tutkia ja heitellä levyjä, mutta tylsä äiti kielsi senkin (heti kun oli saanut pari kuvaa).

 

Toivotaan, että seuraavalla kerralla 70- ja 80-luvun levyaarteet miellyttävät pientä joraajaa enemmän!

 

Inka oli viikonlopun mummolassa yökylässä sillä aikaa, kun me vanhemmat juhlimme ystäviemme ihania syyshäitä (onnea E&S!). Hakiessamme Inkaa sunnuntaina tuli puheeksi lastenlaulut ja -levyt. Mietin kaihoisasti ääneen, että missä ovat ne kaikki ihanat LP-levyt, joita olen kuunnellut pienenä. Muistin hämärästi ainakin yhden levynkannen kuvan, mutta varsinkin ne laulut soivat joskus päässäni.

 

Mummo mainitsi, että "Siinähän ne on selkäsi takana, kun avaat vaan sen oven!". Siinä tv-tason kaapissa koko levykokoelma oli vuosikaudet ollut! Hain pinosta sen levyn, jossa oli kissa suihkussa ja ronsu paljussa. Onneksi vanhemmiltani löytyy LP-soitin, joten saimme levyn heti soimaan. Tämä Atsipoppaa 2 oli (ainakin oman muistikuvani mukaan) lempilevyni lapsena.

 

 

Levyllä on ihan huippuja biisejä! Muutamat saivat ihan uuden merkityksen nyt aikuisena kuunnellessa. Esimerkiksi B-puolen laulussa Isän rakas harrastus lauletaan jotain isän bodaamisesta ja äidin tiskaamisesta... Täytyy kuunnella lauluja vielä tarkemmin seuraavalla mummolakäynnillä!

 

ATSIPOPPAA 2 (LP)

A-puoli:

1. Kova kingi sä oot: Jonna

2. Lystit häät: Sanna ja Reetta

3. Kissa suihkussa: Eno-Samuli

4. Ronsun palju: Reetta ja Sanna

5. Haamuleikki: Jukka

6. Rautakangen päänsärky: Toivo-setä

7. Heissan Niina! : Sanna ja Reetta

8. Etanan vauhdilla: Jukka

9. Hei pippijuu: Sanna ja Reetta

 

B-puoli:

1. Sano sano se: Reetta ja Sanna

2. Isän harras harrastus: Jukka

3. Parhain paikka: Eno-Samuli ja lapset

4. Parane pian mummu:  Heini

5. Ei me tykätä likoista: Jukka

6. Se on varmasti ollut koistinen: Reetta ja Sanna

7. Kaikkihan sen ties: Eno-Samuli

8. Sateenkaaren päässä: Sanna

 



Olemme isännän kanssa huomanneet, että Inka on alkanut jorailla, kun kuulee musiikkia. Pieni kroppa hytkyy enemmän ja vähemmän musiikin tahtiin, mutta selvästi rytmi tarttuu ja alkaa heilututtaa! Esimerkiksi television tunnusmusiikit tanssituttavat, mutta radiosta tullut jatkuva musiikki ei niinkään.

 

Mummolan musiikkihetki oli toisaalta ajoitettu hieman huonosti. Inka oli väsynyt ja jollain tavalla protestoi poissaolomme vuoksi eikä musiikki erityisesti innostanut. Hauskinta olisi tietenkin ollut vain penkoa, tutkia ja heitellä levyjä, mutta tylsä äiti kielsi senkin (heti kun oli saanut pari kuvaa).

 

Toivotaan, että seuraavalla kerralla 70- ja 80-luvun levyaarteet miellyttävät pientä joraajaa enemmän!

 

reade more... Résuméabuiyad

Omakotitaloasumisen (ensimmäinen) yllätys

Pitikin edellisessä postauksessa mennä mainitsemaan yllätyksistä, joita omakotitalossa asuminen saattaa tuoda tullessaan. Nukuin toisen ja viimeisen yövuoron jälkeisiä unia maanantaina. Isäntä tuli herättämään kertoen, että vedet on poikki. "Häähh, miten niin..?!" mongersin peiton alta keskellä päivää. Hän oli käynyt talon kellarissa sijaitsevassa autotallissa ja kuullut pahaenteisen tip-tip-tip-äänen. Hän oli kävellyt veden pääkatkaisijan (vai mikä se on..?) luokse ja  huomasi jostain liitoksesta tiputtavan vettä. Onni onnettomuudessa katkaisijan vai minkä lie alla oli ollut vati, koska vati oli pullollaan vettä. Seinään oli ilmeisesti hieman roiskunut, mutta toivotaan sen kuivuvan itsekseen...

 

Näppärä isäntä katkaisi vedet ja rupesi roplaamaan liittimiä ja mitä siinä nyt on. (Huomatkaa asiantuntevat termit tämän postauksen yhteydessä!) Kävi ilmi, että vakiopaineventtiilistä joku kenno vai harso vai joku oli murtunut ja tiputti asiaankuulumattomasti vettä. Isäntä irrotti venttiilin ja alkoi metsästää uutta. Toinen onni oli, että olin käynyt aamulla yövuorosta tultuani suihkussa...

 

Olimme sopineet menevämme mummilaan/anoppilaan Inkan päiväunien jälkeen kolmen maissa. Inka tietenkin veteli hirsiä normaalia pidempään. Isäntä oli siinä uskossa, että putkimieskauppa oli menossa neljältä kiinni, joten sinne pitäisi kiiruhtaa ennen mummilaa. Onneksi Inka heräsi kuin ajatuksen voimasta vähän kolmen jälkeen. Päälle puhdas vaippa, maitoa suuhun ja autoon. Köröttelimme Mönkköselle, josta löytyi oikea osa, uusi vakiopaineventtiili (tämän termin opettelin). Pikku mötikkä maksoi 180 euroa!! Satakahdeksankymmentä! Ja liike olisi ollut viiteen asti auki...

