Sammutuspeitteen nätimpi versio

Aikaisemmassa postauksessa esittelin eräille lapsukaisille ompelemiani vaatteita, lähinnä housuja. Nyt vuoron saavat aikuisten lahjat. Isäntäkin sanoi ompeluksiani seuraten, että "Kätevää kun tekee kaikille saman niin ei tarvitse keksiä jokaiselle erikseen.." Totta! Ja vielä kätevämpää on tarkistaa täältä blogista, että mitäs sitä viime jouluna antoikaan...

 

Housuista kahdet tulivat jo bumerangin lailla takaisin. Vyötärön resori oli sittenkin liian iso, joten sakset esille ja saumuri surraamaan. Kolmevuotias poika ei näyttänyt paljoa pöksyistä piittaavan, mutta pojan äitiä ne ainakin näytti miellyttävän. Kypärämyssykin näytti olevan sopiva, hienoa!

 

Aikuisille ompelin tänä vuonna sammutuspeitteen suojia. Vai suojan suojia? Sammutuspeitot ovat niin rumia punaisine ja tekstillisine päällisineen, että keksin ommella niille uuden päällisen. En todellakaan keksinyt päällistä itse vaan bongasin sellaisen jokunen vuosi sitten ystäväni ompelemana. Jo silloin heräsi ajatus niiden tekemisestä lahjoiksi, mutta jonnekin muiden ajatusten syövereihin se sitten jäi pitkäksi aikaa.

 

Joulun alla lähetin lähipiirille tekstiviestikyselyitä sammutuspeitteen omistamisesta. Sain vastaukseksi myöntäviä vastauksia, kuvia sekä tarkkoja tuotetietoja. Kaikilla onneksi sellainen oli! Yhden sammutuspeitteen ostin mökkeilykäyttöön. Haastavaksi sammutuspeiton suojien ompelusta teki se, että peittoja on montaa eri merkkiä, mallia ja kokoa. Muutamia peittoja vaklasin kyläilykäynneillä (salaa?) ja koitin painaa mieleeni erityispiirteitä.

 

Viime joulun lahjapostauksen avulla muistelin millaisia kankaita olen käyttänyt vuosi sitten. Kaappeja kaivelemalla löytyi samoja kankaita, joten päätin jatkaa samaa sarjaa. Kaikille tiedoksi, ne kankaat on nyt käytetty loppuun..! Yhteen pakettiin tein toivomuksesta myös roskapussipussin pienille (hedelmä)pusseille ja käsipyyhkeen keittiöön.

 



Sammutuspeitteen suojia. Reunimmaisissa sammutuspeite sisällä.

 

Isoäidin virkkaamaa pitsiä.

 

Oman kodin seinällä.

 

Aikaisemmassa postauksessa esittelin eräille lapsukaisille ompelemiani vaatteita, lähinnä housuja. Nyt vuoron saavat aikuisten lahjat. Isäntäkin sanoi ompeluksiani seuraten, että "Kätevää kun tekee kaikille saman niin ei tarvitse keksiä jokaiselle erikseen.." Totta! Ja vielä kätevämpää on tarkistaa täältä blogista, että mitäs sitä viime jouluna antoikaan...

 

Housuista kahdet tulivat jo bumerangin lailla takaisin. Vyötärön resori oli sittenkin liian iso, joten sakset esille ja saumuri surraamaan. Kolmevuotias poika ei näyttänyt paljoa pöksyistä piittaavan, mutta pojan äitiä ne ainakin näytti miellyttävän. Kypärämyssykin näytti olevan sopiva, hienoa!

 

Aikuisille ompelin tänä vuonna sammutuspeitteen suojia. Vai suojan suojia? Sammutuspeitot ovat niin rumia punaisine ja tekstillisine päällisineen, että keksin ommella niille uuden päällisen. En todellakaan keksinyt päällistä itse vaan bongasin sellaisen jokunen vuosi sitten ystäväni ompelemana. Jo silloin heräsi ajatus niiden tekemisestä lahjoiksi, mutta jonnekin muiden ajatusten syövereihin se sitten jäi pitkäksi aikaa.

 

Joulun alla lähetin lähipiirille tekstiviestikyselyitä sammutuspeitteen omistamisesta. Sain vastaukseksi myöntäviä vastauksia, kuvia sekä tarkkoja tuotetietoja. Kaikilla onneksi sellainen oli! Yhden sammutuspeitteen ostin mökkeilykäyttöön. Haastavaksi sammutuspeiton suojien ompelusta teki se, että peittoja on montaa eri merkkiä, mallia ja kokoa. Muutamia peittoja vaklasin kyläilykäynneillä (salaa?) ja koitin painaa mieleeni erityispiirteitä.

 

Viime joulun lahjapostauksen avulla muistelin millaisia kankaita olen käyttänyt vuosi sitten. Kaappeja kaivelemalla löytyi samoja kankaita, joten päätin jatkaa samaa sarjaa. Kaikille tiedoksi, ne kankaat on nyt käytetty loppuun..! Yhteen pakettiin tein toivomuksesta myös roskapussipussin pienille (hedelmä)pusseille ja käsipyyhkeen keittiöön.

 



Sammutuspeitteen suojia. Reunimmaisissa sammutuspeite sisällä.

 

Isoäidin virkkaamaa pitsiä.

 

Oman kodin seinällä.