Jos ystävälle leivottu kaappientyhjennyspiirakka meni juuri niin kuin siellä kuuluisassa paikassa, jolla on ruotsinkielinen nimi niin voi jo olettaa, että jälkiruoka ei. Jälkiruoan ajattelin valmistaa samalla menetelmällä, eli mitä kaapeista löytyy. Kesäaikaan raskaana olevan Pingalen mielitekoja seuraten oli saatava kylmää ja kirpeää! Pakastimesta löytyi tämän kesän mansikoita ja ystävältä hiljattain saatuja viime kesän punaviinimarjoja. Lisäksi löytyi puolikas levy taloussuklaata ja neljä (viimeistä) kananmunaa. Suunnitelmaksi kehkeytyi marjasorbetti ja suklaamousse!
Olen kerran aikaisemmin yrittänyt tehdä suklaamoussea ja silloin tuloksena oli lähinnä suklaakiisseli. Maku oli silloin(kin) ihan maittava, mutta koostumus kaukana haaveilemastani kuohkeasta ja ilmavasta vaahdosta. Tällä kertaa jokin meni totaalisesti pieleen. Vaahdotin valkuaiset vaahdoksi, sulatin suklaan ja jäähdytin sen viileämmäksi kuin viime kerralla sekoittaen välillä. Sekoitin suklaasulan keltuaisiin ja sitten se taas tapahtui. Tuli suklaakökköä! Vai suklaamunakasta..? Sekoitin suklaakeltuaiskökön valkuaisvaahtoon ja siellä ne kulhossa yrittivät vältellä toisiaan. Tuloksena tuli juoksevaa suklaakökköliisteriä. Yritin pelastaa liisterin vaahdottamalla sähkövatkaimella, mutta kököt olivat itsepäisiä. Otin nöyränä esille siivilän. Jäljelle jääneen suklaaliemen maku oli jopa herkullinen, mutta koostumus jotain ihan muuta. (Viime kerralla mukana oli myös kermavaahto, mutta se ei olisi pelastanut tämän päivän katastrofia.)
Kasasin itseni sorbetin tekoon. Heitin jäisiä mansikoita ja punaviinimarjoja tehosekoittimeen, vatkasin taas valkuaisvaahdon. Laitoin marjojen kaveriksi jonkun verran sokeria sekä laimennettua puolukkamehua ja eikun koko setti jylläämään tehosekoittimeen. Alku meni hyvin, mutta sitten tapahtui sama kuin muinoin mansikkamargariittabileissä. Vehje oli kasattu huonosti tai sen miljoona osaa löystyivät jurruttaessa ja seosta alkoi valua pöydälle.. Sitä siis tuli sekä vehkeen pohjasta koneiston (?!) läpi että kannun juuresta. Siivottavaa oli taas vähän enemmän. Jäljelle jäänyt seos pääsi kattilaan ja pakastimeen. Sekoittelin aina kun muistin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: maku oli juuri mitä mieli halusi!
Suklaamoussekutsua odotellessa.
Jos ystävälle leivottu kaappientyhjennyspiirakka meni juuri niin kuin siellä kuuluisassa paikassa, jolla on ruotsinkielinen nimi niin voi jo olettaa, että jälkiruoka ei. Jälkiruoan ajattelin valmistaa samalla menetelmällä, eli mitä kaapeista löytyy. Kesäaikaan raskaana olevan Pingalen mielitekoja seuraten oli saatava kylmää ja kirpeää! Pakastimesta löytyi tämän kesän mansikoita ja ystävältä hiljattain saatuja viime kesän punaviinimarjoja. Lisäksi löytyi puolikas levy taloussuklaata ja neljä (viimeistä) kananmunaa. Suunnitelmaksi kehkeytyi marjasorbetti ja suklaamousse!
Olen kerran aikaisemmin yrittänyt tehdä suklaamoussea ja silloin tuloksena oli lähinnä suklaakiisseli. Maku oli silloin(kin) ihan maittava, mutta koostumus kaukana haaveilemastani kuohkeasta ja ilmavasta vaahdosta. Tällä kertaa jokin meni totaalisesti pieleen. Vaahdotin valkuaiset vaahdoksi, sulatin suklaan ja jäähdytin sen viileämmäksi kuin viime kerralla sekoittaen välillä. Sekoitin suklaasulan keltuaisiin ja sitten se taas tapahtui. Tuli suklaakökköä! Vai suklaamunakasta..? Sekoitin suklaakeltuaiskökön valkuaisvaahtoon ja siellä ne kulhossa yrittivät vältellä toisiaan. Tuloksena tuli juoksevaa suklaakökköliisteriä. Yritin pelastaa liisterin vaahdottamalla sähkövatkaimella, mutta kököt olivat itsepäisiä. Otin nöyränä esille siivilän. Jäljelle jääneen suklaaliemen maku oli jopa herkullinen, mutta koostumus jotain ihan muuta. (Viime kerralla mukana oli myös kermavaahto, mutta se ei olisi pelastanut tämän päivän katastrofia.)
Kasasin itseni sorbetin tekoon. Heitin jäisiä mansikoita ja punaviinimarjoja tehosekoittimeen, vatkasin taas valkuaisvaahdon. Laitoin marjojen kaveriksi jonkun verran sokeria sekä laimennettua puolukkamehua ja eikun koko setti jylläämään tehosekoittimeen. Alku meni hyvin, mutta sitten tapahtui sama kuin muinoin mansikkamargariittabileissä. Vehje oli kasattu huonosti tai sen miljoona osaa löystyivät jurruttaessa ja seosta alkoi valua pöydälle.. Sitä siis tuli sekä vehkeen pohjasta koneiston (?!) läpi että kannun juuresta. Siivottavaa oli taas vähän enemmän. Jäljelle jäänyt seos pääsi kattilaan ja pakastimeen. Sekoittelin aina kun muistin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: maku oli juuri mitä mieli halusi!
Suklaamoussekutsua odotellessa.
No comments:
Post a Comment