 

Isäntä heitti meidät tytöt mummilaan ja lähti asentamaan uutta vakiopaineventtiiliä sinne autotallin perukoille. Oikea venttiili, mutta ei sovi, väliin saatava lisää tavaraa. Jotain välipaloja... Isäntä lähtee K-Rautaan, löytää välipalan. Ei sovi, väärä koko. Ottaa kotoa mukaan Inkan yökkärin. Isäntä lähtee Bauhausiin, löytää toisen kokoisen välipalan. Laskun päälle muutama kymppi lisää. Isäntä hakee meidät kotiin, kello on lähempänä yhdeksää.

 

Tulemme vedettömään taloon, kannan Inkan suoraan sänkyyn nukkumaan. Itsekin olen aivan poikki yövuorojen jälkeen ja menen kymmeneltä nukkumaan epätietoisena siitä onko huomenna vettä. Isäntä kömpii sänkyyn puolen yön jälkeen. Mongerran taas peiton alta:

"..toimiiks vesi?"

"Toimii."

"Vähänkö sä oot paras!"

 

Se on!

Pitikin edellisessä postauksessa mennä mainitsemaan yllätyksistä, joita omakotitalossa asuminen saattaa tuoda tullessaan. Nukuin toisen ja viimeisen yövuoron jälkeisiä unia maanantaina. Isäntä tuli herättämään kertoen, että vedet on poikki. "Häähh, miten niin..?!" mongersin peiton alta keskellä päivää. Hän oli käynyt talon kellarissa sijaitsevassa autotallissa ja kuullut pahaenteisen tip-tip-tip-äänen. Hän oli kävellyt veden pääkatkaisijan (vai mikä se on..?) luokse ja  huomasi jostain liitoksesta tiputtavan vettä. Onni onnettomuudessa katkaisijan vai minkä lie alla oli ollut vati, koska vati oli pullollaan vettä. Seinään oli ilmeisesti hieman roiskunut, mutta toivotaan sen kuivuvan itsekseen...

 

Näppärä isäntä katkaisi vedet ja rupesi roplaamaan liittimiä ja mitä siinä nyt on. (Huomatkaa asiantuntevat termit tämän postauksen yhteydessä!) Kävi ilmi, että vakiopaineventtiilistä joku kenno vai harso vai joku oli murtunut ja tiputti asiaankuulumattomasti vettä. Isäntä irrotti venttiilin ja alkoi metsästää uutta. Toinen onni oli, että olin käynyt aamulla yövuorosta tultuani suihkussa...

 

Olimme sopineet menevämme mummilaan/anoppilaan Inkan päiväunien jälkeen kolmen maissa. Inka tietenkin veteli hirsiä normaalia pidempään. Isäntä oli siinä uskossa, että putkimieskauppa oli menossa neljältä kiinni, joten sinne pitäisi kiiruhtaa ennen mummilaa. Onneksi Inka heräsi kuin ajatuksen voimasta vähän kolmen jälkeen. Päälle puhdas vaippa, maitoa suuhun ja autoon. Köröttelimme Mönkköselle, josta löytyi oikea osa, uusi vakiopaineventtiili (tämän termin opettelin). Pikku mötikkä maksoi 180 euroa!! Satakahdeksankymmentä! Ja liike olisi ollut viiteen asti auki...

 

Isäntä heitti meidät tytöt mummilaan ja lähti asentamaan uutta vakiopaineventtiiliä sinne autotallin perukoille. Oikea venttiili, mutta ei sovi, väliin saatava lisää tavaraa. Jotain välipaloja... Isäntä lähtee K-Rautaan, löytää välipalan. Ei sovi, väärä koko. Ottaa kotoa mukaan Inkan yökkärin. Isäntä lähtee Bauhausiin, löytää toisen kokoisen välipalan. Laskun päälle muutama kymppi lisää. Isäntä hakee meidät kotiin, kello on lähempänä yhdeksää.

 

Tulemme vedettömään taloon, kannan Inkan suoraan sänkyyn nukkumaan. Itsekin olen aivan poikki yövuorojen jälkeen ja menen kymmeneltä nukkumaan epätietoisena siitä onko huomenna vettä. Isäntä kömpii sänkyyn puolen yön jälkeen. Mongerran taas peiton alta:

"..toimiiks vesi?"

"Toimii."

"Vähänkö sä oot paras!"

 

Se on!

reade more... Résuméabuiyad

Hiipivä syksy ja ajatuksia työstä

Syksy on tullut meidän perheelle kuin varkain. Yhtäkkiä pihan pensaat ovat punertuneet ja harventuneet. Ylikasvanut nurmikko on saanut kaverikseen (naapurin) keltaisia lehtiä. Jotenkin nämä syksyn piirteet ovat yllättäneet, koska on ollut niin uskomattoman lämpimiä päiviä, ettei uskoisi olevan syyskuu. Syksy on päässyt tulollaan yllättämään luultavasti myös siksi, että olen taas keikkaillut pari viikkoa eli ollut pois kotoa melko paljon.

Vaikka sitä kulkee töihin ja takaisin ihan samoja reittejä, ei puita ja maisemia tule samalla tavalla vahdattua kuin vaikka vaunulenkillä. Iltavuoroista palatessani olen huomannut iltojen pimenneen ja autolla on jotenkin todella vierasta ajaa pimeässä. Odotan tämän viikon menevän ohi, jonka jälkeen ei ole työkeikkoja tiedossa. Pienen lapsen kanssa yhdenkin viikon ylihyppääminen tuntuu karulta, kun taaperon elämässä se viikkokin on paljon. Viikossa voi oppia ihan mitä tahansa uutta ja harmittaisi kovasti, jos jotain tärkeää missaisin.

Toisinaan saattaa mennä vuorokausi, etten näe Inkaa hereillä. Jos peräkkäisinä päivinä on iltavuoro ja aamuvuoro, on tyttö jo nukkumassa tullessani ja nukkuu edelleen lähtiessäni. Vielä tällä hetkellä isännän(kin) kolmivuorotyö on kätevää, koska lapsenvahtia tarvittaisiin luultavasti huomattavasti enemmän, jos hänellä olisi säännöllinen päivätyö. Olen aina vaan niin uskomattoman onnellinen ja kiitollinen, että lähimmäisistä löytyy joustavia lapsenvahteja.

