Laukku pakattuna

H-hetki lähestyy hämmästyttävää vauhtia. Kotia on laitettu pikkuhiljaa ajatellen uutta tulokasta. Aamusella järjestelin lakanakaappia uusiksi, jotta vauva saa oman hyllyn pienille lakanoilleen ja pyyhkeilleen. Kummallisia laatikoita sitä nuorten ihmisten kaapeista löytyykään. Osa yläkaappien aarteista taisi olla jopa edellisen asukkaan (sukulaisen) tavaroita.

Uuden perheenjäsenen saapumiseen on varauduttu jo pakkaamalla sairaalakassia. Onpa muuten karu termi! Kassiksi päätyi muinaisen poikaystävän entisistä vakosamettihousuista muinoin tehty kassi. Sisältönä on muun muassa kotiinlähtövaatteet vauvalle ja kantoliina. Ihastuin ajatukseen, kun synnytysvalmennuksessa tuore äiti kävi esittelemässä pienokaistaan kantoliinan uumenista. Käynnin pointti taisi olla kyllä synnytyskokemuksesta kertominen, mutta oma huomioni meni itkun pidättämiseen ja vauvan ihasteluun. Saisimmepa jo omamme ihon toiselle puolelle!

H-hetki lähestyy hämmästyttävää vauhtia. Kotia on laitettu pikkuhiljaa ajatellen uutta tulokasta. Aamusella järjestelin lakanakaappia uusiksi, jotta vauva saa oman hyllyn pienille lakanoilleen ja pyyhkeilleen. Kummallisia laatikoita sitä nuorten ihmisten kaapeista löytyykään. Osa yläkaappien aarteista taisi olla jopa edellisen asukkaan (sukulaisen) tavaroita.

Uuden perheenjäsenen saapumiseen on varauduttu jo pakkaamalla sairaalakassia. Onpa muuten karu termi! Kassiksi päätyi muinaisen poikaystävän entisistä vakosamettihousuista muinoin tehty kassi. Sisältönä on muun muassa kotiinlähtövaatteet vauvalle ja kantoliina. Ihastuin ajatukseen, kun synnytysvalmennuksessa tuore äiti kävi esittelemässä pienokaistaan kantoliinan uumenista. Käynnin pointti taisi olla kyllä synnytyskokemuksesta kertominen, mutta oma huomioni meni itkun pidättämiseen ja vauvan ihasteluun. Saisimmepa jo omamme ihon toiselle puolelle!

reade more... Résuméabuiyad

Salatiedettä keittiössä

Jos ystävälle leivottu kaappientyhjennyspiirakka meni juuri niin kuin siellä kuuluisassa paikassa, jolla on ruotsinkielinen nimi niin voi jo olettaa, että jälkiruoka ei. Jälkiruoan ajattelin valmistaa samalla menetelmällä, eli mitä kaapeista löytyy. Kesäaikaan raskaana olevan Pingalen mielitekoja seuraten oli saatava kylmää ja kirpeää! Pakastimesta löytyi tämän kesän mansikoita ja ystävältä hiljattain saatuja viime kesän punaviinimarjoja. Lisäksi löytyi puolikas levy taloussuklaata ja neljä (viimeistä) kananmunaa. Suunnitelmaksi kehkeytyi marjasorbetti ja suklaamousse!

Olen kerran aikaisemmin yrittänyt tehdä suklaamoussea ja silloin tuloksena oli lähinnä suklaakiisseli. Maku oli silloin(kin) ihan maittava, mutta koostumus kaukana haaveilemastani kuohkeasta ja ilmavasta vaahdosta. Tällä kertaa jokin meni totaalisesti pieleen. Vaahdotin valkuaiset vaahdoksi, sulatin suklaan ja jäähdytin sen viileämmäksi kuin viime kerralla sekoittaen välillä. Sekoitin suklaasulan keltuaisiin ja sitten se taas tapahtui. Tuli suklaakökköä! Vai suklaamunakasta..? Sekoitin suklaakeltuaiskökön valkuaisvaahtoon ja siellä ne kulhossa yrittivät vältellä toisiaan. Tuloksena tuli juoksevaa suklaakökköliisteriä. Yritin pelastaa liisterin vaahdottamalla sähkövatkaimella, mutta kököt olivat itsepäisiä. Otin nöyränä esille siivilän. Jäljelle jääneen suklaaliemen maku oli jopa herkullinen, mutta koostumus jotain ihan muuta. (Viime kerralla mukana oli myös kermavaahto, mutta se ei olisi pelastanut tämän päivän katastrofia.)

