* Perhosia, koppakuoriainen ja suursukeltaja, "makrolla" **

Sinisiä perhoja lentelee aika lukuisasti metsien reunoilla. Niitä on monenlaisia, ja ne kaikki ovat aika vikkeliä liikkumaan. Muutenkin lähestyminen piti suorittaa aika hitaasti, eikä varjo saanut osua perhoseen lainkaan.
Käytössä oli Sigman 18-135mm, edullinen ja kevyt objektiivi. Sillä pääsee aika lähelle, ja kun kamerassa on kuvakokoa, niin rajaamalla löytyy se perhokin sitten esille.

Tässä toinen lentelijä metsänreunasta. Samaa lajia, tietenkin.

Tämä koppakuoriainen on mielestäni aivan ihana. Yllättävän karvainen ja mukavasti raitava.

Tähän kuoriaiseen en ole ennen törmännytkään, vaikka eipä sen silti ole pakko olla mikään harvinaisuus, mutta minun tielläni ensi kerran.

Leijailijoita on moneen lähtöön, ja kirjoakin riittää ihan kiitettävästi.

Kesä tuo monia perhosia pihallekin, mutta viime vuonna jostain syystä pihamme oli aika lailla perhosten boikotoima. Kukkia oli ja tuttavat kertoivat komeista perhosmääristä. MUTTA, meillä sitä ei havainnut.

Myrkkyjä ei ole käytetty, joten sekään ei voinut olla syynä perhokatoon pihassa.

Tämä perhonen sentään on ollut jokavuotinen vieras.

Sitä esiintyy aika suuria määriä pihassa, ja naapurin pakettipellon kukkasilla.


Ritariperhonen oli myöskin vierailulla pihassa, vaan kuva siitä jäi ottamatta. Oli varmaankin tullut katselemaan Mooseksen palavaa pensasta.

Tämän sukeltajan löysin sitten keskeltä pihaa, henkitoreissaan. Ensin ajattelin sen jotenkin joutuneen pihaan veden mukana, vaan eipä toki. Lintu oli sen luultavammin napannut, ja pudottanut sitten pihaan, sillä pään kuori oli rikki.

Komean kokoinen otus kuitenkin. Ja pitihän se ikuistaa. Tässä olen käyttänyt jatketta, saadakseni kuvaan lähituntua.

Sinisiä perhoja lentelee aika lukuisasti metsien reunoilla. Niitä on monenlaisia, ja ne kaikki ovat aika vikkeliä liikkumaan. Muutenkin lähestyminen piti suorittaa aika hitaasti, eikä varjo saanut osua perhoseen lainkaan.
Käytössä oli Sigman 18-135mm, edullinen ja kevyt objektiivi. Sillä pääsee aika lähelle, ja kun kamerassa on kuvakokoa, niin rajaamalla löytyy se perhokin sitten esille.

Tässä toinen lentelijä metsänreunasta. Samaa lajia, tietenkin.

Tämä koppakuoriainen on mielestäni aivan ihana. Yllättävän karvainen ja mukavasti raitava.

Tähän kuoriaiseen en ole ennen törmännytkään, vaikka eipä sen silti ole pakko olla mikään harvinaisuus, mutta minun tielläni ensi kerran.

Leijailijoita on moneen lähtöön, ja kirjoakin riittää ihan kiitettävästi.

Kesä tuo monia perhosia pihallekin, mutta viime vuonna jostain syystä pihamme oli aika lailla perhosten boikotoima. Kukkia oli ja tuttavat kertoivat komeista perhosmääristä. MUTTA, meillä sitä ei havainnut.

Myrkkyjä ei ole käytetty, joten sekään ei voinut olla syynä perhokatoon pihassa.

Tämä perhonen sentään on ollut jokavuotinen vieras.

Sitä esiintyy aika suuria määriä pihassa, ja naapurin pakettipellon kukkasilla.


Ritariperhonen oli myöskin vierailulla pihassa, vaan kuva siitä jäi ottamatta. Oli varmaankin tullut katselemaan Mooseksen palavaa pensasta.

Tämän sukeltajan löysin sitten keskeltä pihaa, henkitoreissaan. Ensin ajattelin sen jotenkin joutuneen pihaan veden mukana, vaan eipä toki. Lintu oli sen luultavammin napannut, ja pudottanut sitten pihaan, sillä pään kuori oli rikki.

Komean kokoinen otus kuitenkin. Ja pitihän se ikuistaa. Tässä olen käyttänyt jatketta, saadakseni kuvaan lähituntua.