Syksyn hiipiessä ja iltojen pimetessä olen myös ajatellut töissäkäynnin kannattavuutta, järkevyyttä ja perusteluja. Toisaalta poden huonoa omaatuntoa siitä, että hylkään vuoden ikäisen tyttäreni isänsä tai mummonsa hoiviin ja menen tienaamaan asuntolainarahoja. Toisaalta koen tilanteen etuoikeutetuksi, koska minulla on mahdollisuus käydä töissä juuri sen verran kuin intoa ja kiinnostusta riittää. Tytär viihtyy todella hyvin ilman minuakin ja minusta on ihanaa, että hän saa viettää aikaa isänsä, isovanhempiensa, tätiensä ja serkkujensa kanssa. En ole hänen ainoa hoivaajansa.

En ole vielä kertaakaan elänyt pelkällä kotihoidontuella. Vanhempainvapaan päättyessä oli vielä täydet vuosilomat lomarahoineen ja sen perään aloinkin jo tehdä töitä keikkaluontoisesti. Minulle riitti opiskeluaikojen kitkuttelu ja vanhempieni lompakolla norkoilu. Olemme myös tehneet valinnan asua omakotitalossa, joten sen tuomat yllätykset vaativat myös pientä sukanvarsisäästöä. Minusta on myös tärkeää olla omien varojeni herratar ja käyttää niitä juuri niinkuin haluan. Voin tehdä, tulla ja mennä (melkein) kuten parhaaksi katson. Minussa on aina kuitenkin piillyt jonkinlainen jyväjemmari enkä omasta mielestäni osta koskaan mitään.

Monet varmasti ajattelevat, että asuntolainaa voi lykätä ja lapset ovat niin vähän aikaa pieniä. Totta molemmat. Minulle taas on tärkeää olla taloudellisesti vapaampi ja enhän minä siellä töissä kuitenkaan ympäri vuorokauden ole. Paitsi että äsken taisin juuri niin mainita... Tällä hetkellä käytän yöaikaa tehokkaasti hyödyksi bloggaamiseen. Olen nimittäin yövuorossa. Jos voisin valita, olisin tietenkin käymättä töissä, viettäisin aikaa tyttäreni kanssa ja ottaisin saman korvauksen mitä työssäkäynnistä saisin (tai toki enemmän), mutta tämä yhtälö taitaa olla mahdoton.

Toisaalta töissäkäyminen antaa minulle paljon. Juuri tällä alalla ei ehkä niin paljon kuin haluaisin ja tarvitsisin, mutta riittävästi. Ja kun töitä on taas tehty, voin tehdä sitä mitä eniten rakastan. Viettää aikaa tyttäreni ja mieheni kanssa sekä tavata tärkeitä ystäviä ja perheenjäseniä. Työkeikat vähentävät treffailun määrää, mutta vapaalla niitä järjestetään sitäkin tehokkaammin.

Tässä postauksessa saattaa olla pientä selittelyn makua. Maku tulee kuitenkin aidoista ajatuksista. Alkavan viikon jälkeen olen taas vapaa hoitovapaalainen (ellei mehukkaita työtarjouksia tule ovista ja ikkunoista). Osaan ja haluan nauttia tästä vapaudesta. Vapaudesta käydä tai olla käymättä töissä sekä vapaudesta hoitaa omaa pientä kultapiiskuani.

Syksy on tullut meidän perheelle kuin varkain. Yhtäkkiä pihan pensaat ovat punertuneet ja harventuneet. Ylikasvanut nurmikko on saanut kaverikseen (naapurin) keltaisia lehtiä. Jotenkin nämä syksyn piirteet ovat yllättäneet, koska on ollut niin uskomattoman lämpimiä päiviä, ettei uskoisi olevan syyskuu. Syksy on päässyt tulollaan yllättämään luultavasti myös siksi, että olen taas keikkaillut pari viikkoa eli ollut pois kotoa melko paljon.

Vaikka sitä kulkee töihin ja takaisin ihan samoja reittejä, ei puita ja maisemia tule samalla tavalla vahdattua kuin vaikka vaunulenkillä. Iltavuoroista palatessani olen huomannut iltojen pimenneen ja autolla on jotenkin todella vierasta ajaa pimeässä. Odotan tämän viikon menevän ohi, jonka jälkeen ei ole työkeikkoja tiedossa. Pienen lapsen kanssa yhdenkin viikon ylihyppääminen tuntuu karulta, kun taaperon elämässä se viikkokin on paljon. Viikossa voi oppia ihan mitä tahansa uutta ja harmittaisi kovasti, jos jotain tärkeää missaisin.

Toisinaan saattaa mennä vuorokausi, etten näe Inkaa hereillä. Jos peräkkäisinä päivinä on iltavuoro ja aamuvuoro, on tyttö jo nukkumassa tullessani ja nukkuu edelleen lähtiessäni. Vielä tällä hetkellä isännän(kin) kolmivuorotyö on kätevää, koska lapsenvahtia tarvittaisiin luultavasti huomattavasti enemmän, jos hänellä olisi säännöllinen päivätyö. Olen aina vaan niin uskomattoman onnellinen ja kiitollinen, että lähimmäisistä löytyy joustavia lapsenvahteja.

Syksyn hiipiessä ja iltojen pimetessä olen myös ajatellut töissäkäynnin kannattavuutta, järkevyyttä ja perusteluja. Toisaalta poden huonoa omaatuntoa siitä, että hylkään vuoden ikäisen tyttäreni isänsä tai mummonsa hoiviin ja menen tienaamaan asuntolainarahoja. Toisaalta koen tilanteen etuoikeutetuksi, koska minulla on mahdollisuus käydä töissä juuri sen verran kuin intoa ja kiinnostusta riittää. Tytär viihtyy todella hyvin ilman minuakin ja minusta on ihanaa, että hän saa viettää aikaa isänsä, isovanhempiensa, tätiensä ja serkkujensa kanssa. En ole hänen ainoa hoivaajansa.