Kasasin itseni sorbetin tekoon. Heitin jäisiä mansikoita ja punaviinimarjoja tehosekoittimeen, vatkasin taas valkuaisvaahdon. Laitoin marjojen kaveriksi jonkun verran sokeria sekä laimennettua puolukkamehua ja eikun koko setti jylläämään tehosekoittimeen. Alku meni hyvin, mutta sitten tapahtui sama kuin muinoin mansikkamargariittabileissä. Vehje oli kasattu huonosti tai sen miljoona osaa löystyivät jurruttaessa ja seosta alkoi valua pöydälle.. Sitä siis tuli sekä vehkeen pohjasta koneiston (?!) läpi että kannun juuresta. Siivottavaa oli taas vähän enemmän. Jäljelle jäänyt seos pääsi kattilaan ja pakastimeen. Sekoittelin aina kun muistin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: maku oli juuri mitä mieli halusi!

Suklaamoussekutsua odotellessa.

Jos ystävälle leivottu kaappientyhjennyspiirakka meni juuri niin kuin siellä kuuluisassa paikassa, jolla on ruotsinkielinen nimi niin voi jo olettaa, että jälkiruoka ei. Jälkiruoan ajattelin valmistaa samalla menetelmällä, eli mitä kaapeista löytyy. Kesäaikaan raskaana olevan Pingalen mielitekoja seuraten oli saatava kylmää ja kirpeää! Pakastimesta löytyi tämän kesän mansikoita ja ystävältä hiljattain saatuja viime kesän punaviinimarjoja. Lisäksi löytyi puolikas levy taloussuklaata ja neljä (viimeistä) kananmunaa. Suunnitelmaksi kehkeytyi marjasorbetti ja suklaamousse!

Olen kerran aikaisemmin yrittänyt tehdä suklaamoussea ja silloin tuloksena oli lähinnä suklaakiisseli. Maku oli silloin(kin) ihan maittava, mutta koostumus kaukana haaveilemastani kuohkeasta ja ilmavasta vaahdosta. Tällä kertaa jokin meni totaalisesti pieleen. Vaahdotin valkuaiset vaahdoksi, sulatin suklaan ja jäähdytin sen viileämmäksi kuin viime kerralla sekoittaen välillä. Sekoitin suklaasulan keltuaisiin ja sitten se taas tapahtui. Tuli suklaakökköä! Vai suklaamunakasta..? Sekoitin suklaakeltuaiskökön valkuaisvaahtoon ja siellä ne kulhossa yrittivät vältellä toisiaan. Tuloksena tuli juoksevaa suklaakökköliisteriä. Yritin pelastaa liisterin vaahdottamalla sähkövatkaimella, mutta kököt olivat itsepäisiä. Otin nöyränä esille siivilän. Jäljelle jääneen suklaaliemen maku oli jopa herkullinen, mutta koostumus jotain ihan muuta. (Viime kerralla mukana oli myös kermavaahto, mutta se ei olisi pelastanut tämän päivän katastrofia.)

Kasasin itseni sorbetin tekoon. Heitin jäisiä mansikoita ja punaviinimarjoja tehosekoittimeen, vatkasin taas valkuaisvaahdon. Laitoin marjojen kaveriksi jonkun verran sokeria sekä laimennettua puolukkamehua ja eikun koko setti jylläämään tehosekoittimeen. Alku meni hyvin, mutta sitten tapahtui sama kuin muinoin mansikkamargariittabileissä. Vehje oli kasattu huonosti tai sen miljoona osaa löystyivät jurruttaessa ja seosta alkoi valua pöydälle.. Sitä siis tuli sekä vehkeen pohjasta koneiston (?!) läpi että kannun juuresta. Siivottavaa oli taas vähän enemmän. Jäljelle jäänyt seos pääsi kattilaan ja pakastimeen. Sekoittelin aina kun muistin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: maku oli juuri mitä mieli halusi!

Suklaamoussekutsua odotellessa.

reade more... Résuméabuiyad

Ruokakaappien tyhjennystä

Tiedättekö sen tunteen, kun ei jaksaisi mennä kauppaan, mutta kylään tulevalle ystävättärelle olisi kiva tarjota jotain suuhunpantavaa? Eteen tulee haaste etsiä keittiön kaapeista tarvikkeita leipomuksiin. Tänään oli juuri tämä tilanne ja ajattelin "päästä helpommalla" keksimällä tarjottavaa olemassa olevista tarvikkeista. Parvekepuutarhan sadosta ei ollut apua... Pakastimesta löytyi viime syksyn suppilovahveroita, jääkaapista porkkanaa, ruokakermaa, munia, Oltermannin jämä ja kuivakaapista sipulia. Sienipiirakka! Onneksi löytyi myös ainekset piirakkapohjan tekoon.

