Eräässä lehdessä kyseltiin, miltä tuntuu käyttää peruukkia. No, tässä minun vastaukseni:
Olen sairastanut alopecia areataa eli pälvikaljua vuodesta 1994. Alopecia on autoimmuunisairaus, jossa elimistö hyökkää omia solujaan vastaan. Alopecia areatassa hiukset lähtevät läiskittäin päästä. Minulla tauti alkoi takaraivosta ja nykyään käytän peruukkia päivittäin. En käytä peruukkia kotona ollessani enkä läheisten kesken.
Olen jo niin tottunut pitämään peruukkia, ettei se aina tunnu miltään. Yleensä sen käyttäminen tuntuu hyvältä, kun voi laittaa "tekohiukset" aamulla päähän, eikä tarvitse paljon murehtia kampauksista. Ei ole koskaan "huonoja tukkapäiviä". Peruukin käyttäminen parantaa elämänlaatuani, voin elää normaalia elämää ja sulautua joukkoon silloin, kun en halua herättää huomiota puolikaljulla päälläni.
Toisinaan peruukin käyttäminen masentaa. Kesäisin ja liikuntaharrastuksissa peruukki on usein liian kuuma, enkä ainakaan vielä ole uskaltanut olla julkisilla paikoilla ilman sitä.
Eri peruukkilaatujen käyttö tuntuu erilaiselta. Kuituhiuksista tehty, ns. synteettinen peruukki kutittaa. Parempi vaihtoehto on aidoista hiuksista mittatilaustyönä tehty peruukki, koska se ei kutita ja se pysyy paremmin myös päässä. Joskus pelkään, että joku saattaa tulla kysymään, onko minulla kenties syöpä, kun käytän peruukkia. Se masentaa vielä lisää. Siksi haluan mahdollisimman hyvän ja huomaamattoman peruukin. Mutta aitohiusperuukki maksaa jopa 1500 euroa, joka tekee suren loven talouteen. Hyvä kuituperuukkikin maksaa useita satoja euroja, mutta niitä pitää ostaa useita vuosittain, koska ne kuluvat paljon helpommin.
Saan kunnaltani vuosittain maksusitoumuksen, mutta se ei ole läheskään riittävä. Joskus siis jo pelkät peruukin hankintakulut ovat turhauttavia. Peruukki on kuitenkin minulle apuväline, jonka avulla voin elää normaalia elämää. Mutta ilmeisesti peruukin käyttämistä pidetään vieläkin pelkkänä turhamaisuutena, koska sitä eivät ainakaan kaikki kunnat korvaa kokonaan edes kroonisesta alopeciasta kärsiville.
Eräässä lehdessä kyseltiin, miltä tuntuu käyttää peruukkia. No, tässä minun vastaukseni:
Olen sairastanut alopecia areataa eli pälvikaljua vuodesta 1994. Alopecia on autoimmuunisairaus, jossa elimistö hyökkää omia solujaan vastaan. Alopecia areatassa hiukset lähtevät läiskittäin päästä. Minulla tauti alkoi takaraivosta ja nykyään käytän peruukkia päivittäin. En käytä peruukkia kotona ollessani enkä läheisten kesken.
Olen jo niin tottunut pitämään peruukkia, ettei se aina tunnu miltään. Yleensä sen käyttäminen tuntuu hyvältä, kun voi laittaa "tekohiukset" aamulla päähän, eikä tarvitse paljon murehtia kampauksista. Ei ole koskaan "huonoja tukkapäiviä". Peruukin käyttäminen parantaa elämänlaatuani, voin elää normaalia elämää ja sulautua joukkoon silloin, kun en halua herättää huomiota puolikaljulla päälläni.
Toisinaan peruukin käyttäminen masentaa. Kesäisin ja liikuntaharrastuksissa peruukki on usein liian kuuma, enkä ainakaan vielä ole uskaltanut olla julkisilla paikoilla ilman sitä.
Eri peruukkilaatujen käyttö tuntuu erilaiselta. Kuituhiuksista tehty, ns. synteettinen peruukki kutittaa. Parempi vaihtoehto on aidoista hiuksista mittatilaustyönä tehty peruukki, koska se ei kutita ja se pysyy paremmin myös päässä. Joskus pelkään, että joku saattaa tulla kysymään, onko minulla kenties syöpä, kun käytän peruukkia. Se masentaa vielä lisää. Siksi haluan mahdollisimman hyvän ja huomaamattoman peruukin. Mutta aitohiusperuukki maksaa jopa 1500 euroa, joka tekee suren loven talouteen. Hyvä kuituperuukkikin maksaa useita satoja euroja, mutta niitä pitää ostaa useita vuosittain, koska ne kuluvat paljon helpommin.
Saan kunnaltani vuosittain maksusitoumuksen, mutta se ei ole läheskään riittävä. Joskus siis jo pelkät peruukin hankintakulut ovat turhauttavia. Peruukki on kuitenkin minulle apuväline, jonka avulla voin elää normaalia elämää. Mutta ilmeisesti peruukin käyttämistä pidetään vieläkin pelkkänä turhamaisuutena, koska sitä eivät ainakaan kaikki kunnat korvaa kokonaan edes kroonisesta alopeciasta kärsiville.
reade more...
Résuméabuiyad