En ole vielä kertaakaan elänyt pelkällä kotihoidontuella. Vanhempainvapaan päättyessä oli vielä täydet vuosilomat lomarahoineen ja sen perään aloinkin jo tehdä töitä keikkaluontoisesti. Minulle riitti opiskeluaikojen kitkuttelu ja vanhempieni lompakolla norkoilu. Olemme myös tehneet valinnan asua omakotitalossa, joten sen tuomat yllätykset vaativat myös pientä sukanvarsisäästöä. Minusta on myös tärkeää olla omien varojeni herratar ja käyttää niitä juuri niinkuin haluan. Voin tehdä, tulla ja mennä (melkein) kuten parhaaksi katson. Minussa on aina kuitenkin piillyt jonkinlainen jyväjemmari enkä omasta mielestäni osta koskaan mitään.

Monet varmasti ajattelevat, että asuntolainaa voi lykätä ja lapset ovat niin vähän aikaa pieniä. Totta molemmat. Minulle taas on tärkeää olla taloudellisesti vapaampi ja enhän minä siellä töissä kuitenkaan ympäri vuorokauden ole. Paitsi että äsken taisin juuri niin mainita... Tällä hetkellä käytän yöaikaa tehokkaasti hyödyksi bloggaamiseen. Olen nimittäin yövuorossa. Jos voisin valita, olisin tietenkin käymättä töissä, viettäisin aikaa tyttäreni kanssa ja ottaisin saman korvauksen mitä työssäkäynnistä saisin (tai toki enemmän), mutta tämä yhtälö taitaa olla mahdoton.

Toisaalta töissäkäyminen antaa minulle paljon. Juuri tällä alalla ei ehkä niin paljon kuin haluaisin ja tarvitsisin, mutta riittävästi. Ja kun töitä on taas tehty, voin tehdä sitä mitä eniten rakastan. Viettää aikaa tyttäreni ja mieheni kanssa sekä tavata tärkeitä ystäviä ja perheenjäseniä. Työkeikat vähentävät treffailun määrää, mutta vapaalla niitä järjestetään sitäkin tehokkaammin.

Tässä postauksessa saattaa olla pientä selittelyn makua. Maku tulee kuitenkin aidoista ajatuksista. Alkavan viikon jälkeen olen taas vapaa hoitovapaalainen (ellei mehukkaita työtarjouksia tule ovista ja ikkunoista). Osaan ja haluan nauttia tästä vapaudesta. Vapaudesta käydä tai olla käymättä töissä sekä vapaudesta hoitaa omaa pientä kultapiiskuani.

reade more... Résuméabuiyad

Jeuk bij honden

In dit artikel

• Waarom heeft een hond jeuk?
• Last van vlooien?
• Mijt, schurft en schimmel
• Van kwaad tot erger
• Voedselallergie
• Contactallergie
• Atopie
• Inwendige aandoeningen als oorzaak van jeuk
• Krabben, likken en bijten
• Reageer op dit artikel

Waarom heeft een hond jeuk?

Jouw hond krabt de hele dag, hij heeft duidelijk jeuk. Waarom hij jeuk heeft kan veel oorzaken hebben en is daarom soms lastig te achterhalen: van vlooien tot voedselallergie, van schurft tot worminfectie. Het is ook geen ziekte op zich, maar een symptoom. Jeuk is een reactie van de huid op een (uitwendige of inwendige) aandoening. Reacties van de huid zijn bijvoorbeeld rood worden, schilfers of korstjes.

Om tot de juiste diagnose te komen moet systematisch en stapsgewijs te werk worden gegaan om niets over het hoofd te zien. Meestel wordt er al eerste gekeken naar de meest voorkomende aandoeningen, die relatief eenvoudig zijn te onderzoeken. 

Last van vlooien?

Als een hond zich vaak krabt en jeuk heeft, wordt meestal eerst gekeken naar (katten)vlooien. Een vlooienkam wordt door de vacht gehaald en al snel zal blijken of de hond last heeft van vlooien. Bij honden is het over het algemeen de kattenvlo die problemen geeft.

Behandeling vlooieninfectie

Niet alleen de hond, maar ook zijn directe omgeving dient behandeld te worden. Het is belangrijk om herbesmetting te voorkomen; verwijder dus ook vlooieneitjes die zich o.a. bevinden in de hondenmand, op vloerkleden en op de bank.

Vlooienallergie

Slechts één vlooienbeet kan al voor enorme jeuk zorgen. Bij honden met een vlooienallergie is het aan te raden preventief te behandelen met een middel dat de vlooien doodt vóórdat ze bijten.

Mijt, schurft en schimmel

Heeft de hond geen last van vlooien, dan zal een afkrabsel van de huid worden gemaakt. Dit afkrabsel wordt zowel oppervlakkig als dieper afgenomen, omdat parasieten ook in dieper gelegen huidlagen te vinden zijn.

• De mijt Cheyletiella bevindt zich vaak aan de oppervlakte en kan zelfs gevonden worden door met een stukje plakband op de huid te duwen, gevonden worden en onder de microscoop bekeken worden.
• Demodex, ofwel puppyschurft, en Scabies (bekend als de ‘echte’ schurft) bevinden zich in de diepere huidlagen.
• Een schimmelinfectie (Dermatofytose) geeft over het algemeen geen jeuk. Schimmel kan wel voor kale en rode plekken zorgen. Tijdens een onderzoek kan het verstandig zijn hier aandacht aan te besteden. Met een Woodse lamp met UV-licht kunnen op de vacht van de hond bepaalde schimmelsporen worden gevonden. De schimmels kunnen eventueel ook nog op kweek gezet worden om meer duidelijkheid te verschaffen.

• Van kwaad tot erger

  Alle reeds genoemde (besmettelijke) aandoeningen zijn vaak de oorzaak van huidproblemen en zijn daarmee het primaire probleem. Een dergelijke aandoening kan echter, door de lokale verminderde weerstand, leiden tot een volgend huidprobleem; een secundair probleem. Denk aan bijvoorbeeld een gistinfectie (Malassezia) of een bacteriële infectie. Deze kunnen respectievelijk met een speciaal ontwikkelde shampoo en een antibioticumkuur bestreden worden.
   

Voedselallergie

Bij de voedselallergie gaat het om een overgevoeligheid op een component in het voer. Meestal is dit een eiwitbron afkomstig uit de vleesbron in de voeding.
Vaak heeft de hond jeuk tussen de tenen, in de liezen en de oren.