Lonkalta tein taikinan margariinista, vehnäjauhosta, ruisjauhosta, suolasta ja vedestä. Paistoin piirakkapohjaa uunissa jonkun aikaa. Paistoin pannulla sienet, raastetut porkkanat ja pilkotut sipulit ja maustoin setin musta- ja valkopippurilla ja suolalla. Sekoitin keskenään kaksi munaa, ruokakerman, suolaa ja grillausmaustetta. Sienisetti piirakkapohjan päälle, sen päälle munakerma ja päällimmäiseksi juustoraaste. Oltermanni ei taida olla ihan paras piirakkajuusto, mutta meni paremman puutteessa. Paistoin piirakan kakskaksviidessä jonkun aikaa.

Nälkä ja suurielkeisesti mahassa liikkuva vauva nostivat Pingalen ylös aikaisin. Isäntä kävi kesken uniensa keittiössä ja ihmetteli miksi minulla on sienipussi esillä. Ilmoitin tekeväni sienipiirakkaa. Hämmennys oli suuri:  "Kahdeksalta aamulla?!" Piirakka ehti jäähtyä ennen tarjoilua, mutta mikron kautta käytettynä oli taas herkullista!

Tiedättekö sen tunteen, kun ei jaksaisi mennä kauppaan, mutta kylään tulevalle ystävättärelle olisi kiva tarjota jotain suuhunpantavaa? Eteen tulee haaste etsiä keittiön kaapeista tarvikkeita leipomuksiin. Tänään oli juuri tämä tilanne ja ajattelin "päästä helpommalla" keksimällä tarjottavaa olemassa olevista tarvikkeista. Parvekepuutarhan sadosta ei ollut apua... Pakastimesta löytyi viime syksyn suppilovahveroita, jääkaapista porkkanaa, ruokakermaa, munia, Oltermannin jämä ja kuivakaapista sipulia. Sienipiirakka! Onneksi löytyi myös ainekset piirakkapohjan tekoon.

Lonkalta tein taikinan margariinista, vehnäjauhosta, ruisjauhosta, suolasta ja vedestä. Paistoin piirakkapohjaa uunissa jonkun aikaa. Paistoin pannulla sienet, raastetut porkkanat ja pilkotut sipulit ja maustoin setin musta- ja valkopippurilla ja suolalla. Sekoitin keskenään kaksi munaa, ruokakerman, suolaa ja grillausmaustetta. Sienisetti piirakkapohjan päälle, sen päälle munakerma ja päällimmäiseksi juustoraaste. Oltermanni ei taida olla ihan paras piirakkajuusto, mutta meni paremman puutteessa. Paistoin piirakan kakskaksviidessä jonkun aikaa.

Nälkä ja suurielkeisesti mahassa liikkuva vauva nostivat Pingalen ylös aikaisin. Isäntä kävi kesken uniensa keittiössä ja ihmetteli miksi minulla on sienipussi esillä. Ilmoitin tekeväni sienipiirakkaa. Hämmennys oli suuri:  "Kahdeksalta aamulla?!" Piirakka ehti jäähtyä ennen tarjoilua, mutta mikron kautta käytettynä oli taas herkullista!

reade more... Résuméabuiyad

Satoa parvekkeelta

Kirjoituksieni aiheet tulevat nähtävästi vaihelemaan suuresti, sillä tämän päivän ajatukset ovat (vaihteeksi) ruoassa. Olen muutamana kesänä pitänyt pientä puutarhaa omalla parvekkeella. Tosin kommentteja olen kuullut myös viidakosta. Tänään ruokalistalla on mitä mainioin kesäkeitto. Ilahduin huomatessani, että saan keittooni edes yhden aineksen omalta parvekkeeltani -pavun! Taitepapujen sato ei ole vielä kummoinen ja jouduin jatkamaan papuosiota kaupan pavuilla, mutta omavaraisuutta se on pienikin omavaraisuus! Istutin pavut siemenistä muistaakseni touko-kesäkuun vaihteessa ja naapurilaatikkoon meni muun muassa siemeniä herneitä varten. Herneenversoille kävi vähän huonommin eikä satoa ole kuulunut... Satoa odotellaan myös tomaateista, paprikasta ja ananaskirsikoista.

Parvekkeeltani löytyy myös ruukussa kasvava mansikantaimi. Se tuottaa peräti muutaman mansikan viikossa! Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta marjat ovat suht isoja ja maistuvat herkullisesti metsämansikoille.