Hoe weet je of jouw hond voedselallergie heeft?

Gedurende 6 weken geef je je hond speciale voeding om er achter te komen waar hij allergisch voor is. Tijdens dit dieet mag de hond geen voer krijgen waarin de eiwitbron zit waarvoor je hond een allergie heeft ontwikkeld. De hond mag dus ook geen tussendoortjes of snacks krijgen die hij normaal wel krijgt.
Je geeft daarvoor in de plaats óf speciaal commercieel hondenvoer met gehydrolyseerde eiwitten óf zelfbereid vlees waarin een eiwitbron zit waarmee je hond nog nooit mee in aanraking is geweest zoals geit of kangoeroe.

Oplossing

Als na 6 weken blijkt dat de hond geen allergische reactie meer vertoont, wordt onder begeleiding stap voor stap ander voer aan de hond gegeven. Zodra te zien is dat de klachten terug komen, weet je dat er sprake is van een voedselallergie.
Dit betekent dat de hond vanaf dat moment speciaal dieetvoer dient te krijgen met eiwitbronnen die geen allergische reactie opwekken.

Contactallergie

Het kan ook gebeuren dat een hond een overgevoeligheid heeft voor iets waar zijn huid of vacht direct mee in aanraking komt, zoals een vloerkleed, een kussen of schoonmaakmiddel. Dit geeft vaak jeuk aan de buik, onderkant van de poten en de kin, omdat het vaak oppervlakten zijn waar de hond op ligt. Het kan moeilijk te achterhalen zijn waar de hond precies allergisch voor is, maar zodra de bron bekend is, is de oplossing eenvoudig: het wegnemen van deze bron is dan voldoende.

Atopie

Dit betreft een overgevoeligheid voor stoffen in de lucht en is vaak seizoensgebonden. Dit is te vergelijken met hooikoorts bij mensen. Atopie uit zich vaak al voor het 3e levensjaar.

Diagnose

• Huidtest: kleine hoeveelheden van verschillende allergenen worden geinjecteerd. Bij een overgevoeligheid zal er een reactie optreden op de desbetreffende plek.
• Bloedtest: in het bloed wordt gekeken waar de hond een overgevoeligheid voor heeft ontwikkeld.

Behandeling

Als er eenmaal een atopie is vastgesteld, kan deze op verschillende manieren behandeld worden.

• Vermijden: helaas is diet niet altijd te bewerkstelligen, omdat sommige allergenen overal aanwezig zijn.
• Desensibiliseren: gedurende lange tijd worden steeds meer allergenen in gecontroleerde hoeveelheid bij de hond toegediend om het immuunsysteem langzaam te laten wennen en daarmee minder gevoelig te maken.
• Atopica: een allergie is een overdreven reactie van het immuunsysteem op een bepaalde stof. Atopica onderdrukt het immuunsysteem zodat overgevoeligheidsreacties minder of niet optreden.
• Corticosteroïde: dit is een prednisonachtige stof en heeft echter meer bijwerkingen dan Atopica (zeker bij langdurig gebruik) waardoor dit niet raadzaam is bij een chronische huidallergie.

Inwendige aandoeningen als oorzaak van jeuk

Een traag werkende schildklier (hypothyreoidie) en een aandoening van de bijnieren (Syndroom van Cushing) kunnen ook afwijkingen en kale huidplekken veroorzaken.
Hetzelfde kan gezien worden bij een worminfectie, waarbij de hond jeuk krijgt rond de anus. 

Krabben, likken en bijten

Honden die last hebben van hun maag of die door een andere oorzaak misselijk zijn, kunnen dit uiten door veel te gaan likken aan de poten of andere lichaamsdelen. Ditzelfde geldt voor honden met ontsteking aan de anaalklieren of die pijn hebben in een gewricht.
Likken en bijten betekent dus niet altijd dat een hond jeuk heeft. Pijn of misselijkheid kunnen ook een aanleiding zijn.

In dit artikel

• Waarom heeft een hond jeuk?
• Last van vlooien?
• Mijt, schurft en schimmel
• Van kwaad tot erger
• Voedselallergie
• Contactallergie
• Atopie
• Inwendige aandoeningen als oorzaak van jeuk
• Krabben, likken en bijten
• Reageer op dit artikel

Waarom heeft een hond jeuk?

Jouw hond krabt de hele dag, hij heeft duidelijk jeuk. Waarom hij jeuk heeft kan veel oorzaken hebben en is daarom soms lastig te achterhalen: van vlooien tot voedselallergie, van schurft tot worminfectie. Het is ook geen ziekte op zich, maar een symptoom. Jeuk is een reactie van de huid op een (uitwendige of inwendige) aandoening. Reacties van de huid zijn bijvoorbeeld rood worden, schilfers of korstjes.

Om tot de juiste diagnose te komen moet systematisch en stapsgewijs te werk worden gegaan om niets over het hoofd te zien. Meestel wordt er al eerste gekeken naar de meest voorkomende aandoeningen, die relatief eenvoudig zijn te onderzoeken. 

Last van vlooien?

Als een hond zich vaak krabt en jeuk heeft, wordt meestal eerst gekeken naar (katten)vlooien. Een vlooienkam wordt door de vacht gehaald en al snel zal blijken of de hond last heeft van vlooien. Bij honden is het over het algemeen de kattenvlo die problemen geeft.

Behandeling vlooieninfectie

Niet alleen de hond, maar ook zijn directe omgeving dient behandeld te worden. Het is belangrijk om herbesmetting te voorkomen; verwijder dus ook vlooieneitjes die zich o.a. bevinden in de hondenmand, op vloerkleden en op de bank.

Vlooienallergie

Slechts één vlooienbeet kan al voor enorme jeuk zorgen. Bij honden met een vlooienallergie is het aan te raden preventief te behandelen met een middel dat de vlooien doodt vóórdat ze bijten.

Mijt, schurft en schimmel

Heeft de hond geen last van vlooien, dan zal een afkrabsel van de huid worden gemaakt. Dit afkrabsel wordt zowel oppervlakkig als dieper afgenomen, omdat parasieten ook in dieper gelegen huidlagen te vinden zijn.

• De mijt Cheyletiella bevindt zich vaak aan de oppervlakte en kan zelfs gevonden worden door met een stukje plakband op de huid te duwen, gevonden worden en onder de microscoop bekeken worden.
• Demodex, ofwel puppyschurft, en Scabies (bekend als de ‘echte’ schurft) bevinden zich in de diepere huidlagen.
• Een schimmelinfectie (Dermatofytose) geeft over het algemeen geen jeuk. Schimmel kan wel voor kale en rode plekken zorgen. Tijdens een onderzoek kan het verstandig zijn hier aandacht aan te besteden. Met een Woodse lamp met UV-licht kunnen op de vacht van de hond bepaalde schimmelsporen worden gevonden. De schimmels kunnen eventueel ook nog op kweek gezet worden om meer duidelijkheid te verschaffen.

• Van kwaad tot erger

  Alle reeds genoemde (besmettelijke) aandoeningen zijn vaak de oorzaak van huidproblemen en zijn daarmee het primaire probleem. Een dergelijke aandoening kan echter, door de lokale verminderde weerstand, leiden tot een volgend huidprobleem; een secundair probleem. Denk aan bijvoorbeeld een gistinfectie (Malassezia) of een bacteriële infectie. Deze kunnen respectievelijk met een speciaal ontwikkelde shampoo en een antibioticumkuur bestreden worden.
   

Voedselallergie

Bij de voedselallergie gaat het om een overgevoeligheid op een component in het voer. Meestal is dit een eiwitbron afkomstig uit de vleesbron in de voeding.
Vaak heeft de hond jeuk tussen de tenen, in de liezen en de oren.

Hoe weet je of jouw hond voedselallergie heeft?

Gedurende 6 weken geef je je hond speciale voeding om er achter te komen waar hij allergisch voor is. Tijdens dit dieet mag de hond geen voer krijgen waarin de eiwitbron zit waarvoor je hond een allergie heeft ontwikkeld. De hond mag dus ook geen tussendoortjes of snacks krijgen die hij normaal wel krijgt.
Je geeft daarvoor in de plaats óf speciaal commercieel hondenvoer met gehydrolyseerde eiwitten óf zelfbereid vlees waarin een eiwitbron zit waarmee je hond nog nooit mee in aanraking is geweest zoals geit of kangoeroe.

Oplossing

Als na 6 weken blijkt dat de hond geen allergische reactie meer vertoont, wordt onder begeleiding stap voor stap ander voer aan de hond gegeven. Zodra te zien is dat de klachten terug komen, weet je dat er sprake is van een voedselallergie.
Dit betekent dat de hond vanaf dat moment speciaal dieetvoer dient te krijgen met eiwitbronnen die geen allergische reactie opwekken.

Contactallergie

Het kan ook gebeuren dat een hond een overgevoeligheid heeft voor iets waar zijn huid of vacht direct mee in aanraking komt, zoals een vloerkleed, een kussen of schoonmaakmiddel. Dit geeft vaak jeuk aan de buik, onderkant van de poten en de kin, omdat het vaak oppervlakten zijn waar de hond op ligt. Het kan moeilijk te achterhalen zijn waar de hond precies allergisch voor is, maar zodra de bron bekend is, is de oplossing eenvoudig: het wegnemen van deze bron is dan voldoende.

Atopie

Dit betreft een overgevoeligheid voor stoffen in de lucht en is vaak seizoensgebonden. Dit is te vergelijken met hooikoorts bij mensen. Atopie uit zich vaak al voor het 3e levensjaar.

Diagnose

• Huidtest: kleine hoeveelheden van verschillende allergenen worden geinjecteerd. Bij een overgevoeligheid zal er een reactie optreden op de desbetreffende plek.
• Bloedtest: in het bloed wordt gekeken waar de hond een overgevoeligheid voor heeft ontwikkeld.

Behandeling

Als er eenmaal een atopie is vastgesteld, kan deze op verschillende manieren behandeld worden.

• Vermijden: helaas is diet niet altijd te bewerkstelligen, omdat sommige allergenen overal aanwezig zijn.
• Desensibiliseren: gedurende lange tijd worden steeds meer allergenen in gecontroleerde hoeveelheid bij de hond toegediend om het immuunsysteem langzaam te laten wennen en daarmee minder gevoelig te maken.
• Atopica: een allergie is een overdreven reactie van het immuunsysteem op een bepaalde stof. Atopica onderdrukt het immuunsysteem zodat overgevoeligheidsreacties minder of niet optreden.
• Corticosteroïde: dit is een prednisonachtige stof en heeft echter meer bijwerkingen dan Atopica (zeker bij langdurig gebruik) waardoor dit niet raadzaam is bij een chronische huidallergie.

Inwendige aandoeningen als oorzaak van jeuk

Een traag werkende schildklier (hypothyreoidie) en een aandoening van de bijnieren (Syndroom van Cushing) kunnen ook afwijkingen en kale huidplekken veroorzaken.
Hetzelfde kan gezien worden bij een worminfectie, waarbij de hond jeuk krijgt rond de anus. 

Krabben, likken en bijten

Honden die last hebben van hun maag of die door een andere oorzaak misselijk zijn, kunnen dit uiten door veel te gaan likken aan de poten of andere lichaamsdelen. Ditzelfde geldt voor honden met ontsteking aan de anaalklieren of die pijn hebben in een gewricht.
Likken en bijten betekent dus niet altijd dat een hond jeuk heeft. Pijn of misselijkheid kunnen ook een aanleiding zijn.

reade more... Résuméabuiyad

Pitkästä aikaa Linnanmäellä

On ehtinyt vierähtää todella monta vuotta siitä, kun olen viimeksi käynyt Lintsillä. Kesällä kävi monesti mielessä mennä sinne, mutta mielen tasolle se jäi. Ilahduttavinta olisi ollut se, että Lintsille olisi päässyt sisään ilmaiseksi ja jokuset taaperoille suotuisat laitteet olisivat olleet maksuttomia. Päiväsaikaan olisi saattanut olla mukavan väljää ja kesäpäivää olisi vietetty tietenkin kauniissa säässä.