Kirjoituksieni aiheet tulevat nähtävästi vaihelemaan suuresti, sillä tämän päivän ajatukset ovat (vaihteeksi) ruoassa. Olen muutamana kesänä pitänyt pientä puutarhaa omalla parvekkeella. Tosin kommentteja olen kuullut myös viidakosta. Tänään ruokalistalla on mitä mainioin kesäkeitto. Ilahduin huomatessani, että saan keittooni edes yhden aineksen omalta parvekkeeltani -pavun! Taitepapujen sato ei ole vielä kummoinen ja jouduin jatkamaan papuosiota kaupan pavuilla, mutta omavaraisuutta se on pienikin omavaraisuus! Istutin pavut siemenistä muistaakseni touko-kesäkuun vaihteessa ja naapurilaatikkoon meni muun muassa siemeniä herneitä varten. Herneenversoille kävi vähän huonommin eikä satoa ole kuulunut... Satoa odotellaan myös tomaateista, paprikasta ja ananaskirsikoista.

Parvekkeeltani löytyy myös ruukussa kasvava mansikantaimi. Se tuottaa peräti muutaman mansikan viikossa! Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta marjat ovat suht isoja ja maistuvat herkullisesti metsämansikoille.

reade more... Résuméabuiyad

Arjen apuja

Tulevana äitinä olen kovasti pohtinut mitkä tavarat ovat tuikitärkeitä vauva-arjessa. Kun henkilökohtaista käytännön kokemusta ei ole, ovat ystävien ja sukulaisten vinkit kullanarvoisia. Vauvan tarvikkeita on niin moneen lähtöön, ettei kaikista edes ymmärrä mihin tarkoitukseen ne ovat... Vauvantarvikkeista eroon haluavat ystävät ovat kyselleet tarvitsetko sitä ja sitä, heillä olisi jo jouten. Kun vauva on vielä syntymättä, on kovin vaikeaa kuvitella ensinnäkin vaatteiden menekkiä tai tarvitsenko autoon peruutuspeilin kautta katsottavaa peiliä, jotta näen ajaessa onko vauvalla kaikki hyvin. Varmasti sekin olisi kätevä, mutta en etukäteen halua haalia asuntoa täyteen tavaraa, joiden tarpeellisuudesta en ole vakuuttunut.

Sen sijaan päätin ommella valtavan imetystyynyn, jonka kuvittelen olevan hyvä apu rentoon imettämishetkeen. Varmasti ilman sitäkin pärjäisi, mutta jotakin oli saatava ommella. Sisustyynyn täytteeksi tuhosin ala-asteella tekemäni valtavan "koristetyynyn", jonka sisällä oli vaahtomuovirouhetta. Tein kaksi vetoketjullista vaihtopäällistä, jotta toinen joutaisi välillä pesuun.

Loppuraskaudesta imetystyyny on oivallinen apu hyvän löhöily- tai nukkumisasennon löytämiseen! Sen saa kätevästi polvien väliin tai niskan taakse asentoa tukemaan. Myös ystävät ovat sen sohvalta löytäneet (vaikea olla löytämättä) ja innostuneet pyörittelemään sitä. Eräskin innoissaan kyseli miksi sohvatyyny on niin erikoisen muotoinen ja vastauksen kuultuaan ilmeestä pääteltyäni ei ollut enää kovin viehättynyt. Sitä ei ole vielä käytetty...!

Tulevana äitinä olen kovasti pohtinut mitkä tavarat ovat tuikitärkeitä vauva-arjessa. Kun henkilökohtaista käytännön kokemusta ei ole, ovat ystävien ja sukulaisten vinkit kullanarvoisia. Vauvan tarvikkeita on niin moneen lähtöön, ettei kaikista edes ymmärrä mihin tarkoitukseen ne ovat... Vauvantarvikkeista eroon haluavat ystävät ovat kyselleet tarvitsetko sitä ja sitä, heillä olisi jo jouten. Kun vauva on vielä syntymättä, on kovin vaikeaa kuvitella ensinnäkin vaatteiden menekkiä tai tarvitsenko autoon peruutuspeilin kautta katsottavaa peiliä, jotta näen ajaessa onko vauvalla kaikki hyvin. Varmasti sekin olisi kätevä, mutta en etukäteen halua haalia asuntoa täyteen tavaraa, joiden tarpeellisuudesta en ole vakuuttunut.

Sen sijaan päätin ommella valtavan imetystyynyn, jonka kuvittelen olevan hyvä apu rentoon imettämishetkeen. Varmasti ilman sitäkin pärjäisi, mutta jotakin oli saatava ommella. Sisustyynyn täytteeksi tuhosin ala-asteella tekemäni valtavan "koristetyynyn", jonka sisällä oli vaahtomuovirouhetta. Tein kaksi vetoketjullista vaihtopäällistä, jotta toinen joutaisi välillä pesuun.