 

Olen vanhetessa tullut huomattavasti järkevämmäksi (lue pelokkaammaksi) huvipuistojen laitteissa käynnin suhteen. Ajatuskin jossain hullussa kiepsuttimessa käymisestä saa vatsani muljahtamaan. Linnanmäen uudet laitteet näyttävät ja kuulostavat aivan järkyttävän kammottavalta. Uusilla tarkoitan lähimmän kymmenen vuoden aikana ilmestyneitä... Niin korkeitakin ne vehkeet ovat! Korkeissa paikoissa tulee tarve päästä tukevasti maankamaralle, koska lattia varmasti pettää alta tai kaide katkeaa tai koko vehje kaatuu. Luultavasti näistä syistä olen vältellyt Linnanmäelle menemistä vuosikaudet. Kyllähän sitä teininä tuli pyörittyä joka laitteessa useampaan kertaan eikä tuntunut missään! Muuten kuin hyvällä tavalla.

 

Olin viime viikolla muutaman päivän keikkatöissä ja sain sitä kautta kolme lippua Linnanmäellä järjestettyyn yksityistilaisuuteen. Kaikki laitteet olivat vapaassa käytössä, joten rannekkeita tai lippuja ei tarvinnut ostaa. Porukkaa oli aivan sikana! Tosin vertailukohtaa minulla ei ole. Minulla ei ole mitään hajua kuinka paljon porukkaa Lintsillä olisi hienona kesälauantaina...

 

Seuranani minulla oli viidesluokkalainen siskonpoika ja hänen kaverinsa sekä Inka. Pojat juoksivat ensimmäisenä Kirnuun ja heidän jonottaessaan ehdimme Inkan kanssa katsella laitteen hytkymistä ja kummallisia ääniä tovin. En ikinä menisi siihen! Ympärilleni katsellessa bongasin vanhan tutun Enterprisen! Käsittääkseni laite on ollut vuosia poissa, mutta taas ilmestynyt ihmisten iloksi Linnanmäelle. Pienen googlailun jälkeen paljastui, että Linnanmäen vanha Enterprise on nykyään Tykkimäellä ja yleisön toiveesta Linnanmäki hankki uuden tilalle. Linnanmäen kaikkien laitteiden nimet näyttävät olevan nykyään suomenkielisiä ja uusi Enterprise on nimeltään Kehrä.

 

 

 

Enterprisen bongaamisen jälkeen tapahtui jotain kummallista. Jäin itselleni kiinni ajatuksesta Mä haluun tohon.. Mä niiiin haluun tohon! Olimme sopineet poikien kanssa, että he saavat kierrellä keskenään laitteissa ja että näemme tiettynä kellonlyömänä tietyssä paikassa. Poikien kiertäessä missä lie vetkuttimissa ja kieputtimissa kiertelimme Inkan kanssa muutamia taaperolaitteita läpi. Oli Kotkot-junaa ja Vankkuripyörää, Rumpukarusellia ja Panoraama-tornia.

 

Jotain muutakin tapahtui. Panoraama-näköalatorni ei tuntunut missään. En tiedä johtuiko se siitä, että olen käynyt siinä ennenkin tai sitten huomioni vei lattialle halajava tytär ja yleensäkin hänestä huolehtiminen. Ei tuntunut vatsanpohjassa eikä huolestuttanut lattian pettäminen. Kummallista!

 

 

Inka oli mielissään lasten laitteissa, kato, kato! Kotkot-juna oli ehdottomasti mielenkiintoisin, koska maisemat ja katseltavat vaihtuivat ja matkalla oli tuttuja eläimiä. Miniminimaailmanpyörän oloinen Vankkuripyörä oli ehkä vähän tylsä, koska Inka ei malttanut istua sylissä vaan halusi seisoskella itsekseen vaunun lattialla ja penkillä. Sama juttu oli Rumpukarusellissa. Panoraamassa maisemia oli saatava katsoa itse lasia vasten seisten. Ilmeisesti korkeanpaikankammo ei tyttöä vaivaa!

 

 

 

 

Mutta se Enterprise. Treffasimme poikien kanssa ja kerroin heille hämmästyttävän haluni (ellei jopa tarpeeni) päästä Enterpriseen! Valjastin heidät hetkeksi viihdyttämään Inkaa laitteen juurelle. Laitteeseen pääsyä sain odottaa tovin, oli muutama muukin siihen haluava. Jonottaessani ja laitteeseen istuessani hieman jännitti... Mutta laitteen käynnistyttyä mieleni ja kroppani palasivat jonnekin 90-luvulle! Voi että mitä vauhdin hurmaa! Pelotti tietenkin aivan sikana ja taisin jokusen kerran kiljuakin, mutta minä niiiiiin nautin!

 

 

Seuraavaksi järkytyin siitä, että huomasin haluavani Top Spiniin! (joojoo, mikä lie Kieputin se on nykyään..) Pojat suunnittelivat sopivasti menevänsä jätskille, joten minä hyppäsin Top Spinin jonoon! Kiljuin samalla lailla kuin silloin 90-luvulla ja kikatin yhtä paljon! Laitteesta pois loikkiessani hihitin pojille nuortuneeni juuri ainakin kymmenellä vuodella. Siskonpoika laskeskeli, että sittenhän sä olet nyt joku 18-vuotias? Hih, kiitos!

 

Ilma oli todella kaunis! Ilta-aurinko helli juhlijoita ja kaikilla oli riemumieli. Jäin miettimään menisinkö paremmalla ajalla ja enemmillä lapsenvahdeilla useampaankin laitteeseen. Varmasti menisin! Ihan niihin uusimpiin tuskin uskaltautuisin, mutta vanhat tutut voisin jopa kiertää läpi. Kun niistä on ennenkin selvitty hengissä niin miksei nytkin. Oli todella virkistävä ilta, kiitos Helsinki! 

 

 

On ehtinyt vierähtää todella monta vuotta siitä, kun olen viimeksi käynyt Lintsillä. Kesällä kävi monesti mielessä mennä sinne, mutta mielen tasolle se jäi. Ilahduttavinta olisi ollut se, että Lintsille olisi päässyt sisään ilmaiseksi ja jokuset taaperoille suotuisat laitteet olisivat olleet maksuttomia. Päiväsaikaan olisi saattanut olla mukavan väljää ja kesäpäivää olisi vietetty tietenkin kauniissa säässä.

 

Olen vanhetessa tullut huomattavasti järkevämmäksi (lue pelokkaammaksi) huvipuistojen laitteissa käynnin suhteen. Ajatuskin jossain hullussa kiepsuttimessa käymisestä saa vatsani muljahtamaan. Linnanmäen uudet laitteet näyttävät ja kuulostavat aivan järkyttävän kammottavalta. Uusilla tarkoitan lähimmän kymmenen vuoden aikana ilmestyneitä... Niin korkeitakin ne vehkeet ovat! Korkeissa paikoissa tulee tarve päästä tukevasti maankamaralle, koska lattia varmasti pettää alta tai kaide katkeaa tai koko vehje kaatuu. Luultavasti näistä syistä olen vältellyt Linnanmäelle menemistä vuosikaudet. Kyllähän sitä teininä tuli pyörittyä joka laitteessa useampaan kertaan eikä tuntunut missään! Muuten kuin hyvällä tavalla.

 

Olin viime viikolla muutaman päivän keikkatöissä ja sain sitä kautta kolme lippua Linnanmäellä järjestettyyn yksityistilaisuuteen. Kaikki laitteet olivat vapaassa käytössä, joten rannekkeita tai lippuja ei tarvinnut ostaa. Porukkaa oli aivan sikana! Tosin vertailukohtaa minulla ei ole. Minulla ei ole mitään hajua kuinka paljon porukkaa Lintsillä olisi hienona kesälauantaina...

 

Seuranani minulla oli viidesluokkalainen siskonpoika ja hänen kaverinsa sekä Inka. Pojat juoksivat ensimmäisenä Kirnuun ja heidän jonottaessaan ehdimme Inkan kanssa katsella laitteen hytkymistä ja kummallisia ääniä tovin. En ikinä menisi siihen! Ympärilleni katsellessa bongasin vanhan tutun Enterprisen! Käsittääkseni laite on ollut vuosia poissa, mutta taas ilmestynyt ihmisten iloksi Linnanmäelle. Pienen googlailun jälkeen paljastui, että Linnanmäen vanha Enterprise on nykyään Tykkimäellä ja yleisön toiveesta Linnanmäki hankki uuden tilalle. Linnanmäen kaikkien laitteiden nimet näyttävät olevan nykyään suomenkielisiä ja uusi Enterprise on nimeltään Kehrä.

 

 

 

Enterprisen bongaamisen jälkeen tapahtui jotain kummallista. Jäin itselleni kiinni ajatuksesta Mä haluun tohon.. Mä niiiin haluun tohon! Olimme sopineet poikien kanssa, että he saavat kierrellä keskenään laitteissa ja että näemme tiettynä kellonlyömänä tietyssä paikassa. Poikien kiertäessä missä lie vetkuttimissa ja kieputtimissa kiertelimme Inkan kanssa muutamia taaperolaitteita läpi. Oli Kotkot-junaa ja Vankkuripyörää, Rumpukarusellia ja Panoraama-tornia.

 

Jotain muutakin tapahtui. Panoraama-näköalatorni ei tuntunut missään. En tiedä johtuiko se siitä, että olen käynyt siinä ennenkin tai sitten huomioni vei lattialle halajava tytär ja yleensäkin hänestä huolehtiminen. Ei tuntunut vatsanpohjassa eikä huolestuttanut lattian pettäminen. Kummallista!

 

 

Inka oli mielissään lasten laitteissa, kato, kato! Kotkot-juna oli ehdottomasti mielenkiintoisin, koska maisemat ja katseltavat vaihtuivat ja matkalla oli tuttuja eläimiä. Miniminimaailmanpyörän oloinen Vankkuripyörä oli ehkä vähän tylsä, koska Inka ei malttanut istua sylissä vaan halusi seisoskella itsekseen vaunun lattialla ja penkillä. Sama juttu oli Rumpukarusellissa. Panoraamassa maisemia oli saatava katsoa itse lasia vasten seisten. Ilmeisesti korkeanpaikankammo ei tyttöä vaivaa!

 

 

 

 

Mutta se Enterprise. Treffasimme poikien kanssa ja kerroin heille hämmästyttävän haluni (ellei jopa tarpeeni) päästä Enterpriseen! Valjastin heidät hetkeksi viihdyttämään Inkaa laitteen juurelle. Laitteeseen pääsyä sain odottaa tovin, oli muutama muukin siihen haluava. Jonottaessani ja laitteeseen istuessani hieman jännitti... Mutta laitteen käynnistyttyä mieleni ja kroppani palasivat jonnekin 90-luvulle! Voi että mitä vauhdin hurmaa! Pelotti tietenkin aivan sikana ja taisin jokusen kerran kiljuakin, mutta minä niiiiiin nautin!

 

 

Seuraavaksi järkytyin siitä, että huomasin haluavani Top Spiniin! (joojoo, mikä lie Kieputin se on nykyään..) Pojat suunnittelivat sopivasti menevänsä jätskille, joten minä hyppäsin Top Spinin jonoon! Kiljuin samalla lailla kuin silloin 90-luvulla ja kikatin yhtä paljon! Laitteesta pois loikkiessani hihitin pojille nuortuneeni juuri ainakin kymmenellä vuodella. Siskonpoika laskeskeli, että sittenhän sä olet nyt joku 18-vuotias? Hih, kiitos!

 

Ilma oli todella kaunis! Ilta-aurinko helli juhlijoita ja kaikilla oli riemumieli. Jäin miettimään menisinkö paremmalla ajalla ja enemmillä lapsenvahdeilla useampaankin laitteeseen. Varmasti menisin! Ihan niihin uusimpiin tuskin uskaltautuisin, mutta vanhat tutut voisin jopa kiertää läpi. Kun niistä on ennenkin selvitty hengissä niin miksei nytkin. Oli todella virkistävä ilta, kiitos Helsinki! 

 

 

reade more... Résuméabuiyad