Loppuraskaudesta imetystyyny on oivallinen apu hyvän löhöily- tai nukkumisasennon löytämiseen! Sen saa kätevästi polvien väliin tai niskan taakse asentoa tukemaan. Myös ystävät ovat sen sohvalta löytäneet (vaikea olla löytämättä) ja innostuneet pyörittelemään sitä. Eräskin innoissaan kyseli miksi sohvatyyny on niin erikoisen muotoinen ja vastauksen kuultuaan ilmeestä pääteltyäni ei ollut enää kovin viehättynyt. Sitä ei ole vielä käytetty...!

reade more... Résuméabuiyad

Uuden opettelua

Tässä vaiheessa elämää on mukavaa oppia ja opetella uusia asioita. Suurin elämänmuutos tulee olemaan lähiviikkojen aikana syntyvä esikoisemme, johon tutustumista ollaan odoteltu jo pitkään. Uuden ihmisen kanssa toimimista on varmasti jännittävää opetella. Samaan syssyyn ajattelin perustaa blogin, johon tutustuminen vie myös oman aikansa... Blogini tekstit tulevat liittymään melko pitkälti käsitöihin ja tarkemmin ottaen vauvalle tehtyihin tekeleisiin -yllätys, yllätys.

Vanha suvussa kiertänyt rottinkisänky odottaa tuhisijaansa. Myös Pingale on itse siinä nukkunut. Sänky sai uuden helmalakanan ja äitiyspakkauksen patjasta leikkelin sopivan muotoisen patjan. Pussilakana on ommeltu Marimekon Lappuliisa-kankaasta.

On muuten jännää miten ihmisen oma mieli vaikuttaa siihen mitä näkee. Lappuliisa-kankaan löytäessäni näin siinä oitis sieviä ja värikkäitä vauvan helistimiä. Kymmenvuotiaalta siskonpojalta kysyessäni sain vastaukseksi tikkarit ja oma äitini näki kankaassa heti patalaput.

Tässä vaiheessa elämää on mukavaa oppia ja opetella uusia asioita. Suurin elämänmuutos tulee olemaan lähiviikkojen aikana syntyvä esikoisemme, johon tutustumista ollaan odoteltu jo pitkään. Uuden ihmisen kanssa toimimista on varmasti jännittävää opetella. Samaan syssyyn ajattelin perustaa blogin, johon tutustuminen vie myös oman aikansa... Blogini tekstit tulevat liittymään melko pitkälti käsitöihin ja tarkemmin ottaen vauvalle tehtyihin tekeleisiin -yllätys, yllätys.

Vanha suvussa kiertänyt rottinkisänky odottaa tuhisijaansa. Myös Pingale on itse siinä nukkunut. Sänky sai uuden helmalakanan ja äitiyspakkauksen patjasta leikkelin sopivan muotoisen patjan. Pussilakana on ommeltu Marimekon Lappuliisa-kankaasta.

On muuten jännää miten ihmisen oma mieli vaikuttaa siihen mitä näkee. Lappuliisa-kankaan löytäessäni näin siinä oitis sieviä ja värikkäitä vauvan helistimiä. Kymmenvuotiaalta siskonpojalta kysyessäni sain vastaukseksi tikkarit ja oma äitini näki kankaassa heti patalaput.

reade more... Résuméabuiyad

Kloven huidkloven barsten

Kloven zijn ondiepe barsten in de huid. ze worden veroorzaakt door koude of door aandoeningen van de huid (huidziektes) zoals dermatitis, eczeem, psoriasis, ... Deze kloofjes bevinden zich meestal aan de lippen, handen en voeten en zijn vaak pijnlijk. Wat kan helpen bij huidkloven: Gotu kola (meer info) Smeerwortel (meer info) Vitamine B2 (riboflavine) (meer info) Vitamine B3 (niacine) (meer info)

Kloven zijn ondiepe barsten in de huid. ze worden veroorzaakt door koude of door aandoeningen van de huid (huidziektes) zoals dermatitis, eczeem, psoriasis, ... Deze kloofjes bevinden zich meestal aan de lippen, handen en voeten en zijn vaak pijnlijk. Wat kan helpen bij huidkloven: Gotu kola (meer info) Smeerwortel (meer info) Vitamine B2 (riboflavine) (meer info) Vitamine B3 (niacine) (meer info)

reade more... Résuméabuiyad